Äitini vanhemmat Kaarlo Evert kavander ja Martta Aliina o.s. Saarinen muuttivat Helsingistä Saloon . Salon koti Rummunlyöjänkadun omakotitalossa oli äitini kouluajan koti. ja se Mummola, jossa kävin.
Talossa oli kaksi huonetta ja keittiö, vintti ja maakellari. Salissa kaunis papan tekemä hyvin vaalea kalusto ja seinällä synkkä taulu. Kuoleman saari. Taulu oli niin synkkä, että jotenkin kaikki kaunis vaalea jäi sen taulun varjoon. Löysin nyt juuri taulun kuvan netistä Rachmanovin musiikin säestämänä. Mutta tässä netin kuvassa taustamaisema on valoisa, mummun ja papan taulussa se oli lähinnä musta.
Eipä ihme että äitini Sirkka ja hänen isosiskonsa Aili aikuisuutensa kynnyksellä suorastaan karkasivat kotoa Pelastusarmeijaan Helsinkiin, jossa he toimivat. Aili toimi kauemman aikaa, sillä Pelastusarmeijasta he päätyivät ensin Tampereen kylpylään Augusta Uotin kutsumana ja Sirkka päätyi sitten naimisiin ja Aili palveli niissä kaupungeissa ja kylissä, jonne Pelastusarmeija hänet lähetti. Sekä Sirkka että Aili olivat hyvin valoisia luonteita ja sydämen kristityitä ja omissa kodeissaan heillä ei ollut mitään synkkiä tauluja- päinvastoin - varsinkin äitini rakasti kaikenlaisia värejä ja teki paljon käsitöitä tauluiksi ja hankki ihania kankaita parantolan liinavaatteiksi ja verhoiksi. Kun hänen vanhempansa tulivat vanhuudenheikoiksi, mutta eivät halunneet mihinkään vanhainkotiin eivätkä vierasta kodinhoitajaa, ja viime tingassa he ottivat vastaan äitini kutsun tulla Lempäälään aivan päiviensä lopulla. Äitini kalusti heille valoisan asunnon,jossa oli heidån omat huonekalunsa, vaan tosiaan ei ollut esillä tuota synkkää taulua. Siten sai sukumme olla koossa niinä eron hetkinä. 1970- vuoden loppukuukausina.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar