(1) UUSI AAMU
1.
Uusi aamu sarastaa
täyteen päivään kohta saa,
kun saapuu luokseni
Hän, Poika Daavidin.
2. Pahan pelko katoaa,
uusi toivo aukeaa,
kun kohtaan Herrani,
Armahtajani,
mun Vapahtajani.
3. Armahduksen täyden sain,
anteeksiannon Herraltain.
On taivas avoinna
mun nousta elohon.
On taivas avoinna
käydä elämään.
4. Sydämeni valmisti
itsellensä majaksi.
Nyt lähde elämän
Hän siellä mulle on.
Rakkauden lähde Hän
aivan pohjaton.
5. Riemu valtaa mieleni.
Sielustani kiitos soi.
Hän tulen sytyttää tuon
voiman taivaisen.
Elämän synnyttää Hän
iankaikkisen.
täyteen päivään kohta saa,
kun saapuu luokseni
Hän, Poika Daavidin.
2. Pahan pelko katoaa,
uusi toivo aukeaa,
kun kohtaan Herrani,
Armahtajani,
mun Vapahtajani.
3. Armahduksen täyden sain,
anteeksiannon Herraltain.
On taivas avoinna
mun nousta elohon.
On taivas avoinna
käydä elämään.
4. Sydämeni valmisti
itsellensä majaksi.
Nyt lähde elämän
Hän siellä mulle on.
Rakkauden lähde Hän
aivan pohjaton.
5. Riemu valtaa mieleni.
Sielustani kiitos soi.
Hän tulen sytyttää tuon
voiman taivaisen.
Elämän synnyttää Hän
iankaikkisen.
(Näistä
ajoista 1960 luvulla isäni K J Uoti alkoi saada tulvien uusia
säveliä runoihin, joita äitini samaan aikaan kirjoitti. Tämä
runo on isäni K J Uotin.
(2) HARTAASTI MINÄ ODOTIN
Ps.
40: 2-4. Hartaasti minä odotin
hartaasti
minä odotin Herraa
ja
Hän kumartui minun puoleeni
ja
kuuli minun huutoni
ja
hän nosti mintu ylsö turmion kuopasta
lokaisesta
liejusta
asetti
minun jalkani kalliolle.
Hän
vahvisti minun askeleeni.
Hän
antoi minun uuhuni UUDEN VIRREN.
(Kirjoitan nämä psalmin
sanat muistiin, koska tähän jakeeseen isäni KJ Uoti sai sävelet
ja sen jälkeen myös kaikkiin äitini saamiin runoihin).
(3) IHMEELLINEN ON RAKKAUS
Ihmeellinen
on rakkaus Herran,
Hän
ainokaisensa uhriksi antoi.
Pelastuksen
tien näin meille valmsiti.
Rakkaus
on voittamaton.
Herran
rakkaus kestää ain.
Ikuisuuksiin
asti.
Totta
se on, totta se on.
Niin
Sana todistaa.
Niin
Sana todistaa.
(KJ
Uotin snat. Jaakko Immosen sävel)
(4) AARTEET JOTKA SAIMME TAIVAAN LAHJAKSI
1.
Aarteet, jotka saimme taivaan lahjaks aivan,
usein kaikki tuhlataan.
Pahan voimat ajan yössä, aina työssä,
harhateille johdattaa.
2. Kodin unohdamme siellä, synnin tiellä,
kiitoslaulut vaikenee.
Mutta kun on tuska suuri, niin kuin muuri,
silloin apu lähenee.
3. Isä Taivaan muistaa lastaan, rientää vastaan
kotimailleen palaavaa.
Lapsi Isän kämmenellä, sydämellä,
lohdutuksen parhaan saa.
4. Rakkaus, oi suurin voima, ei Hän soimaa;
synnit kaikki anteeks saa.
Unohduksen mereen heittää, armo peittää;
niit ei koskaan muisteta.
5. Riemujuhla alkaa kerran, luona Herran.
Puku siellä valkoinen.
Sen on tehnyt ihanaksi, hohtavaksi
veri Herran Jeesuksen.
usein kaikki tuhlataan.
Pahan voimat ajan yössä, aina työssä,
harhateille johdattaa.
2. Kodin unohdamme siellä, synnin tiellä,
kiitoslaulut vaikenee.
Mutta kun on tuska suuri, niin kuin muuri,
silloin apu lähenee.
3. Isä Taivaan muistaa lastaan, rientää vastaan
kotimailleen palaavaa.
Lapsi Isän kämmenellä, sydämellä,
lohdutuksen parhaan saa.
4. Rakkaus, oi suurin voima, ei Hän soimaa;
synnit kaikki anteeks saa.
Unohduksen mereen heittää, armo peittää;
niit ei koskaan muisteta.
5. Riemujuhla alkaa kerran, luona Herran.
Puku siellä valkoinen.
Sen on tehnyt ihanaksi, hohtavaksi
veri Herran Jeesuksen.
(SU,
KU, EK)
(5) AJAN VIRTAAN PÄIVÄ PAINUU, ILLAN VARJOT PITENEE
1.
Ajan virtaan päivä painuu, illan varjot pitenee
Pesässänsä pieni lintu hiljaa vielä ääntelee.
Herra hoitaa varpusen, eikö myöskin ihmisen ?
2. Kohta syttyy iltatähti, taivaantuike kaukainen.
Ajatukset kohoavat luokse Isän ylhäisen.
Mikä onkaan ihminen samaan kaiken hyvyyden?
3. Monet, monet erehdykset Herra mulle anteeks suo.
Armoasi älä kiellä, puhdas sydän minuun luo-
Päättyessä päivän tään ristin juurelle mä jään.
4. Kerran loistaa kotivalot, lempeästi kutsuen.
Turvaan silloin minut kantaa kädet ikiaikojen.
Ihanuutta taivaanmaan täällä voin vain aavistaa.
Pesässänsä pieni lintu hiljaa vielä ääntelee.
Herra hoitaa varpusen, eikö myöskin ihmisen ?
2. Kohta syttyy iltatähti, taivaantuike kaukainen.
Ajatukset kohoavat luokse Isän ylhäisen.
Mikä onkaan ihminen samaan kaiken hyvyyden?
3. Monet, monet erehdykset Herra mulle anteeks suo.
Armoasi älä kiellä, puhdas sydän minuun luo-
Päättyessä päivän tään ristin juurelle mä jään.
4. Kerran loistaa kotivalot, lempeästi kutsuen.
Turvaan silloin minut kantaa kädet ikiaikojen.
Ihanuutta taivaanmaan täällä voin vain aavistaa.
(SU, KU, JI)
(6) ALKANUT VUOSI ON KUIN OUTO TIE
1.
Alkanut vuosi on kuin outo tie -
silmiltä salattu-minne meidät vie?
Oi Jeesus pyydän Sua, taluta Sinä mua,
Yksin en uskalla tiellä kulkea.
2. Kaikki me olemme vain matkalla,
vieraalla maalla kuin muukalaisina.
Elävä pyhä Tie, näkemään kerran vie
Kasvoista kasvoihin Vapahtajaani.
3. Nimesi Linna on, Jeesukseni,
eksyneen kulkijan turvakaupunki.
Kun sinne pakenen mereltä myrskyjen,
niin rauhan satamaan silloin saavutaan
4. Taivainen kirkkaus Nimessäsi,
Pimeys pakenee, yö saa päiväksi.
Nimessä Jeesuksen voima on salainen.
Siihen kun turvaudun, Hän vie kotiin mun
silmiltä salattu-minne meidät vie?
Oi Jeesus pyydän Sua, taluta Sinä mua,
Yksin en uskalla tiellä kulkea.
2. Kaikki me olemme vain matkalla,
vieraalla maalla kuin muukalaisina.
Elävä pyhä Tie, näkemään kerran vie
Kasvoista kasvoihin Vapahtajaani.
3. Nimesi Linna on, Jeesukseni,
eksyneen kulkijan turvakaupunki.
Kun sinne pakenen mereltä myrskyjen,
niin rauhan satamaan silloin saavutaan
4. Taivainen kirkkaus Nimessäsi,
Pimeys pakenee, yö saa päiväksi.
Nimessä Jeesuksen voima on salainen.
Siihen kun turvaudun, Hän vie kotiin mun
(SU, KU, EK)
(7) ANTEEKSIANTO SYNNEISTÄ VAIN JEESUKSEN ON VERESSÄ
1. Anteeksianto synneistä
vain Jeesuksen on veressä.
On armossansa rikkaus,
Nimessään pyhä kirkkaus.
Vain siinä mulla pelastus.
2. On maailma niin meluinen
kuin meren myrsky riehuen.
Vaan keskellä sen pauhinan
saa sydän levon rauhaisan.
Jeesuksen veren turvissa.
3. Saa siinä suojan jokainen,
vaikk´ olis´ suurin syntinen.
Hän eksynyttä rakastaa
ja katuvaista armahtaa.
Autuutta onko suurempaa!
4. Oi Jeesus lisää uskoa,
rakkautta ja toivoa.
Mä yksinäni elä en,
Sua ilman olen poloinen
kuin kuollut lehti syksyinen.
5. Tee rakkaimmaksi ristin työ
ennen kuin viime hetki lyö.
Mun sydämeni uudista
ja kielenikin kirvota
Kiittämään veren armosta.
( SU, KU, EK)
(8) ARMAHDA MINUA HERRA, OLEN EKSYNYT LAUMASTASI
1. Armahda minua Herra,
olen eksynyt laumastasi.
Ota huomaasi uupunut sielu
ja johdata taas takaisin.
2. Armahda minua Herra;
olen sokea vierellä tien.
Armon auringon lempeään
valoon nyt kaipaava lapsesi vie.
3. Sinapin siemenen verran
anna uskoa sydämeeni.
Vaikka tummana taivaskin uhkaa,
se muuttuisi taas kirkkaaksi.
4. Silmäni hämärät avaa
Sanan aarteita katselemaan.
Siellä kimmeltää tuhannet tähdet,
ne Paimenen luo opastaa.
5. Johdata matkani täällä,
maassa onnen ja kärsimysten.
Osa autuas luonasi anna;
se armosi suo minulle.
( SU, KU, EK)
(9) ARMON PÄIVÄ VAIPUU IÄKS UNHOLAAN
1.
Armon päivä vaipuu iäks´ unholaan,
illan varjot lankee ylle sairaan maan.
Pimeys ja pelko mua uhkaavat,
Auta, auta Herra, kätes ojenna.
2. Vapahtajan luona pelko häviää,
kätees armahtavaan turvallisna jään.
Jos suot huomispäivään vielä nousta mun,
auta vaeltamaan tiellä tahtos Sun.
3. Uuden aamun koitto kaukaa kajastaa,
valo kirkas hohtaa, uusi päivä saa.
Pimeyden valta kerran murretaan,
armon Pyhä Henki täyttää silloin maan.
4. Vanhurskasten maassa rauha vallitsee;
kukaan ei tee pahaa lähimmäiselleen.
Sairautta , tuskaa siell ei tunneta.
Jumala on itse kaikki kaikessa.
illan varjot lankee ylle sairaan maan.
Pimeys ja pelko mua uhkaavat,
Auta, auta Herra, kätes ojenna.
2. Vapahtajan luona pelko häviää,
kätees armahtavaan turvallisna jään.
Jos suot huomispäivään vielä nousta mun,
auta vaeltamaan tiellä tahtos Sun.
3. Uuden aamun koitto kaukaa kajastaa,
valo kirkas hohtaa, uusi päivä saa.
Pimeyden valta kerran murretaan,
armon Pyhä Henki täyttää silloin maan.
4. Vanhurskasten maassa rauha vallitsee;
kukaan ei tee pahaa lähimmäiselleen.
Sairautta , tuskaa siell ei tunneta.
Jumala on itse kaikki kaikessa.
(SU,
KU, EK)
(EHTOOVIRSI, Kts. Päivä
sammuu, ilta joutuu)
1. Ei rakkautta suurempaa kuin Isän Jumalan.
Hän ainoansa uhrasi ristillä Golgatan.
2.Hän armohelmaan nosti mun alhosta kuoleman,
pimeydestä aurinkoon poluilta maailman.
3. Hän myrskypilven nostattaa, suo paisteen suloisen.
Hyvässä armohelmassaan mä aina pienenen.
4. Ja vaikka vuoret kukkulat horjuisi, väistyisi,
ei väisty rauhanliittonsa; se pysyy iäti.
5. Jos kerran pääsen perille taivaiseen kotiini,
niin siellä vasta ymmärrän, kuinka Hän rakasti.
(SU,KU,JI)
(10) EI HELÄJÄ KANNEL KIITOSTA BAABELIN VIRTOJEN RANNOILLA
1.
Ei heläjä kannel kiitosta Baabelin virtojen rannoilla.
On sävel itkua ihmisen ja epäsointuja sydämen.
2. Ei vieraalla maalla laulaa voi, sydämen ikävää kannel soi.
On siellä ihminen toivoton, niin yksinäinen ja koditon.
3. On hänellä koti kuitenkin; ihanat rantamat Jordanin.
Ja lehden vihreän öljypuun tuo toivon kyyhkynen siunatun.
4. Ei tarvitse kaukaa vuorelta katsoa seutua suloista.
Tie kaita seurassa Jeesuksen vie Maahan Luvattuun jokaisen.
5. Kun sydämen Jeesus valloittaa, surujen sävelet katoaa.
On silloin taivasta rahtunen, kun kannel virittyy kiitokseen.
(SU, KU, EK)
On sävel itkua ihmisen ja epäsointuja sydämen.
2. Ei vieraalla maalla laulaa voi, sydämen ikävää kannel soi.
On siellä ihminen toivoton, niin yksinäinen ja koditon.
3. On hänellä koti kuitenkin; ihanat rantamat Jordanin.
Ja lehden vihreän öljypuun tuo toivon kyyhkynen siunatun.
4. Ei tarvitse kaukaa vuorelta katsoa seutua suloista.
Tie kaita seurassa Jeesuksen vie Maahan Luvattuun jokaisen.
5. Kun sydämen Jeesus valloittaa, surujen sävelet katoaa.
On silloin taivasta rahtunen, kun kannel virittyy kiitokseen.
(SU, KU, EK)
(11) EI RAKKAUTTA SUUREMPAA KUIN ISÄN JUMALAN
1. Ei rakkautta suurempaa kuin Isän Jumalan.
Hän ainoansa uhrasi ristillä Golgatan.
2.Hän armohelmaan nosti mun alhosta kuoleman,
pimeydestä aurinkoon poluilta maailman.
3. Hän myrskypilven nostattaa, suo paisteen suloisen.
Hyvässä armohelmassaan mä aina pienenen.
4. Ja vaikka vuoret kukkulat horjuisi, väistyisi,
ei väisty rauhanliittonsa; se pysyy iäti.
5. Jos kerran pääsen perille taivaiseen kotiini,
niin siellä vasta ymmärrän, kuinka Hän rakasti.
(SU,KU,JI)
(
12) EI RUKOUKSET KYYNELEET PELASTAA VOI
1.
Ei rukoukset , kyyneleet, ei työtkään parhaimmat
voi synnin orjaa pelastaa turmion kuopasta
2. Vain yksin usko Kristukseen ja uhri Golgatan
voi antaa rauhan sydämeen, herättää kuolevan.
3. On Pyhä Veri Jeesuksen sovintolähteemme.
Ja siihen saamme upottaa nyt kaikki syntimme,
4. Hän maksoi suuren velkamme anteeksi antaen.
Ja armon ylenpalttisen sai orja osakseen.
5. Ei hopealla, kullalla, katoavaisilla,
vaan verellänsä kalliilla lunasti maailman.
6. Hän tahtoo meidät luoksensa kaupunkiin taivaiseen.
On siellä koti valmiina, loppuneet kyyneleet
(SU, KU, JL)
voi synnin orjaa pelastaa turmion kuopasta
2. Vain yksin usko Kristukseen ja uhri Golgatan
voi antaa rauhan sydämeen, herättää kuolevan.
3. On Pyhä Veri Jeesuksen sovintolähteemme.
Ja siihen saamme upottaa nyt kaikki syntimme,
4. Hän maksoi suuren velkamme anteeksi antaen.
Ja armon ylenpalttisen sai orja osakseen.
5. Ei hopealla, kullalla, katoavaisilla,
vaan verellänsä kalliilla lunasti maailman.
6. Hän tahtoo meidät luoksensa kaupunkiin taivaiseen.
On siellä koti valmiina, loppuneet kyyneleet
(SU, KU, JL)
(13) Ehtoovirsi,
Kts.
Päivä sammuu , ehtoo joutuu. Tämän laulun numero 94. Sillä
on nimi Ehtoovirsi.
(14) ELÄMÄN PÄIVÄNI LAHJAKSI
1.
Elämän päiväni lahjaks saan Herralta aivan.
Jokainen niistä on merkitty kirjassa taivaan.
Auttaos niin, mun hyvä Paimeneni,
etten mä eksyisi korpeen.
2. Paljon oon rikkonut vastaasi, Vapahtajani.
Syntien taakka on kasvanut mun matkallani.
Oi Herrani, käsiisi runneltuihin,
naulat mun tähteni lyötiin.
3. Ristisi juurella ainoa turva on mulla.
Rakkaus syntistä kohtaanhan suuri on Sulla.
Mä luottaa saan sanaasi armahtavaan:
Syntisi anteeksi annan.
4. Ennen kuin katkeaa eloni hopealanka,
puhdista Herra mun sieluni veresi kautta,
niin taivaassa, kirjassa kultaisessa,
löytyisi nimeni silloin.
5. Ikuinen juhla on alkava taivaassa kerran.
Harput ja kanteleet soivat vain kiitosta Herran.
Armosta vaan, kaiken mä lahjaksi saan.
Jumalan lapsena siellä.
(SU, KU, EK)
Jokainen niistä on merkitty kirjassa taivaan.
Auttaos niin, mun hyvä Paimeneni,
etten mä eksyisi korpeen.
2. Paljon oon rikkonut vastaasi, Vapahtajani.
Syntien taakka on kasvanut mun matkallani.
Oi Herrani, käsiisi runneltuihin,
naulat mun tähteni lyötiin.
3. Ristisi juurella ainoa turva on mulla.
Rakkaus syntistä kohtaanhan suuri on Sulla.
Mä luottaa saan sanaasi armahtavaan:
Syntisi anteeksi annan.
4. Ennen kuin katkeaa eloni hopealanka,
puhdista Herra mun sieluni veresi kautta,
niin taivaassa, kirjassa kultaisessa,
löytyisi nimeni silloin.
5. Ikuinen juhla on alkava taivaassa kerran.
Harput ja kanteleet soivat vain kiitosta Herran.
Armosta vaan, kaiken mä lahjaksi saan.
Jumalan lapsena siellä.
(SU, KU, EK)
(15) HERRALLE KIITOSTA SIELUNI KANNA
1.
Herralle kiitosta sieluni kanna,
Hänelle yksin nyt ylistys anna.
Armonsa suloinen taivainen manna,
Rakkautensa mittaamaton,
niin kuin meri aava rannaton,
Hänelle yksin nyt ylistys anna.
Armonsa suloinen taivainen manna,
Rakkautensa mittaamaton,
niin kuin meri aava rannaton,
rannaton.
2. Tuskien taivalta ristille asti.
Sieltä Hän katsahti armahtavasti.
Kirposi syntien suunnaton lasti.
Orjuuden mailta vapauteen,
Herra auttaa aina uudelleen,
2. Tuskien taivalta ristille asti.
Sieltä Hän katsahti armahtavasti.
Kirposi syntien suunnaton lasti.
Orjuuden mailta vapauteen,
Herra auttaa aina uudelleen,
uudelleen.
3. Vaikkakin murheita matkalla kohtaan,
Vapahtajani mua kotiinpäin johtaa.
Sielläpä kirkkaana portit jo hohtaa.
Valitusvirret vaienneet on.
Kiitoslaulu kaikuu loputon,
3. Vaikkakin murheita matkalla kohtaan,
Vapahtajani mua kotiinpäin johtaa.
Sielläpä kirkkaana portit jo hohtaa.
Valitusvirret vaienneet on.
Kiitoslaulu kaikuu loputon,
loputon.
(SU, KU, EK)
(16) HERRAN HYVYYTTÄ TAHDON YLISTÄÄ
1.
Herran hyvyyttä tahdon ylistää,
vaikk` on köyhä ihmiskieli,
usein kiittämätön mieli.
Kuule kuitenkin kiitoslauluni.
2. Suurta ihmettään joudun miettimään.
Mikä onkaan ihmislapsi,
pieni piltti, harmaahapsi.
Herra taivaan, maan hoivaa luotujaan.
3. Ihmiskunnia tyhjänarvoista.
Auta, etten joudu harhaan,
menettäisin osan parhaan.
Herra armahda. Herra armahda.
4. Taivaan kunnia armolahjana
jokaiselle tulee kerran,
joka nöyrtyy eteen Herran.
Tuntee omansa Herra taivaassa.
5. Herran Jeesuksen työ on ihmeinen.
Kaikki kuormat taakat kantaa,
kaikki synnit anteeks´ antaa.
Kiitä sieluni. Kiitä sieluni.
vaikk` on köyhä ihmiskieli,
usein kiittämätön mieli.
Kuule kuitenkin kiitoslauluni.
2. Suurta ihmettään joudun miettimään.
Mikä onkaan ihmislapsi,
pieni piltti, harmaahapsi.
Herra taivaan, maan hoivaa luotujaan.
3. Ihmiskunnia tyhjänarvoista.
Auta, etten joudu harhaan,
menettäisin osan parhaan.
Herra armahda. Herra armahda.
4. Taivaan kunnia armolahjana
jokaiselle tulee kerran,
joka nöyrtyy eteen Herran.
Tuntee omansa Herra taivaassa.
5. Herran Jeesuksen työ on ihmeinen.
Kaikki kuormat taakat kantaa,
kaikki synnit anteeks´ antaa.
Kiitä sieluni. Kiitä sieluni.
(SU, KU, JI)
(17) HERRAN NIMI YLISTETTY
1.
Herran nimi ylistetty olkoon maassa, taivaassa.
Herran kunniasta kaikki yhteen ääneen veisatkaa.
Pelastuksen Jumalalle soikoon virsi riemuinen.
Sydäntemme kiitosuhri nouskoon ylös taivaaseen.
2. Hän on meille valmistanut pelastuksen ihanan
uhratessaan ristinpuulla rakkaimpansa, Ainoan.
Pyhä Juudan Jalopeura voitti synnin, kuoleman.
Ristinlippu, voitonlippu liehuu yllä Golgatan.
3. Herran päivä kohta saapuu, iltahuuto kajahtaa.
Kaikki Herran lunastetut voittosaattoon käydä saa.
Ylistystä Jumalalle, Karitsalle veisataan.
Ikisunnuntaihin herää ihmeissänsä lapsi maan.
(SU, KU, EK)
Herran kunniasta kaikki yhteen ääneen veisatkaa.
Pelastuksen Jumalalle soikoon virsi riemuinen.
Sydäntemme kiitosuhri nouskoon ylös taivaaseen.
2. Hän on meille valmistanut pelastuksen ihanan
uhratessaan ristinpuulla rakkaimpansa, Ainoan.
Pyhä Juudan Jalopeura voitti synnin, kuoleman.
Ristinlippu, voitonlippu liehuu yllä Golgatan.
3. Herran päivä kohta saapuu, iltahuuto kajahtaa.
Kaikki Herran lunastetut voittosaattoon käydä saa.
Ylistystä Jumalalle, Karitsalle veisataan.
Ikisunnuntaihin herää ihmeissänsä lapsi maan.
(SU, KU, EK)
(18) HERRAN RAKKAUS KESTÄÄ AIN, YLI KUOLEMAN RAJAN
1.
Herran rakkaus kestää ain , yli kuoleman rajan,
kun mä huonona tulen vain, Isän luo, Armahtajan.
Synnit kaikki Hän anteeks´ antaa. Sitä armoa en voi ansaita.
Armon lähde on Golgata, sinne huolet saan kantaa.
2. Veriruskeat syntini lumivalkeiksi saavat
ristinpuulla kun aukeni tähteni pyhät haavat.
Ihmeellinen on armo Herran: Sitä käsittää ei voi järki tuo,
Lapsellensa Hän kaiken suo, taivaskodinkin kerran.
3. Isä taivaasta lähestyy, ristin juurella lastaan.
Sydän kiitokseen virittyy, armon saa ottaa vastaan.
Virsi Karitsan riemukkaasti tulvii lunastettujen majoista.
Sävel sen ikiajoista, nousee taivaaseen asti.
(SU, KU, EK)
kun mä huonona tulen vain, Isän luo, Armahtajan.
Synnit kaikki Hän anteeks´ antaa. Sitä armoa en voi ansaita.
Armon lähde on Golgata, sinne huolet saan kantaa.
2. Veriruskeat syntini lumivalkeiksi saavat
ristinpuulla kun aukeni tähteni pyhät haavat.
Ihmeellinen on armo Herran: Sitä käsittää ei voi järki tuo,
Lapsellensa Hän kaiken suo, taivaskodinkin kerran.
3. Isä taivaasta lähestyy, ristin juurella lastaan.
Sydän kiitokseen virittyy, armon saa ottaa vastaan.
Virsi Karitsan riemukkaasti tulvii lunastettujen majoista.
Sävel sen ikiajoista, nousee taivaaseen asti.
(SU, KU, EK)
(19)
HERRAN SANA LUOTETTAVA, TURVA HÄDÄN AIKANA
1. Herran sana luotettava, turva hädän aikana.
Vuoret väistyy, katoavat, Sana pysyy varmana.
Voiman lähde sydämen
Herran Sana jokainen.
2. Maan ja taivaan kauneuden Hän on luonut Sanallaan.
Näkyväiset katoaa kerran, syntyy uudet taivaat, maa.
Vaihtuessa aikojen
pysyy Sana ikuinen.
3. Jeesus Kristus, Sana Herran, tuli tänne päälle maan.
Iloihimme, suruihimme, vierellämme kulkemaan.
Maahan murheen laaksojen
syttyi Valo taivainen.
4. Herran Sanassa on voima, synnin orja pelastuu.
Ihmeellisen Sanan kautta sielu , ruumis parantuu.
Kaikki lupaukset saan uskossa jo omistaa.
5. Kirkkauttaan katsellessa sydän riemuun puhkeaa.
Vaikka näen hämärästi, kangastaa jo uusi maa.
Kiitos Isän Jumalan
olkoon Armon Sanasta
(SU, KU, EK)
1. Herran sana luotettava, turva hädän aikana.
Vuoret väistyy, katoavat, Sana pysyy varmana.
Voiman lähde sydämen
Herran Sana jokainen.
2. Maan ja taivaan kauneuden Hän on luonut Sanallaan.
Näkyväiset katoaa kerran, syntyy uudet taivaat, maa.
Vaihtuessa aikojen
pysyy Sana ikuinen.
3. Jeesus Kristus, Sana Herran, tuli tänne päälle maan.
Iloihimme, suruihimme, vierellämme kulkemaan.
Maahan murheen laaksojen
syttyi Valo taivainen.
4. Herran Sanassa on voima, synnin orja pelastuu.
Ihmeellisen Sanan kautta sielu , ruumis parantuu.
Kaikki lupaukset saan uskossa jo omistaa.
5. Kirkkauttaan katsellessa sydän riemuun puhkeaa.
Vaikka näen hämärästi, kangastaa jo uusi maa.
Kiitos Isän Jumalan
olkoon Armon Sanasta
(SU, KU, EK)
(20) HERRA SAAPUU! HERRA SAAPUU! (Adventtiaiheinen)
1.
Herra saapuu! Herra Saapuu ja pelastuksen aika koittaa.
Nyt kansa murheen laaksossa ilosanoman saa kuulla
Ja Jerusalem julistuksen: On vaivanaika päättynyt.
On synnit pyyhitty. On velka maksettu.
Ääni huutaa: ``Tie Herralle valmistakaa!``
Hän saapuva on loistossaan-
2. Kaikki laaksot korottukoot ja kaikki vuoret alentukoot.
Tie tehkää suoraks´ erämaan. Iloitkoon nyt Tytär Siion.
Ja riemuitkoon myös Jerusalem. Kunnia Herran ilmestyy:
Ylhäinen, Korkea, Hän Rauhanruhtinas. Hoosiannaa!
Kaunistakaa tie palmuilla ja sydämenne riemulla.
3. Katso, Herra, Herra saapuu ja palkkansa on mukanansa.
Kuin Paimen kaitsee laumaansa. Kohottakaa riemuhuuto
Nyt kaikki maa ja kaikki kansat.
Maan piiriin saapuu Kuningas,
Vanhurskas Tuomari, Pyhä Israelin. Hallelujaa!
Rakkautta Hän osoittaa ja armahduksen heikot saa.
(SU, KU, EK)
Nyt kansa murheen laaksossa ilosanoman saa kuulla
Ja Jerusalem julistuksen: On vaivanaika päättynyt.
On synnit pyyhitty. On velka maksettu.
Ääni huutaa: ``Tie Herralle valmistakaa!``
Hän saapuva on loistossaan-
2. Kaikki laaksot korottukoot ja kaikki vuoret alentukoot.
Tie tehkää suoraks´ erämaan. Iloitkoon nyt Tytär Siion.
Ja riemuitkoon myös Jerusalem. Kunnia Herran ilmestyy:
Ylhäinen, Korkea, Hän Rauhanruhtinas. Hoosiannaa!
Kaunistakaa tie palmuilla ja sydämenne riemulla.
3. Katso, Herra, Herra saapuu ja palkkansa on mukanansa.
Kuin Paimen kaitsee laumaansa. Kohottakaa riemuhuuto
Nyt kaikki maa ja kaikki kansat.
Maan piiriin saapuu Kuningas,
Vanhurskas Tuomari, Pyhä Israelin. Hallelujaa!
Rakkautta Hän osoittaa ja armahduksen heikot saa.
(SU, KU, EK)
(21) HERRAN TEMPPELI, PYHÄ KAUPUNKI KERRAN LASKEUTUVA OMPI TAIVAASTA
1.
Herran temppeli, Pyhä kaupunki
kerran laskeutuva ompi taivaasta.
Herran kunnia, loisto jaspiksen
täyttää Pyhän Paikan läsnäolollaan.
Kullasta ovat kadut sen
ja helmen hohde porttien.
Kuu on kadonnut, poissa aurinko,
Herran kirkkaus valaisee sen loistollaan.
2. Herran temppelin, Pyhän kaupungin
muureilta ei enää kuulla itkua.
Virta elämän, terveeks` tekevän
juoksee valtaistuimelta kirkkaana.
Sen lamppuna on Karitsa,
Hän Kuningasten Kuningas,
Poika Daavidin, Ylkä Israelin-
Iankaikkisesta iankaikkiseen.
3. Kohta saapuu Hän, lähde elämän
janoovalle vettä antamaan.
Valvo morsian, kruunu odottaa;
Pyhäin kanssa palvo yksin Jumalaa.
Hän pyyhkii kaikki kyyneleet,
on kipu, murhe loppuneet.
Saavu Herrani, kirkas Kointähti.
Ennustukset täyttyy, aamu sarastaa.
(SU 1.10.1968 , KU, JI)
kerran laskeutuva ompi taivaasta.
Herran kunnia, loisto jaspiksen
täyttää Pyhän Paikan läsnäolollaan.
Kullasta ovat kadut sen
ja helmen hohde porttien.
Kuu on kadonnut, poissa aurinko,
Herran kirkkaus valaisee sen loistollaan.
2. Herran temppelin, Pyhän kaupungin
muureilta ei enää kuulla itkua.
Virta elämän, terveeks` tekevän
juoksee valtaistuimelta kirkkaana.
Sen lamppuna on Karitsa,
Hän Kuningasten Kuningas,
Poika Daavidin, Ylkä Israelin-
Iankaikkisesta iankaikkiseen.
3. Kohta saapuu Hän, lähde elämän
janoovalle vettä antamaan.
Valvo morsian, kruunu odottaa;
Pyhäin kanssa palvo yksin Jumalaa.
Hän pyyhkii kaikki kyyneleet,
on kipu, murhe loppuneet.
Saavu Herrani, kirkas Kointähti.
Ennustukset täyttyy, aamu sarastaa.
(SU 1.10.1968 , KU, JI)
(22) HILJAINEN SADE , NIINKUIN SADE HILJALLEEN
1. Niinkuin sade hiljainen lankee maahan janoiseen,
Herra siunauksellaan elämämme uudistaa.
2. Uupuneen ja nääntyneen armottoman sydämen
Hengen sade virvoittaa, synnin kahleet kirvoittaa.
3. Paiste armon auringon rakkautta Isän on.
Kylmä sydän säteistään syttyy uuteen elämään.
4. Hiljennä mua kuulemaan Hengen tuulen huminaa.
Siinä jälleen kohtaan Sun, Armahtajan siunatun.
(SU, KU, JI)
(23) HILJAISUUTTA TULVILLAAN KEDOT, KYLÄT PYHÄN MAAN
1.
Hiljaisuutta tulvillaan kedot, kylät Pyhän Maan-
Kaikki, Kaikki odottaa Messiasta, Jumalaa.
2. Uni valtaa sydämen, kedollakin paimenten.
Vuosisatain ikävä kohta alkaa päättyä.
3. Tähti syttyi loistava, tervehdys se taivaasta.
On kuin silmä enkelin. Pyhän hetken ilmoitti.
4. Lapsi pieni suloisin taivaasta on kotoisin.
Täällä kodin köyhän saa, Joosefin ja Marian.
5. Joulun ihme, ihanuus, Yöhön loisti kirkkaus.
Lupausten lapsonen, Vapahtaja ihmisten.
(SU, KU, JI)
Kaikki, Kaikki odottaa Messiasta, Jumalaa.
2. Uni valtaa sydämen, kedollakin paimenten.
Vuosisatain ikävä kohta alkaa päättyä.
3. Tähti syttyi loistava, tervehdys se taivaasta.
On kuin silmä enkelin. Pyhän hetken ilmoitti.
4. Lapsi pieni suloisin taivaasta on kotoisin.
Täällä kodin köyhän saa, Joosefin ja Marian.
5. Joulun ihme, ihanuus, Yöhön loisti kirkkaus.
Lupausten lapsonen, Vapahtaja ihmisten.
(SU, KU, JI)
(24) HUOMASSA HERRAN OLLA ON HYVÄ LAPSELLA
1.
Huomassa Herran olla on hyvä lapsella,
kuin isän kartanolla, tuulilta turvassa.
Ei siellä myrskyt pauhaa,
ei rantaan laineet lyö.
Saa siellä sydän rauhaa,
päiväksi muuttuu yö.
2. Maailman tähtitarhat kiehtoen houkuttaa.
Kuin virvatulten harhat, sen loisto katoaa.
Jos lapsi eksyy siellä,
ei kotirantaa näy,
niin pimeällä tiellä
enkeli kanssaan käy.
3. Suo lapsenasi aina mun täällä vaeltaa.
Sanasi Pyhä paina sydämen maailmaan.
Sen kaikki lupaukset saan
täysin omistaa
Ja kerran taivaan ukset
myös mulle aukeaa.
kuin isän kartanolla, tuulilta turvassa.
Ei siellä myrskyt pauhaa,
ei rantaan laineet lyö.
Saa siellä sydän rauhaa,
päiväksi muuttuu yö.
2. Maailman tähtitarhat kiehtoen houkuttaa.
Kuin virvatulten harhat, sen loisto katoaa.
Jos lapsi eksyy siellä,
ei kotirantaa näy,
niin pimeällä tiellä
enkeli kanssaan käy.
3. Suo lapsenasi aina mun täällä vaeltaa.
Sanasi Pyhä paina sydämen maailmaan.
Sen kaikki lupaukset saan
täysin omistaa
Ja kerran taivaan ukset
myös mulle aukeaa.
( SU, KU, JI
(25)
HURSKAS SIMEON RIEMUITSI
1.
Hurskas Simeon riemuitsi kerran,
kun Pyhäkössä kohtasi Elämän Herran
ja maailman Vapahtajan tunsi, syliinsä sulki.
Nyt kansansa onnen ja odotuksen,
vuosien kaihon ja kaipauksen
Hän toi sanoissaan kiittäen julki.
2. Herra, nyt Sinun Sanasi mukaan,
palvelijasi rauhassa lepoon voi mennä,
kun silmäni nähdä saivat tämän autuaan päivän.
On Jumala armossaan valmistanut
kansojen ilon ja Siionin valon.
Hän poistava on murheen häivän.
kun Pyhäkössä kohtasi Elämän Herran
ja maailman Vapahtajan tunsi, syliinsä sulki.
Nyt kansansa onnen ja odotuksen,
vuosien kaihon ja kaipauksen
Hän toi sanoissaan kiittäen julki.
2. Herra, nyt Sinun Sanasi mukaan,
palvelijasi rauhassa lepoon voi mennä,
kun silmäni nähdä saivat tämän autuaan päivän.
On Jumala armossaan valmistanut
kansojen ilon ja Siionin valon.
Hän poistava on murheen häivän.
( SU, KU, EK)
(26) HÄN ITKI KUN NÄKI RAKKAAN KAUPUNGIN
1.
Hän itki, kun näki rakkaan kaupungin.
Hän tahtoi ja koota tahtoo vieläkin,
Kuin emo poikasiaan armaitaan,
Hän kutsuu luokseen, helmaan turvaisaan.
Vapahtaja kolkuttaa sydänten ovella.
2. Ihminen ei silloinkaan kuulla tahtonut.
Ihminen on tänään kauas loitonnut.
Kun Herra rakkauttaan osoittaa
Ja hyvyydellään luoksensa kehottaa,
Vapahtaja odottaa ovien takana.
3. Mestari, nyt turvaan yksin armoosi.
Siihen sai myös luottaa ristin ryöväri.
On hyvän veljen turva ristinpuu.
Tuhlaajapoika siellä puhdistuu.
Veressäsi, Mestari, synnit sain anteeksi.
( SU, KU)
Hän tahtoi ja koota tahtoo vieläkin,
Kuin emo poikasiaan armaitaan,
Hän kutsuu luokseen, helmaan turvaisaan.
Vapahtaja kolkuttaa sydänten ovella.
2. Ihminen ei silloinkaan kuulla tahtonut.
Ihminen on tänään kauas loitonnut.
Kun Herra rakkauttaan osoittaa
Ja hyvyydellään luoksensa kehottaa,
Vapahtaja odottaa ovien takana.
3. Mestari, nyt turvaan yksin armoosi.
Siihen sai myös luottaa ristin ryöväri.
On hyvän veljen turva ristinpuu.
Tuhlaajapoika siellä puhdistuu.
Veressäsi, Mestari, synnit sain anteeksi.
( SU, KU)
(27) IHANA JUMALAN AURINKO SULATTAA ROUDAN
1.
Ihana Jumalan aurinko sulattaa roudan, lämmittää
koleikon.
Kullassa hehkuvaa paistettaan, taivaan sinessä päälle maan,
ihmisten ilona loistamaan.
2. Jumalan totinen aurinko, tuhansin kerroin kauniimpi olento,
rakasti hukkuvaa maailmaa; saapui taivaasta päälle maan,
ihmisten taakkoja kantamaan.
3. Pimeni taivaalla aurinko; Jumala sääti ihmisten kohtalon,
Golgatan kummulla ostettiin orjat synneistä vapaiksi-
Elämän Antaja tuomittiin.
4. Elämän Aurinko ikuinen, puhdista sydän, sulata särmät sen.
Anna sen hehkua Sinulle vaan, yksin Sinulle laulamaan:
Karitsan kiitosta uhraamaan.
Kullassa hehkuvaa paistettaan, taivaan sinessä päälle maan,
ihmisten ilona loistamaan.
2. Jumalan totinen aurinko, tuhansin kerroin kauniimpi olento,
rakasti hukkuvaa maailmaa; saapui taivaasta päälle maan,
ihmisten taakkoja kantamaan.
3. Pimeni taivaalla aurinko; Jumala sääti ihmisten kohtalon,
Golgatan kummulla ostettiin orjat synneistä vapaiksi-
Elämän Antaja tuomittiin.
4. Elämän Aurinko ikuinen, puhdista sydän, sulata särmät sen.
Anna sen hehkua Sinulle vaan, yksin Sinulle laulamaan:
Karitsan kiitosta uhraamaan.
(SU, KU, EK)
(28)
ILTASOITON ÄÄNI KUULUU, PÄIVÄ PAINUU VUORTEN TAA
1.
Iltasoiton ääni kuuluu, päivä painuu vuorten taa.
Sielu lähtee aatoksissaan unelmien maailmaan;
Ylös, ylös liitäen, yli tähtitarhojen.
2. Siel´ on kultakaupunkini, portit aina avoinna.
Muurit loistaa ihanasti ihmeellistä valoa,
tähden lailla välkkyen, aurinkoa säteillen.
3. Kuljen kultakaduillani, jalkani ei horjahda.
Näen värit ihanimmat, kuulen puron solinan,
Uuden ihmesävelmän; se on lähde elämän.
4. Majoissani, missä kuljen, tunnen tässä Herra on.
Kirkkaus niin ihmeellinen täyttää joka kammion.
Katson, katson mihin vaan, kaikkialla Jumalaa.
5. Pääsen vielä pitojuhlaan kera Herran ystäväin.
Taivaan manna, lasten herkku, sitä näen pöydälläin.
Se on ruoka enkelten, niin myös minun, ihmisen.
6. Haihtuu uni, aatos palaa jälleen savimajaani.
Kaipauksen kaupunkiini sain mä mukaan lahjaksi.
Rakas Jeesus, Herrani, johda Sinä kulkuni.
7. Kerran kaikuu iltasoitto yli koko maailman.
Kristus Kuninkaana seisoo, Voittajana vuorella.
Kuule Herra pyyntöni, tunne silloin lapsesi.
Sielu lähtee aatoksissaan unelmien maailmaan;
Ylös, ylös liitäen, yli tähtitarhojen.
2. Siel´ on kultakaupunkini, portit aina avoinna.
Muurit loistaa ihanasti ihmeellistä valoa,
tähden lailla välkkyen, aurinkoa säteillen.
3. Kuljen kultakaduillani, jalkani ei horjahda.
Näen värit ihanimmat, kuulen puron solinan,
Uuden ihmesävelmän; se on lähde elämän.
4. Majoissani, missä kuljen, tunnen tässä Herra on.
Kirkkaus niin ihmeellinen täyttää joka kammion.
Katson, katson mihin vaan, kaikkialla Jumalaa.
5. Pääsen vielä pitojuhlaan kera Herran ystäväin.
Taivaan manna, lasten herkku, sitä näen pöydälläin.
Se on ruoka enkelten, niin myös minun, ihmisen.
6. Haihtuu uni, aatos palaa jälleen savimajaani.
Kaipauksen kaupunkiini sain mä mukaan lahjaksi.
Rakas Jeesus, Herrani, johda Sinä kulkuni.
7. Kerran kaikuu iltasoitto yli koko maailman.
Kristus Kuninkaana seisoo, Voittajana vuorella.
Kuule Herra pyyntöni, tunne silloin lapsesi.
(SU, KU, EK)
(29) JEESUKSEN RISTIN JUURELLA
1.
Jeesuksen ristin juurella, versoaa kukka ihana.
Sen tuoksu täyttää ääret maan. Pimeys väistyy hehkustaan.
Se armon auringon lämmössä ja armon virtojen äärillä
Puhkeaa loistoon kauneimpaan.
Tunnetko kukan sen? Se rakkaus on.
Rakkaus Isän taivaallisen.
2. Jeesuksen ristin juurella kirpoaa taakka painava.
Hän otti päälleen kipumme, sovitti suuret syntimme.
Nyt elämän uuden ikuisen, anteeksiantavan sydämen
Lahjaksi saamme jokainen:
Elämän ikuisen! Se armoa on.
Armoa Isän taivaallisen.
3. Jeesuksen luona taivaassa on koti meillä valmiina.
Ei enää surun kyyneleet sumenna silmää ihmisen.
Soi siellä kiitosta sydämet, pelastusihmeestä riemuiten.
Karitsan virttä veisaten:
Kunnia Jumalan. Soi Halleluja.
Pelastuksesta jo kiittää saan.
Sen tuoksu täyttää ääret maan. Pimeys väistyy hehkustaan.
Se armon auringon lämmössä ja armon virtojen äärillä
Puhkeaa loistoon kauneimpaan.
Tunnetko kukan sen? Se rakkaus on.
Rakkaus Isän taivaallisen.
2. Jeesuksen ristin juurella kirpoaa taakka painava.
Hän otti päälleen kipumme, sovitti suuret syntimme.
Nyt elämän uuden ikuisen, anteeksiantavan sydämen
Lahjaksi saamme jokainen:
Elämän ikuisen! Se armoa on.
Armoa Isän taivaallisen.
3. Jeesuksen luona taivaassa on koti meillä valmiina.
Ei enää surun kyyneleet sumenna silmää ihmisen.
Soi siellä kiitosta sydämet, pelastusihmeestä riemuiten.
Karitsan virttä veisaten:
Kunnia Jumalan. Soi Halleluja.
Pelastuksesta jo kiittää saan.
(SU, KU, EK)
(30) JOS JOKAINEN IHMINEN PÄÄLLÄ MAAN OLISI ELÄMÄN TIEN MATKAAJA
1 Jos jokainen ihminen päällä maan Olisi elämän tien matkaaja,
Niin kukka puhkeisi lohdutuksen Tien vierelle lähimmäisen.
2. Ei silmämme kastuisi kyyneliin Orpona yksikään ei itkisi,
Kun pieni hiukkanen tomua maan Vois säteillä aurinkoa.
3. Jos saisimme jokainen omistaa Sydämen säälivän, armahtavan,
niin elää helpompi olisikin Tää päivä ja huominenkin !
4. On Elämän Laulumme vajavaa Rampana sielumme saa vaeltaa.
Vaan kerran taivaassa—tiedän sen—On jokainen täydellinen.
(SU, KU, EK)
(31) JUMALANI, JUMALANI, MIKSI MINUT HYLKÄSIT?
(Pääsiäisaiheinen)
1.
Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Tuskan huuto Golgatalla, itkee maa ja taivaskin.
2. Rakkauden lähde sammuu, ristinpuulla raukeaa.
Kaikkeinpyhin Isän sydän syntiselle aukeaa.
3. Ylösnousemuksen aamuun murheen yöstä herätään.
Kuoleman ja haudan kauhut kirkkauteen häviää.
4. Kiitos soikoon Jumalalle , tyhjä hauta julistaa.
Ylösnoussut Jeesus elää, ikikevään sydän saa.
Tuskan huuto Golgatalla, itkee maa ja taivaskin.
2. Rakkauden lähde sammuu, ristinpuulla raukeaa.
Kaikkeinpyhin Isän sydän syntiselle aukeaa.
3. Ylösnousemuksen aamuun murheen yöstä herätään.
Kuoleman ja haudan kauhut kirkkauteen häviää.
4. Kiitos soikoon Jumalalle , tyhjä hauta julistaa.
Ylösnoussut Jeesus elää, ikikevään sydän saa.
( SU, KU, EK)
(32)
JUMALAN PYHÄ SANA ILMESTYI MAAILMAAN
(Adventtiaiheinen)
1. Jumalan Pyhä Sana
ilmestyi maailmaan.
Hän tuli ihmiseksi,
luoksemme asumaan.
Totinen valkeus on
Pojan ainokaisen lahjana taivaasta.
2. Nyt tule lapsi armain,
Sä Joulun Ruhtinas,
Tuo rauha sydämiimme
ja murheet karkoita.
On maassa pimeää.
Kirkkaus taivaallinen sydämet valaisee.
3. Sä Herran Pyhä Siion,
Sä kansa Jumalan,
kohota riemuhuuto,
kun saapui Auttaja.
Nyt portit sydänten
Kunnian Kuninkaalle, Yljälle , avatkaa.
1. Jumalan Pyhä Sana
ilmestyi maailmaan.
Hän tuli ihmiseksi,
luoksemme asumaan.
Totinen valkeus on
Pojan ainokaisen lahjana taivaasta.
2. Nyt tule lapsi armain,
Sä Joulun Ruhtinas,
Tuo rauha sydämiimme
ja murheet karkoita.
On maassa pimeää.
Kirkkaus taivaallinen sydämet valaisee.
3. Sä Herran Pyhä Siion,
Sä kansa Jumalan,
kohota riemuhuuto,
kun saapui Auttaja.
Nyt portit sydänten
Kunnian Kuninkaalle, Yljälle , avatkaa.
( SU, KU, EK)
(33) JUMALAN RAKKAUTTA ON TÄYNNÄ KAIKKI MAA
1.
Jumalan rakkautta on täynnä kaikki maa.
Päivittäin hyvyyttänsä me saamme tuntea.
2. Auringon, sateen alla ja myrskyn aikana
Hän hoitaa lapsiansa kuin viljaa pellolla.
3. Kirkastusvuorellensa Hän joskus meidät vie.
Ja kyynellaakson kautta käy Sanan hyvä tie.
4. Hän rakkauteen sulkee elämän aamunsa.
On uskollinen vielä, kun ehtoo saavuttaa.
Päivittäin hyvyyttänsä me saamme tuntea.
2. Auringon, sateen alla ja myrskyn aikana
Hän hoitaa lapsiansa kuin viljaa pellolla.
3. Kirkastusvuorellensa Hän joskus meidät vie.
Ja kyynellaakson kautta käy Sanan hyvä tie.
4. Hän rakkauteen sulkee elämän aamunsa.
On uskollinen vielä, kun ehtoo saavuttaa.
(SU,
KU, JI, EK)
(34) JUMALAN VIRTA ON VETTÄ TÄYNNÄ
1.
Jumalan virta on vettä täynnä.
Hän täyttää sydämen riemulla.
Ja vaikka Baabelin virrat pauhaa,
on rauha Jumalan lapsella.
2. Jumalan virta, elämän lähde,
anteeksiantoa pulppuaa.
Sen lähteen alku on Golgatalla-
sydämen syntisen puhdistaa.
3. Kuin äiti lapselleen lohdun antaa,
niin Herra lohduttaa kansaansa.
Ja luona ikuisen armon virran,
saa sydän parhaimman lohtunsa.
4. Ja kerran ihana kaksoisvirta
kristallin kirkkaana kumpuaa.
Sen virran rannalla lunastetut
kiittävät Jumalaa, Karitsaa.
Hän täyttää sydämen riemulla.
Ja vaikka Baabelin virrat pauhaa,
on rauha Jumalan lapsella.
2. Jumalan virta, elämän lähde,
anteeksiantoa pulppuaa.
Sen lähteen alku on Golgatalla-
sydämen syntisen puhdistaa.
3. Kuin äiti lapselleen lohdun antaa,
niin Herra lohduttaa kansaansa.
Ja luona ikuisen armon virran,
saa sydän parhaimman lohtunsa.
4. Ja kerran ihana kaksoisvirta
kristallin kirkkaana kumpuaa.
Sen virran rannalla lunastetut
kiittävät Jumalaa, Karitsaa.
( SU, KU, JI, EK)
(35)
JUMALA ON MEITÄ ARMAHTANUT
1.
Jumala on meitä armahtanut,
rakkauden suuren osoittanut.
Oman Poikansa, Ainokaisen, antoi kuolemalle.
2. Vaelsimme kaikki eksyksissä.
Kukin meistä kulki omaa tietään.
Syntivelkamme Vapahtaja maksoi ristin puulla.
3. Pilkkahuudot kaikui tuskain tiellä.
Avannut ei suutansa Hän siellä.
Pyhä Karitsa - tuomittuna meidän puolestamme.
4. Yksin, hyljättynä Kristus kärsi.
Isän aivoitukset näin Hän täytti.
Haavoitettuna, että meillä rauha olisi aina.
5. Ansioton olen armoon suureen.
Polvistua tahdon ristin juureen.
Lunastajani, sydämeni laulu Sulle soikoon.
rakkauden suuren osoittanut.
Oman Poikansa, Ainokaisen, antoi kuolemalle.
2. Vaelsimme kaikki eksyksissä.
Kukin meistä kulki omaa tietään.
Syntivelkamme Vapahtaja maksoi ristin puulla.
3. Pilkkahuudot kaikui tuskain tiellä.
Avannut ei suutansa Hän siellä.
Pyhä Karitsa - tuomittuna meidän puolestamme.
4. Yksin, hyljättynä Kristus kärsi.
Isän aivoitukset näin Hän täytti.
Haavoitettuna, että meillä rauha olisi aina.
5. Ansioton olen armoon suureen.
Polvistua tahdon ristin juureen.
Lunastajani, sydämeni laulu Sulle soikoon.
(SU, KU, EK)
(
36) JOULUN PUU
1. Joulunpuu on täynnä toivoa,
Sen vierellä soi virsi riemuinen,
Ja kaukaa katsoo lapsi ihana,
Hän toivon antaa joka sydämeen.
2. Ristinpuu-vuorella Golgatan,
Sen juurelle saan jättää taakkani.
On rakkautta Isän Jumalan,
Kun joulunlapsi ristiinnaulittiin.
3. Elonpuu ja virta elämän,
on keskellä sen rakkaan kaupungin.
Ja portit hohtavaiset helmistä,
Ne Joulunlapsi meille aukaisi.
(SU,KU, H K= Hanna Koskimies)
(37) JUUDEAN KAUPUNGIN YLLE JO LASKEUTUU RAUHA
1.
Juudean kaupungin ylle jo laskeutuu rauha.
Temppelin tornissa kellojen ääni ei pauhaa.
On hiljaista, tähtöset vain tuikkivat.
Paimenet kedolla valvoo, paimenet valvoo.
2. Rakkaus ihmeinen kohta jo koskettaa maata.
Sydämet kylmenneet ymmärtää sitä ei saata.
Jumalamme aika on täyttynyt,
Lapsonen seimessä itkee. Lapsonen itkee.
3. Taivas nyt aukeni, valkeus yöhömme koitti.
Jumalan laupeus kuoleman varjonkin voitti.
Paimenetkin yhtyvät ylistyksiin;
Kunnia Jumalan olkoon, Jumalan olkoon.
4. Ihmisten taloissa vielä on murhetta tuskaa.
Suurempi pimeys henkemme majoissa uhkaa.
Sydän tää on kylmä ja niin armoton.
Meissäkin Herramme itkee. Herramme itkee.
5. Tänäänkin kulkee Hän kotia etsien täällä.
Hyljätty usein on taivainen lahja maan päällä.
Sydämeni ota Sä majaksesi,
Oikean joulun saan silloin, Joulun saan silloin.
Temppelin tornissa kellojen ääni ei pauhaa.
On hiljaista, tähtöset vain tuikkivat.
Paimenet kedolla valvoo, paimenet valvoo.
2. Rakkaus ihmeinen kohta jo koskettaa maata.
Sydämet kylmenneet ymmärtää sitä ei saata.
Jumalamme aika on täyttynyt,
Lapsonen seimessä itkee. Lapsonen itkee.
3. Taivas nyt aukeni, valkeus yöhömme koitti.
Jumalan laupeus kuoleman varjonkin voitti.
Paimenetkin yhtyvät ylistyksiin;
Kunnia Jumalan olkoon, Jumalan olkoon.
4. Ihmisten taloissa vielä on murhetta tuskaa.
Suurempi pimeys henkemme majoissa uhkaa.
Sydän tää on kylmä ja niin armoton.
Meissäkin Herramme itkee. Herramme itkee.
5. Tänäänkin kulkee Hän kotia etsien täällä.
Hyljätty usein on taivainen lahja maan päällä.
Sydämeni ota Sä majaksesi,
Oikean joulun saan silloin, Joulun saan silloin.
SU,
JI
(38) JÄÄ LUOKSENI HERRA, KUN ILTA JOUTUU (Iltavirsi)
1.
Jää luokseni Herra, kun ilta joutuu
ja päivä on jo päättymässä.
Maan melu vaikenee, yön varjot pitenee.
Jää luokseni Herra ja siunaus suo.
Se mulle kalleinta on elämässä.
2. Jää luokseni Herra, kun aika loppuu
ja siintää ranta ikuisuuden.
Mä silloin unhottaa saan murheen maailman.
Jää luokseni Herra ja armahdus suo,
kun herään koittaessa aamun uuden.
ja päivä on jo päättymässä.
Maan melu vaikenee, yön varjot pitenee.
Jää luokseni Herra ja siunaus suo.
Se mulle kalleinta on elämässä.
2. Jää luokseni Herra, kun aika loppuu
ja siintää ranta ikuisuuden.
Mä silloin unhottaa saan murheen maailman.
Jää luokseni Herra ja armahdus suo,
kun herään koittaessa aamun uuden.
(SU, KU, IL)
(39) KATSELEN ILTAAN AUTEREISEEN
1. Katselen iltaan autereiseen. Viime säteet auringon pois haihtuu.
Virvatulten lailla illan varjot vaihtuu.
Jos Herra saapuisi tänään , löytäisikö minut ystävänään,
Vai löytäisikö luona vieraan leirin?
2. Kuuntelen kaukaa ääntä kellon. Rauhaa kerran sielulleni soittaa.
Iäisyys kun alkaa, viime hetki koittaa
ja sielu uupunut sotiin, väsyneenä kaipaa taivaan kotiin.
Sen saavutanko silloin omakseni?
3. Sinua huudan Vapahtaja! Syvyydestä sieluni nyt nosta,
armon kalliolle , ajan ahdingosta.
Oi Herra anteeks anna, matkan päättyessä kotiin kanna
Ja silloin tunne omaksesi.
(SU, KU, EK)
(40) KELLOT SOI
1.
Kellot soi, kellot soi, Joulun kellot soi.
Soivat vanhaa sanomaa enkelkuorojen.
Syntyi seimen oljilla piltti pienoinen.
Helkkyen, välkkyen Joulun kellot soi.
2. Paimenten sydän lyö. Nyt on pyhä yö.
Jumala ja ihminen, lapsi Marian,
Armon lahja taivainen Isän, Jumalan.
Helkkyen välkkyen Joulun kellot soi.
3. Kellot soi, kellot soi, Joulun kellot soi.
Isän käsi ulottuu käteen syntisen.
Riemulaulu kajahtaa maasta taivaaseen.
Helkkyen, välkkyen Joulun kellot soi.
(SU, Sävel ja sovitus Jaakko Immonen)
Soivat vanhaa sanomaa enkelkuorojen.
Syntyi seimen oljilla piltti pienoinen.
Helkkyen, välkkyen Joulun kellot soi.
2. Paimenten sydän lyö. Nyt on pyhä yö.
Jumala ja ihminen, lapsi Marian,
Armon lahja taivainen Isän, Jumalan.
Helkkyen välkkyen Joulun kellot soi.
3. Kellot soi, kellot soi, Joulun kellot soi.
Isän käsi ulottuu käteen syntisen.
Riemulaulu kajahtaa maasta taivaaseen.
Helkkyen, välkkyen Joulun kellot soi.
(SU, Sävel ja sovitus Jaakko Immonen)
(41) KESTÄÄ HERRAN LUPAUKSET NIINKUIN VUORI SIIONIN
1.
Kestää Herran lupaukset niinkuin vuori Siionin.
Loistaa Sanan lupaukset kuni tähdet tuhansin.
Vaikka kautta tulen liekin Herra lastaan joskus viekin
Armon rantaan saavutaan.
2. Lupausten yrttitarhaan kukka puhkes suloinen
Tuoksun kauneimman ja parhaan ympärilleen antaen.
Iisain ruusu ihanainen syntyi halpaan talliin vainen,
Rakkautta Jumalan.
3. Pyhiinvaeltajakansa lupausten matkalla
Vitsallaan ja sauvallansa Herra heitä johdattaa.
Sammuu usein tähdet taivaan - Usko, toivo vaihtuu vaivaan,
Peittyy siunausten tie.
4. Kyynellaakso loppuu kerran. Seimen lapsi kruunataan.
-ikivanha tahto Herran- kruunu orjantappuraa-
Siinä armo jokaiselle, siinä aukee sydämelle
Lupausten Kaanaanmaa.
Loistaa Sanan lupaukset kuni tähdet tuhansin.
Vaikka kautta tulen liekin Herra lastaan joskus viekin
Armon rantaan saavutaan.
2. Lupausten yrttitarhaan kukka puhkes suloinen
Tuoksun kauneimman ja parhaan ympärilleen antaen.
Iisain ruusu ihanainen syntyi halpaan talliin vainen,
Rakkautta Jumalan.
3. Pyhiinvaeltajakansa lupausten matkalla
Vitsallaan ja sauvallansa Herra heitä johdattaa.
Sammuu usein tähdet taivaan - Usko, toivo vaihtuu vaivaan,
Peittyy siunausten tie.
4. Kyynellaakso loppuu kerran. Seimen lapsi kruunataan.
-ikivanha tahto Herran- kruunu orjantappuraa-
Siinä armo jokaiselle, siinä aukee sydämelle
Lupausten Kaanaanmaa.
(SU, KU, JI)
(42) KIRKKAUDEN MAASSA PÄÄLLÄ LASIMEREN
1. Kirkkauden maassa, päällä lasimeren,
murheen mustat pilvet ovat kauas kaikonneet.
Siellä kunniassa lunastetut laulaa,
Käsissään harput, huilut, kanteleet.
2. Puku ihanainen, häikäisevän kirkas,
valkea kuin lumipeite Hermon vuorella.
Laulujensa aihe: Pyhä Karitsainen,
Vanhurskas Herra , Kaikkivaltias.
3. Murheen maassa vielä sydämemme huokaa,
mutta synnin kahleet kaikki kerran aukeaa.
Niinkuin häkkilintu vapauteen lentää
Sielumme silloin valoon kohoaa.
(SU, KU, EK)
(43)
KORKEALLE, YLÖS SINITAIVAALLE KOTKA POIKASINEEN
1.
Korkealle ylös, sinitaivaalle
kotka poikasineen riemuin liitelee.
Pilvet kauniit hohtaa, päivä kimaltaa,
Kauas , kauas jättää hämäryyden maan.
Synnin turmelusta, ajan ahdistusta,
maa on tulvillansa.
2. Jos ei vielä kanna siivet heikot nuo,
emo sulillansa turvapaikan suo.
Levonhetken antaa: voimakkaina taas
kohoavat ylös pilvimaailmaan.
Herra, pyydän Sua, johdata Sä mua
Siipiesi suojaan.
3. Kirkkauteen kerran liitää sieluni
yli tähtitarhain, Herra, luoksesi,
iankaikkisuuteen, taivaan saleihin,
missä sävelvirrat puhkee kiitoksiin.
Virren, jota siellä laulan riemumiellä,
Täällä saan jo alkaa.
4. Telttamajan köydet vielä maassa on.
Uskon silmin katson taivaan asuntoon.
Tiedän: usko muuttuu näkemiseksi,
kaikki vajaa, aivan täydelliseksi.
Rakas Vapahtaja, Anna rauhan maja
Luonas sielulleni.
kotka poikasineen riemuin liitelee.
Pilvet kauniit hohtaa, päivä kimaltaa,
Kauas , kauas jättää hämäryyden maan.
Synnin turmelusta, ajan ahdistusta,
maa on tulvillansa.
2. Jos ei vielä kanna siivet heikot nuo,
emo sulillansa turvapaikan suo.
Levonhetken antaa: voimakkaina taas
kohoavat ylös pilvimaailmaan.
Herra, pyydän Sua, johdata Sä mua
Siipiesi suojaan.
3. Kirkkauteen kerran liitää sieluni
yli tähtitarhain, Herra, luoksesi,
iankaikkisuuteen, taivaan saleihin,
missä sävelvirrat puhkee kiitoksiin.
Virren, jota siellä laulan riemumiellä,
Täällä saan jo alkaa.
4. Telttamajan köydet vielä maassa on.
Uskon silmin katson taivaan asuntoon.
Tiedän: usko muuttuu näkemiseksi,
kaikki vajaa, aivan täydelliseksi.
Rakas Vapahtaja, Anna rauhan maja
Luonas sielulleni.
(SU, KU, JL)
(44) KUINKA IHANAT ASUINSIJASI, HERRA JUMALANI
1.
Kuinka ihanat asuinsijasi, Herra Jumalani, Herra Sebaot.
Sielu ikävöi, sydän halajaa, Herran esikartanoihin asumaan.
Löys suojapaikan lintunen, sai pesän pääskyn poikanen
Alttariltasi, Herra Zebaot, sydämeni Kuningas ja Aurinko.
