Äiti auttoi kotiläksyissä, kun olin 6 vuotias ja kerran kotiläksyinä oli opittava virsi ulkoa. Opettaja oli kylän kanttorin vaimo Eeva Koskimes. Muistan erityisesti viimeisen säkeistön virrestä 40, kuinka pänttäsimme yhdessä päähämme sanoja, ennen kuin lähdin kouluun eräänä aamuna:
VIRSI 40.
Oi Nimi kaikkein suloisin, mainittu ihmiskielin. kiitetty kielin tuhansin ja palavaisin mielin. Oi Jeesus Vapahtajamme, kuin kyllin syvään voisimme eteesi kumartua.
Iäksi kuolon tuskista ja hädästä sä säästit, sä maailman Vapahtaja, synnistä meidät päästit. Nimes on linna verraton ja siinä armo, autuus on, Ken muu voi meitä auttaa?
Jo ennen aikain alkua, kun maa ei ollut luotu, sä isän aivoituksessa jo olit meille suotu. Valkeudesta valkeus, Jumalan puhtain rakkaus ja kaikkivoipa voima!
Sä olet korkein kaikista,. viimeinen ensimmäinen. Sä kuningas ja profeetta ja pappi ylimmäinen. Sun syvyys on ja korkeus, sun Herrain Herra kirkkaus, Sun kaikki Jeesus Kristus!
Tämän virren sanat on kirjoittanut Johann Caspar Lavater (sveitsiläinen) (1741-1801).
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar