Saan 12 laulun kokoelman lahjana 12. 8. 1975

Niihin aikoihin olin järjestämässä häitäni Suomessa. Asuin vielä Lapissa, ja olin mennyt kihloihin sen vuoden keväällä Göteborgissa. Byrokratisia  asioita oli paljon, koska mieheni oli Ruotsissa töissä  ja Britannian kansalainen imperiumin  saarilta Karibiasta ja tullut Ruotsiin ensialkuun konsulaattinsa asioihin 1965.  Kotiväki oli suorastaan kantapäät pystyssä, koska asia tuli heille hyvin äkillisenä - vaikka itse asiassa olin  tavalla tai toisella tuntenut miestäni jo vuodesta 1972  kirjeitten,  puhelinkeskustelujemme ja sitten tapaamisten kautta. Jopa lähetyssaarnaajia lähetettiin keskustelemaan kanssani ja - kuten  voi arvata, varoittamaan ulkomaalaisesta miehestä, mutta  mitenkäs nyt mikään  puhe tehoaisi siinä vaiheessa. Naimattomat lähetyssaarnaajat kertoivat esimerkkejä onnettomista avioliitoista kristittyjen ja muista maista kotoisin olevien kanssa. Häihin oli kuukauden päivät  ja oli paljon järjestämistä. Pidin seurakunnalliset häät nimittäin Porissa, jossa minulla oli eniten seurakunnallisia ystäviä. Vaatimattomiin  häihimme  tuli 70. Kun tulimme Lappiin, myös Rovaniemen  Siion seurakunta halusi  juhlia meitä ja siunasi meitä.  Siviiliavioliitto oli ensin solmittu Rovaniemellä, jossa olin kirjoilla silloin.    Mieheni oli  varmaan fundamentaalisempi kristitty kuin  suomalaiset lähetyssaarnaajat, muuten, ainakin joissain asioissa. Aikoinaan hänen haaveensa oli tulla katolilaisen kirkon papiksi siellä kotimaassaan, mutta hän päätyi  vapaaseen protestanttiseen seurakuntaan Ruotsissa ja siihen aikaan evankelioi   Ruotsin suomalaistenkin parissa. Seurakuntakäsitykseltään hän on lähinnä Bretheren  seurakuntaa ja kuten sanoo presbýteerinen.Monena vuotena  hän piti kotikokouksia ja Raamatunlukua  sunnuntaina  niille jotka kokoontuivat.  Ruotsissa olen valtionkirkon jäsen. Alkuvuosina Ruotsissa kävin   Göteborgin  helluntaiseurakunnassa,  joka on  suurkaupungin keskustassa päin.  Siellä  seuraavat lapseni  siunattiin . Siellä on myös  lapsiani kastettu. Ruotsin Valtionkirkolla on  elävä seurakuntansa tässä omassa kylässä  Angeredissa ja  Ruotsin Valtionkirkko pyrkii  olemaan joka taajamassa kaikkien tavoitettavissa.  En näe syytä olla  poissa siitä. Kaipaan sitä liturgista jumalanpalvelusta jossa jokainen saa  puhua ja laulaa ja osallistua ja tunnustaa ääneen uskonsa joka sunnuntai ja rukoilla yhteen ääneen isämeidän rukouksen joka sunnuntai.
 Olen saanut  periluterilaisen kasvatuksen, joten  valtionkirkko vastaa  täällä Ruotsissa sitä suomalaista. Käyn kyllä mielelläni tapaamassa helluntailaisyhdistyksen ystäviä tuolla suurkaupungin sydämessä. Heillä on sellaista käytännön evankelioimista ja ihmisistä huolehtimista, joka on   arvokasta.

Laulukokoelma,  jonka vanhemmiltani  ennen avioliiton solmimista  sain, oli kombinoitu minulle ilmeisesti viimeisenä huolestuneena varoituksena, ja tilanteen takia myös  hyvän toivotuksena. Sitten kun esikoisemme syntyi ja tapasin vanhempamme,  he olivat iloisia tutustuessaan mieheeni. lähemmin. Ensimmäinen  poikamme siunattiin Lempäälän Betel seuraunnassa. Isänikin siunasi  meitä ja poikaamme. Äiti oli jo käynyt oman siskonsa (kummitätini) ja veljeni kanssa katsomassa minua ennen synnytystä Göteborgissa Kortedalassa ja näkivät ihastuttavan kauniin  Ruotsin  kotini Kortedalassa. 

Lauluvihon etukannen sisäpuolella  lukee:
Rakkaalle Pirkollemme 12. VIII. 75 Lempäälä Kauko ja Sirkka.
 Toivomme Pirkolle kaikkea hyvää. Isä ja Äiti!
Sisältö:

1. Ei rakkautta suurempaa, kuin Isän Jumalan.
2. Jumalan virta on vettä täynnä.
3. On Herra suuri ja voimallinen.
4. On armon aika ihana
5. Vaikka unohtaisi äiti
6. Ken antaa kunnian Jumalalle
7. Jumalan rakkautta
8. Varjele mun sieluani
9. Kuin vetten pauhu valtava
10. Jumalan rakkaus
11. Kulje kanssani
12. Sinulle Jeesus, ystävä parhain