2. Kansa autuas kiittää Jumalaa, vaikka usein polku kyynellaaksoon vie.
Lähteet pulppuaa, muuttuu kova maa. Siunausten virrat tulvii taivaasta.
Jumala, minun Kilpeni, katseesi käännä puoleeni.
Rukoukseni ota korviisi. Matkamiehen ikävä on luoksesi.
3. Päivä yksikin, Herra, luonasi, parempi kuin tuhat päivää muualla.
Ohjaa kulkuni, kiinnä katseeni ihanuuksiin taivaallisen huoneesi.
Oi varjele mua pahasta, ja pilkkaajankin majasta.
Armo, kunnia, Herran antama, taivaan tietä vaeltavan osana.
Sielu ikävöi, sydän halajaa, Herran esikartanoihin asumaan.
Löys suojapaikan lintunen, sai pesän pääskyn poikanen
Alttariltasi, Herra Zebaot, sydämeni Kuningas ja Aurinko.
2. Kansa autuas kiittää Jumalaa, vaikka usein polku kyynellaaksoon vie.
Lähteet pulppuaa, muuttuu kova maa. Siunausten virrat tulvii taivaasta.
Jumala, minun Kilpeni, katseesi käännä puoleeni.
Rukoukseni ota korviisi. Matkamiehen ikävä on luoksesi.
3. Päivä yksikin, Herra, luonasi, parempi kuin tuhat päivää muualla.
Ohjaa kulkuni, kiinnä katseeni ihanuuksiin taivaallisen huoneesi.
Oi varjele mua pahasta, ja pilkkaajankin majasta.
Armo, kunnia, Herran antama, taivaan tietä vaeltavan osana.
(SU, KU, EK)
(45) KUINKA MÄ LAULAA OSAISIN VIRSIÄ HERRAN KAUNIIMMIN
1 Kuinka mä laulaa osaisin virsiä Herran kauniimmin.
Tää maa ja matkan murheet sen on vaientaneet kiitoksen,
Ja synnin synkkä korpitie sieluni kyynellaaksoon vie.
On kanteleeni särkynyt, sen soitto yöhön eksynyt.
2. Oi rakkautta Jeesuksen, kun kulkee yössä etsien.
Hän sitoo haavat nääntyneen. Saa ehjäks soiton särkyneen.
On laulu kerran kiitoksen kuin hento taimi keväinen.
Se puhkeaa ja voiman saa Golgatan uhrikummulta.
3. Kun vaivun ristin juurelle mä löydän kiitossävelen.
Se kauneimpana kerran soi, kun Jeesukseni nähdä voin.
Ei silloin enää murheet maan voi kiitosvirttä vaientaa.
Se aina vain soi kirkkaammin, Karitsan virsi ihanin.
(SU, KU, JI)
(46) KUIN VETTEN PAUHU VALTAVA SOI KIITOSVIRSI TAIVAASSA
1.
Kuin vetten pauhu valtava soi kiitosvirsi taivaassa,
kun joukko suuri valkoinen polvistuu eteen istuimen.
2. On siellä sydän ihmeissään: ei pimeyttä, yötäkään.
Ja maasta tullut ihminen saa nähdä Herran Jeesuksen.
3. Mä vielä silmin hämärin katselen tähtitarhoihin.
Kointähti kirkas, loistava, mua sieltä ohjaa matkalla.
4. On matkalaulu vaiennut ja soiton ääni sammunut.
Oi tule, Jeesus, opeta sen uuden virren sanoja.
5. Oi saanhan kerran minäkin Sinulle laulaa puhtaammin,
Karitsan virtta ikuista lunastettujen seurassa.
kun joukko suuri valkoinen polvistuu eteen istuimen.
2. On siellä sydän ihmeissään: ei pimeyttä, yötäkään.
Ja maasta tullut ihminen saa nähdä Herran Jeesuksen.
3. Mä vielä silmin hämärin katselen tähtitarhoihin.
Kointähti kirkas, loistava, mua sieltä ohjaa matkalla.
4. On matkalaulu vaiennut ja soiton ääni sammunut.
Oi tule, Jeesus, opeta sen uuden virren sanoja.
5. Oi saanhan kerran minäkin Sinulle laulaa puhtaammin,
Karitsan virtta ikuista lunastettujen seurassa.
(SU, KU, JI)
(47) KUN ARMOSI AURINKO LOISTAA JA SIELUUNI LUO SÄTEITÄÄN
1.
Kun armosi aurinko loistaa ja sieluuni luo säteitään,
se kuoleman kauhunkin poistaa ja herättää taas elämään.
2. Suo rauhasi rauhattomuuteen. Suo minulle myös uskoa.
Ja sydämen hiljaisuuteen Sun voimaasi luo salaista.
3. Vain Jeesus tuo elämän sulle, Hän taivainen Aurinkoni.
Ja murheissaan ahdistetulle Hän lohtunsa suo lahjaksi.
4. Saan uskoa elämään uuteen. Mä toivon saan sydämeeni.
Ja kerran kun käyn ikuisuuteen on Jeesus mun vierelläni.
se kuoleman kauhunkin poistaa ja herättää taas elämään.
2. Suo rauhasi rauhattomuuteen. Suo minulle myös uskoa.
Ja sydämen hiljaisuuteen Sun voimaasi luo salaista.
3. Vain Jeesus tuo elämän sulle, Hän taivainen Aurinkoni.
Ja murheissaan ahdistetulle Hän lohtunsa suo lahjaksi.
4. Saan uskoa elämään uuteen. Mä toivon saan sydämeeni.
Ja kerran kun käyn ikuisuuteen on Jeesus mun vierelläni.
(SU, KU, EK)
(48) KUN HERRA ARMAHTAA, TUOMIO KATOAA
1.
Kun Herra armahtaa, tuomio katoaa.
Anteeksianto suloinen tuo ilon sydämeen.
Kuin taivaan aurinko Jumalan armo on.
Se joka aamu uusi on ja ansaitsematon.
2. Kun Herra armahtaa, elämän uudistaa,
on silloin suurin rikkaus Jumalan siunaus.
- Vitsallaan, sauvallaan Hän lastaan kasvattaa.
On sydämessä armahdus ja rauha, rakkaus.
3. Mä uusin silmin nään ihanan määränpään.
Ja armonlasten seurassa saan sinne matkata.
- Pukuni valkoinen, kruununi kultainen.
Se juhlapuku häissä on Kristuksen morsion.
Anteeksianto suloinen tuo ilon sydämeen.
Kuin taivaan aurinko Jumalan armo on.
Se joka aamu uusi on ja ansaitsematon.
2. Kun Herra armahtaa, elämän uudistaa,
on silloin suurin rikkaus Jumalan siunaus.
- Vitsallaan, sauvallaan Hän lastaan kasvattaa.
On sydämessä armahdus ja rauha, rakkaus.
3. Mä uusin silmin nään ihanan määränpään.
Ja armonlasten seurassa saan sinne matkata.
- Pukuni valkoinen, kruununi kultainen.
Se juhlapuku häissä on Kristuksen morsion.
(SU, KU, EK)
(49) KUN LEHTI SYKSYINEN POIS VARISEE
1.
Kun lehti syksyinen pois varisee
kauneus, hehku sen kuihtuu, himmenee.
Elämä silmuun jää, kunnes sen keväällä
Aurinko lämmöllään jälleen herättää.
2. Elämä ihmisen kuin lehti ois.
Syysmyrsky yllättää - kauas liitää pois.
Sieluni ikuinen odottaa kaihoten,
Milloin on saapuva kevät taivainen.
3. Oi, Jalo Viinipuu, Jeesukseni.
Kuin silmu oksassas olla tahtoisin.
Ei maiset myrskyt saa mua siitä irrottaa,
Ja kevään tullessa Elämän mä saan.
(SU, KU, EK)
kauneus, hehku sen kuihtuu, himmenee.
Elämä silmuun jää, kunnes sen keväällä
Aurinko lämmöllään jälleen herättää.
2. Elämä ihmisen kuin lehti ois.
Syysmyrsky yllättää - kauas liitää pois.
Sieluni ikuinen odottaa kaihoten,
Milloin on saapuva kevät taivainen.
3. Oi, Jalo Viinipuu, Jeesukseni.
Kuin silmu oksassas olla tahtoisin.
Ei maiset myrskyt saa mua siitä irrottaa,
Ja kevään tullessa Elämän mä saan.
(SU, KU, EK)
(50)
KUN SINÄ HERRA ARMAHDAT
1. Kun Sinä, Herra , armahdat ja poistat taakat painavat,
niin ilon sanomattoman ja laulun aiheen ihanan
mun sydämeni silloin saa.
2. Mä olin kurja, poloinen, korvessa synnin harhaillen.
Vierellä virtain Baabelin unohdin laulut Siionin
Ja perintöni kadotin.
3. Kun olin vielä kaukana sain Herran armon kohdata.
Se taivaan anti verraton on armo ansaitsematon.
Sen lahjaks sain, mä arvoton.
4. Nyt sydämeni riemuissaan Hänelle laulaa kiitostaan.
On armo Herran suloisin kuin yrttitarha Eedenin.
Se pysyy iankaikkisiin.
(SU, KU, JI)
(51)
KUULIN SANOMAN MAASTA UUDESTA
1. Kuulin sanoman maasta uudesta,
jossa rauhaton saa rauhan.
Siell on kirkasta, yö ei koskaan saa,
eikä ajan myrskyt pauhaa.
Maata ihmeellistä lähdin etsimään.
Kulkeissani usein jouduin eksymään.
Vuoret ihanat , seudut kauneimmat
Kohtasin mä matkallani.
2. Usein luulinkin, nyt jo saavutin
autuaisen toivon maani
Mutta sydän on yhä rauhaton.
Yksin itkin murheissani.
Epäuskon yöhän usein vajosin.
Ihanaisen määränpääni kadotin.
Huuto sydämen, nousi taivaaseen.
Väsyneenä maahan vaivuin.
3. Kirkkaan valon näin, aivan vierelläin.
Rauha tulvi sydämeeni.
Tunsin arvoton, Herra tässä on.
Hän on tie ja ovi taivaan.
Maahan uuteen nyt mä kuljen riemuiten.
Valo loistaa, ristiltä se säteilee.
Vaikka kompastun, Herra hoitaa mun,
Johtaa Lupausten maahan
(SU, KU, EK)
(52) LAULUN AIKA ARMAINEN (Hääaiheinen. Omistettu Kaarina hänen hääpäivänänsä)
1.
Laulun aika armainen, kukat maahan puhjenneet.
Metsäkyyhkyn ääni kuuluu ja talven roudat väistyneet.
Luojan lahja lapsilleen, aika onnentäyteinen.
2. Pyhä Sanas yhdistää nuoret tässä edessäs.
Siunaa Herra, hoivaa heitä armahtavalla kädelläs.
Anna heidän majassaan onnen aina asustaa.
3. Taivaan lahja, rakkaus, sydämiimme loistakoon.
Ilon, riemun, rauhan tuoja murheenne kauas poistakoon.
Olkoon Herran siunaus elämänne rikkaus.
(SU, JL)
Metsäkyyhkyn ääni kuuluu ja talven roudat väistyneet.
Luojan lahja lapsilleen, aika onnentäyteinen.
2. Pyhä Sanas yhdistää nuoret tässä edessäs.
Siunaa Herra, hoivaa heitä armahtavalla kädelläs.
Anna heidän majassaan onnen aina asustaa.
3. Taivaan lahja, rakkaus, sydämiimme loistakoon.
Ilon, riemun, rauhan tuoja murheenne kauas poistakoon.
Olkoon Herran siunaus elämänne rikkaus.
(SU, JL)
(53)
LEMPEÄSTI TUIKKII TÄHTI TOIVON, LUPAUKSIEN (Jouluaiheinen)
1.
Lempeästi tuikkii tähti toivon, lupauksien
kaikkialla ihmisille kotitietä valaisten.
Tähti ohjaa kulkijaa, erämaasta johdattaa.
2. Kuule sydän murheellinen joulun suurta sanomaa:
Kansa pimeyden maassa kirkkaan valon nähdä saa.
Kuoleman ja synnin maa tulvii Herran kunniaa.
3. Kiitos olkoon Jumalalle, lahjan meille omisti.
Isän Poika, Ainokainen, Juurivesa Daavidin
Lunastuksen valmisti, Iloitse mun sieluni.
4. Joulun kellot riemuin soivat Jumalalle kunniaa;
ihmisille hyvän tahdon, rauhan maahan julistaa.
Ikivanha sanoma, jälleen uusi, ihana.
(SU, KU, JI)
kaikkialla ihmisille kotitietä valaisten.
Tähti ohjaa kulkijaa, erämaasta johdattaa.
2. Kuule sydän murheellinen joulun suurta sanomaa:
Kansa pimeyden maassa kirkkaan valon nähdä saa.
Kuoleman ja synnin maa tulvii Herran kunniaa.
3. Kiitos olkoon Jumalalle, lahjan meille omisti.
Isän Poika, Ainokainen, Juurivesa Daavidin
Lunastuksen valmisti, Iloitse mun sieluni.
4. Joulun kellot riemuin soivat Jumalalle kunniaa;
ihmisille hyvän tahdon, rauhan maahan julistaa.
Ikivanha sanoma, jälleen uusi, ihana.
(SU, KU, JI)
(54)
LOHDUTTAJA PARHAIN, HERRA SIIONIN
1. Lohduttaja parhain, Herra Siionin,
iloöljyn antaa köyhiin sydämiin.
Ylistyksen vaippaan sielu puetaan,
masentuneen hengen Herra virvoittaa.
2. Murheelliset saavat toivon sydämeen,
armonanti parhain, usko Jeesukseen.
Vaikka joskus painaa Herran tuomio,
pilven takaa loistaa armon aurinko.
3. Heikointakin lastaan Isä rakastaa;
armon kerjäläisen kotiin johdattaa.
Siellä lohdun antaa jälkeen murheiden.
Riemulaulu täyttää lapsen sydämen.
(SU, KU, EK)
(55)
LUON KATSEENI SIIONIN VUORIA PÄIN
1.
Luon katseeni Siionin vuoria päin.
Oi missä on apuni, kyselen näin.
Sä Herrani, joka loit taivaan ja maan,
vain Sinulta yksin mä apuni saan.
2. Mun varjelijani on Ihmeellinen;
ei nuku, ei torku, vaan mua valvoen
Hän päivällä suojaava kilpeni on
ja yölläkin turvani on loputon.
3. Ah kallis on Sinulle mun sieluni.
Sen hoidat ja varjelet ikuisesti.
Sä Herra myös pahasta mua suojelet,
ja kaikki mun lähtöni, tulemiset.
4. Kuin Siionin vuori, se horjumaton,
niin jokainen Jumalaan turvaava on!
Ja kerran me näemme ihanan maan,
sen Herra on luvannut omillensa.
(SU, KU, JI)
Oi missä on apuni, kyselen näin.
Sä Herrani, joka loit taivaan ja maan,
vain Sinulta yksin mä apuni saan.
2. Mun varjelijani on Ihmeellinen;
ei nuku, ei torku, vaan mua valvoen
Hän päivällä suojaava kilpeni on
ja yölläkin turvani on loputon.
3. Ah kallis on Sinulle mun sieluni.
Sen hoidat ja varjelet ikuisesti.
Sä Herra myös pahasta mua suojelet,
ja kaikki mun lähtöni, tulemiset.
4. Kuin Siionin vuori, se horjumaton,
niin jokainen Jumalaan turvaava on!
Ja kerran me näemme ihanan maan,
sen Herra on luvannut omillensa.
(SU, KU, JI)
(56) LÄHETYSKÄSKY
1. Jeesus Kuninkaamme antoi käskyn viedä Sanomaa:
Syntitaakkaamme Hän kantoi, armon saamme omistaa.
Aika rientää joutuisaan.
Kenet Herra työhön saa?
2. Sielut synnin yössä nääntyy, monet ovat hukkuneet,
kotitieltä pois he kääntyy; kuka rientää avukseen?
Pelko täyttää sydämet:
ohitseko kulkenet?
3. Pieni, köyhä ihminen kuuli kutsun Jeesuksen:
Tule, seuraa Minua, työhön elopellolla.
4. Vapahtaja Mestari, heikon lapsen valitsi.
Sydämensä sisimpään antoi säälin kipinän.
5. Tuska usein valtaa sielun: turhaako on työni tää?
Koetusten ahjoon vie mun,- yö jo kohta ennättää.
"Työtä tee ja rukoile !"
-kuiskaa ääni hänelle.
6. Kuin unessa kuulla saa lohdutuksen, tuhansien vuosien takaa:
"Oi kuinka on suloiset jalkansa sen, ken iloista sanomaa jakaa."
Taas riemuiten
kylvämään lähtee.
7. Ja kerran soi ääni niin valtavana: "Te Isäni siunatut, tulkaa."
Nyt kunniassa, ennen niin halpana. On kruununsa puhtainta kultaa.
Sen kirkkaus,
voitetut sielut.
(SU, KU, JL)
(57) MAAILMAN KORPITIELLÄ SIELUNI VAELTAA
1. Maailman korpitiellä sieluni vaeltaa,
kyynelten laakson maassa odottaa auttajaa.
Tuulahdus taivaallinen uupuneen uudistaa.
Elämän lähteen vesi väsyneen virvoittaa.
2. Jumalan rakkautta ken voisi ymmärtää,
kun unohduksen mereen syntini hävittää.
Ja vaikka meren pauhuin syvyydet nousisi,
Lempeät armon laineet ne kaikki peittäisi.
3. Puhkea sydänlaulu, ylistä Golgataa,
kohoa korkeuteen, tähtien taakse saa.
Lastensa kiitoksessa on maja Jumalan.
Opeta minut , Herra, vain Sulle laulamaan.
(SU, KU, EK)
(58)
MAAILMAN PIMEYTEEN JUMALA ARMONSA AURINGON LOI
(Jouluaiheinen)
1.Maailman pimeyteen,
ihmisten tuskaan ja kaipaukseen
Jumala armonsa auringon loi.
Enkelten kuoro sen sanoman toi:
-"Teille on syntynyt Vapahtaja,
joka on Kristus Herra,
Daavidin kaupungissa."
2. Beetlehem, sä vähäinen;
täyttynyt lupaus on ikuinen:
Sinusta nouseva pelastus on,
Jumalan rakkaus mittaamaton.
Kuoleman varjossa vaeltavat
näkevät kirkkauden,
Lempeän Armahtajan.
3. Iloitkoot taivas ja maa:
lapsonen kehdossa halvimmassa.
Paimenet palvovat Lunastajaa;
polvistuu ruhtinaat itäisen maan.
Taivaasta tullut on
Ihmeellinen.
Alentui ihmiseksi,
Jumala, Immanuel.
(SU, KU, EK)
(59)
MAAILMAN TYHJILLÄ KAIVOILLA KULJIN
1. Maailman tyhjillä kaivoilla kuljin
Pukuni ihanan tomuiseks sain.
Elämän lähteeltä silmäni suljin.
Yritin pukua korjata vain.
Harhaa sain sieltä, turhuuden tieltä.
Uupunut sieluni köyhäksi jäi.
2 Jumala taivaasta katseli lastaan
heikkoa säälien, murehtien.
Lempeät kätensä ojensi vastaan,
temmaten syliinsä armolliseen.
Siinä on mulla, armahdetulla,
suloinen lepo ain sielulleni.
3. Pukuni kaunis, hohtavan puhdas
ylhäällä kotona mua odottaa.
Siinä vain kelpaan mä Isäni juhlaan,
joukkoonsa suureen ja riemuitsevaan.
Jeesus sen antoi, syntini kantoi.
Kiittää saan täällä jo ihanuuttaan.
(SU, KU, EK)
(60) Sepon laulu Maailman ääristä ktusun kuulla saat
(61)
MAAHAN TÄNNE SYNKEÄÄN, PIMEÄÄN, SAI VALO IHMEINEN
(Jouluaiheinen)
1. Maahan tänne, synkkään, pimeään, sai valo ihmeinen.
Enkelkuoro iloviestin toi paimenten kedolle:
-"On Vapahtaja syntynyt, Hän Poika Daavidin,
vaikk´ kuninkaiden sukua, Hän nukkuu tallissa!"
2. Vuosituhansien odotus nyt oli päättynyt.
Herran ikivanha lupaus näin oli täyttynyt:
-"Oi Beetlehem, sä vähäinen oot Juudan joukossa,
On Hallitsija Ikuinen sinusta tuleva."
3. Aikain alussakin olit jo, vaan pieni lapsi nyt
Kuninkaatkin kumarsivat Sua, kun olit syntynyt.
Oi Vapahtaja maailman, kärsivä Messias,
Sielusi läpi miekka käy, myös Äidin, Marian.
4. Joulun lapsi, Rauhanruhtinas, rauhasi mulle suo!
Poista murheet, tuskat, pelkokin; tahtosi hyvä suo.
Oi sydän, sano riemuiten: Sä Jeesus Herrani,
Oot kuningasten Kuningas, mun jouluiloni.
(SU, KU, EK)
(62)
MINUN TURVANI ON IKIAIKOJEN JUMALA
1.
Minun turvani on Jumala, Jumala ikiaikojen.
Käsivartensa mua kannattaa
läpi maailman myrskyjen.
2. Rauhan suloisen saan Häneltä, lahjana Rauhanruhtinaan.
Ilon, toivon se tuo elämään,
armon antina kaiken saan.
3. Isän rakkaus on loputon: rakkaus kaikkiin syntisiin.
Olen ansainnut vain tuomion;
syytön ristille naulittiin.
4. Taivaan perintö nyt odottaa, perintö luona Jumalan.
Taakat sydämen pois putoaa.
Kotimatkalla riemuitaan.
5. Matka pitkäkö tai lyhyt lie, isäni tietää määrän sen.
Lupauksien täyttämä tie
ohtaa kulkijan perille.
(SU, KU, EK)
Käsivartensa mua kannattaa
läpi maailman myrskyjen.
2. Rauhan suloisen saan Häneltä, lahjana Rauhanruhtinaan.
Ilon, toivon se tuo elämään,
armon antina kaiken saan.
3. Isän rakkaus on loputon: rakkaus kaikkiin syntisiin.
Olen ansainnut vain tuomion;
syytön ristille naulittiin.
4. Taivaan perintö nyt odottaa, perintö luona Jumalan.
Taakat sydämen pois putoaa.
Kotimatkalla riemuitaan.
5. Matka pitkäkö tai lyhyt lie, isäni tietää määrän sen.
Lupauksien täyttämä tie
ohtaa kulkijan perille.
(SU, KU, EK)
(
63) MÄ OLEN VAELTAJA ERÄMAAN
(Tämä laulu on 18.9. 1969 annettu: Muistoksi Kirstille)
1. Mä olen vaeltaja erämaan.
Kotini kaukana jo kangastaa.
On päivä polttava, tie okaista
ja turhaa kuormaa kannan matkalla.
2. Mä taivasikävän sain sieluuni,
se johtotähtenä on kotiini.
Jos itkumuurille tie päättyisi,
niin siellä kohtaan rakkaan Herrani.
3. Se hetki on kuin keidas erämaan,
kuin lähde joka janon sammuttaa.
Se on kuin lännen tuuli lämpöisin,
tai virvottava kaste Hermonin.
4. En keitaalle voi jäädä asumaan,
vaikk´ kirkkautta taivaan heijastaa.
Kun lähteen pisaran saan janooni,
niin jatkan jälleen korpimatkaani.
(SU, KU, JI)
(64) NE LÄHTIVÄT KAUKASI TÄÄLTÄ, MUUTTOLINNUT ETELÄN MAILLE
1. Ne lähtivät kauaksi täältä pois, muuttolinnut etelän maille.
On metsä niin outo kuin sairas ois , kuin jäänyt ois elämää vaille.
2. Ne lauloivat Luojalle kiitostaan, ylistivät armainta kesää.
Ei huolia tunteneet laisinkaan, HÄN varjeli pienoista pesää.
3. Me kuulimme laulelot ihanat, suvimailla sävelet soivat.
Jäi muistot niin kauniit ja kaihoisat kuin taivaisen sanoman toivat.
4. Oi Isäni lahjasi rikkaat on, minulle suo kiitoksen mieli.
Suo paistetta armosi auringon, oi viritä sydämen kieli.
5. Mä myös muuttolintunen olen vaan, kerran lähden pois ainiaaksi.
Oi johdata sieluni matkallaan Sun luoksesi, tähtien taaksi.
(SU, KU, JL)
(65)
NIINKUIN LASTU LAINEILLA TURVATON ON KULKIJA
1.
Niinkuin lastu laineilla,
turvaton oon matkaaja
jos et Taivaan Isäni
ohjaa rantaan purttani.
2. Meren aallot korkeat
pauhullansa uhkaavat.
Anna Pyhän sanasi
valaista mun matkani.
3. Ole Jeesus Herrani
Kirkas Johtotähteni.
Silloin pääsen perille
kotimaani rannoille.
(SU, EK, KU)
turvaton oon matkaaja
jos et Taivaan Isäni
ohjaa rantaan purttani.
2. Meren aallot korkeat
pauhullansa uhkaavat.
Anna Pyhän sanasi
valaista mun matkani.
3. Ole Jeesus Herrani
Kirkas Johtotähteni.
Silloin pääsen perille
kotimaani rannoille.
(SU, EK, KU)
(66)
NYT PÄIVÄN PÄÄTTYESSÄ (Iltavirsi)
1. Nyt päivän päättyessä,
käyn Herra luoksesi
Ja nöyrin mielin kiitän,
kun mua varjelit.
En ansiota mitään
voi Sulle esittää,
Sun ansioosi luottain
mä ristin suojaan jään.
2. Se risti kertoo mulle
rakkaudestasi,
Kun lähdit Isän luota
ihanuudestasi.
Sä tulit tänne vaivaan,
joit kalkin katkeran.
Mun tähteni Sä kärsit
ristillä kuoleman.
3. Sä kuvaksesi kerran
Loit minut päälle maan
Ja elämäni päivät
Mä Sulta lahjaks saan.
Vaan himmennyt on paljon
Sun kuvas ihana.
Oi Herra anteeks anna
Ja vielä armahda.
4. Oi Jeesus, Vapahtaja,
Olethan kanssani,
Kun matkan päättyessä
Puretaan majani.
Suon kuolemasi mulle
Elämän lahjoittaa
Ja kirkkauden maassa
Saan kiittää Karitsaa.
(SU, JI)
(67) OI, HERRAN OMA KANSA, SÄ PYHÄ VALITTU
1. Oi Herran oma kansa, Sä Pyhä Valittu,
Vuossatain kärsimykset Sinussa kuvastuu.
Vaan lupaukset nuo, mi antoi Herra ammoin,
Ne toivon, ilon suo.
2. Kuin muukalaiset täällä he ovat kulkeneet,
ja raskaan ikeen alla matkalla uupuneet.
On toivo sydänten lupaus ikivanha:
Hän saapuu, Messias.
3. Viikunapuussa oksa nyt alkaa versoa.
On Herran lunastetut jo kotimatkalla.
On näky autuas, kun Herra kunniassaan
Ilmestyy kansalleen.
(SU, KU, JI)
(68)
OI IHANUUTTA KAUPUNGIN, SEN UUDEN JERUSALEMIN
1. Oi ihanuutta kaupungin, sen Uuden Jerusalemin.
Vain Johannes on nähnyt sen, se meille vielä salainen.
On murhe usein vieraamme ja kiitos virret vaienneet,
Vaan kerran sydän riemuita saa Jumalamme majoissa.
2. Me voimme tuskin aavistaa tulevan ajan autuutta.
Ei kukaan kyynelsilmin käy, ei sairautta tuskaa näy.
On pelonaiheet kaikonneet; on poissa kuormat syntien.
Ja joka voittaa, kruunataan; valkoiseen pukuun puetaan.
3. On arvollinen voittaja Jumalan Pyhä Karitsa.
Ei autuutta sen suurempaa, kun syntisen Hän pelastaa.
Hän voittanut on kuoleman. Vain Hänen kanssaan voiton saan.
Saan käydä Pyhään kaupunkiin, taivaiseen Jerusalemiin.
(SU, KU, JI)
(69)
OI, JEESUS ANTEEKS ANNA, KUN LAILLA PIETARIN
1. Oi Jeesus, anteeks anna, kun lailla Pietarin
siell hiilivalkealla mä kielsin Mestarin.
Sun silmistäsi loisti vain sääli, armahdus,
Ei tuominnut mua kurjaa, oi suuri rakkaus.
2. Mua armahda oi Herra, kuin Tuomas epäilen.
Taas uskonlamppu sammuu ja yössä harhailen.
Kun haavasi saan nähdä ja naulain jäljet nuo,
Mä tunnen jälleen sinut, se rauhan mulle tuo.
3. Luonasi tahdon olla nyt lailla Marian.
Saan anteeksannon Sulta vain ristin juurella.
Tuo Ristin Pyhä Veri on voiman antaja
Ja Jeesus vierelläni taakkani kantaja.
4. Oi, kiitos Jeesus Sulle, on armo riittävä.
Luoksesi tulen niinkuin ryöväri ristillä.
Saan kuulla hellän äänen minulle lausuvan:
Jo tänään seurassani oot paratiisissa.
(SU, KU, JI)
(70)
OI, JEESUS KUNINKAAMME, LAHJAMME TAIVAINEN
1.
Oi Jeesus Kuninkaamme, lahjamme taivainen.
Ei ollut Sulle sijaa majoissa ihmisten.
Kuitenkin rakastit ja meille eksyneille
Sä kodin valmistit.
2. On lintusella pesä ja luolat ketuilla.
Ei sijaa Herrallamme, kun väsyi matkalla.
Usein me hylkäämme, jätämme oven taakse
Kalleimman aarteemme.
3. En suitsuketta, mirhaa voi tuoda eteesi:
Vain tyhjät kädet mulla ja syntikuormani.
Oi Vapahtajani, ne kaikki saanko tuoda
Sun armohelmaasi?
4. Mä uskon, että mulle myös riittää armosi,
kun verelläsi ostit vapaaksi sieluni.
Kaukainen määränpää – ikuiset asuinsijat-
jo kohta häämöttää.
(SU, KU, JI)
Ei ollut Sulle sijaa majoissa ihmisten.
Kuitenkin rakastit ja meille eksyneille
Sä kodin valmistit.
2. On lintusella pesä ja luolat ketuilla.
Ei sijaa Herrallamme, kun väsyi matkalla.
Usein me hylkäämme, jätämme oven taakse
Kalleimman aarteemme.
3. En suitsuketta, mirhaa voi tuoda eteesi:
Vain tyhjät kädet mulla ja syntikuormani.
Oi Vapahtajani, ne kaikki saanko tuoda
Sun armohelmaasi?
4. Mä uskon, että mulle myös riittää armosi,
kun verelläsi ostit vapaaksi sieluni.
Kaukainen määränpää – ikuiset asuinsijat-
jo kohta häämöttää.
(SU, KU, JI)
(71)
OI, JERUSALEM PYHÄ KAUPUNKI, LUOKSESI KAIPAA KÖYHÄ SIELUNI
1.
Oi Jerusalem, Pyhä Kaupunki, luoksesi kaipaa köyhä
sieluni.
Muurisi hohto kaukaa kangastaa, ihana heijastus sen Uuden Maan.
2. Oi Jerusalem, rauhan kaupunki. Kuin majakka niin loistaa valosi.
Merellä elämän kun purjehdin, mua ohjaa Herra turvapaikkaani.
3. Sä Jerusalem, toivon kaupunki. Lupaus täyttyy siellä ihanin.
Vapahtajamme sapuu päälle maan. Sieluni riennä vastaanottamaan.
4. Oi Jerusalem, riemun kaupunki. Murheeni muuttuu siellä iloksi.
Soi Karitsalle virsi loputon. Kohta jo Herran päivä läsnä on.
(SU, KU, JI)
Muurisi hohto kaukaa kangastaa, ihana heijastus sen Uuden Maan.
2. Oi Jerusalem, rauhan kaupunki. Kuin majakka niin loistaa valosi.
Merellä elämän kun purjehdin, mua ohjaa Herra turvapaikkaani.
3. Sä Jerusalem, toivon kaupunki. Lupaus täyttyy siellä ihanin.
Vapahtajamme sapuu päälle maan. Sieluni riennä vastaanottamaan.
4. Oi Jerusalem, riemun kaupunki. Murheeni muuttuu siellä iloksi.
Soi Karitsalle virsi loputon. Kohta jo Herran päivä läsnä on.
(SU, KU, JI)
(72) OI, KIITOS JEESUS KUN VALTAKUNTAS NIIN IHMEELLISEN MEILLE LAHJOITIT
1. Oi kiitos Jeesus, kun valtakuntas niin ihmeellisen meille lahjoitit.
Sen perustukset ja muurit kestää, vaikk kuinka vihollinen hyökkäisi.
2. On perustuksena Herra Jeesus, Hän Kuninkaamme, Rauhanruhtinas.
Vain Hänen kanssaan me voiton saamme, Hän kärsivä ja Pyhä Messias.
3. On valtakuntamme ovi Jeesus, ja monta etsijää on tiellä sen.
Ei kukaan kulkija hukkaan joudu, kun pysyy tiellä Herran Jeesuksen.
4. On kaikki syntinsä anteeks saanut, se kansa, joka siellä asustaa.
Ei tomun lapsi voi sitä nähdä; sen uskossa vain voimme omistaa.
5. Oi Jeesus, luonani ole silloin, kun iäisyyteen ovi aukeaa.
Jos pääsen asumaan valtakuntaas, se kaikki, kaikki yksin armoa.
(SU, KU, EK)
(73) OI, KIITOS JEESUS TAIVAASTA JA KODISTANI SIELLÄ
1. Oi, kiitos, Jeesus, taivaasta- ja kodistani siellä.
Kun saavun eteen Jumalan, Sä ethän mua kiellä.
Oi armoa ja autuutta! Nyt olen sinne matkalla.
2. On taivas todellisuutta, ei haihtuvaista unta.
Jo täällä voidaan omistaa tuo armon valtakunta.
On perillinen jokainen, ken uskoo Herraan Jeesukseen.
3. Kun päivän helle uuvuttaa, Hän väsynyttä kantaa;
ja salattua mannaakin, hän lapsellensa antaa.
Se matkaeväs ihana, on pisarainen taivasta.
4. Nyt täällä kanssa Jeesuksen, vaellan ristin tiellä;
mä armonlapsi, syntinen, saan voitonkruunun siellä.
On näky silloin valtavaa, kun helmiportit aukeaa.
(SU)
(74) Oi kiitä sieluni Herraa
1.
Oi kiitä sieluin Herraa
nyt
kaikki minussa
ja
Hänen luomistöitään
sä
älä unhoita.
Loi maan ja meret Sanallaan,
Loi maan ja meret Sanallaan,
myös
taivaan vahvuuden
Ja minuun tomuhiukkaseen
Ja minuun tomuhiukkaseen
loi
kaipuun taivaaseen.
2 Kuin isä lapsiansa Hän meitä rakastaa
Vaikk´ korpitietä käyden jalkamme horjahtaa.
Oi, rakkaus, Sä unohdit mun suuret syntini
Ja kaikki meren syvyyteen iäksi hautasit. .
3. Nyt riemuhuuto nouskoon luo Herran istuimen,
on hyvyydessään suuri ja pitkämielinen.
On armonsa niin korkea kuin taivas maasta on,
Laupeutensa ihana kuin loisto auringon.
4. On sielu muukalainen ja sydän levoton,
kunnes se Herran luokse saa päästä lepohon.
Soi silloin virsi helkkyen Jumalan majoissa
Ja Kaanaan kieli yhteinen on silloin kaikilla.
(SU, KU, JL)
2 Kuin isä lapsiansa Hän meitä rakastaa
Vaikk´ korpitietä käyden jalkamme horjahtaa.
Oi, rakkaus, Sä unohdit mun suuret syntini
Ja kaikki meren syvyyteen iäksi hautasit. .
3. Nyt riemuhuuto nouskoon luo Herran istuimen,
on hyvyydessään suuri ja pitkämielinen.
On armonsa niin korkea kuin taivas maasta on,
Laupeutensa ihana kuin loisto auringon.
4. On sielu muukalainen ja sydän levoton,
kunnes se Herran luokse saa päästä lepohon.
Soi silloin virsi helkkyen Jumalan majoissa
Ja Kaanaan kieli yhteinen on silloin kaikilla.
(SU, KU, JL)
(75)
OI KIITTÄKÄÄ HERRAA, NIIN HYVÄ HÄN ON
1. Oi kiittäkää Herraa, niin hyvä Hän on,
kun armonsa pysyy ja on loputon.
On Herramme asunto taivaallinen,
Myös majana sydämet ihmisien.
2. Kun Jumala kuvakseen minutkin loi,
niin iäisyys ikävän sydämeen soi.
On pisara taivasta mun sielussain,
vaikk´ kuvasi minussa outo on vain.
3. Mä kiitän Sua isäni taivaallinen,
kun armosi mua kohtaan on ihmeinen.
Sun silmäsi näkivät mun alkuni,
on päivien määrä Sun kirjassasi.
4. On Jumalan rakkaus mittaamaton,
kun kaarneenkin poikaset huomassaan on.
Ja Hänelle kalliimpi timantteja
on sielumme, jota Hän vain halajaa.
5. Oi kiittäös sieluni Vapahtajaa,
kun hengessä katsella saan Golgataa.
Se aikojen alussa ollut ja on.
Nyt kiitoksen aihe on meill loputon.
(SU, KU, JI)
(76)
OI, MIKÄ ONKAAN IHMINEN, KUIN ÖINEN NÄKY VAAN
1.
Oi mikä onkaan ihminen kuin öinen näky vaan.
Kun tuuli henkii ylitseen, ei häntä tunneta.
2. On maasta tullut, maaksi jää, kuin varjo vaihtuva.
On jokin meissä pysyvää, ei koskaan haihtuva.
3. Se sielumme on ikuinen, kotoisin taivaasta.
Kaipaus sinne ainainen, ikuiseen majaansa.
4. On meissä kuva Jumalan, perintö taivainen.
Ja kuolemasta pelastaa vain veri Jeesuksen.
5. Se ainoa on turvamme nyt kotimatkalla.
Soi siitä kiitoslaulumme myös kerran taivaassa.
( SU, KU, EK)
Kun tuuli henkii ylitseen, ei häntä tunneta.
2. On maasta tullut, maaksi jää, kuin varjo vaihtuva.
On jokin meissä pysyvää, ei koskaan haihtuva.
3. Se sielumme on ikuinen, kotoisin taivaasta.
Kaipaus sinne ainainen, ikuiseen majaansa.
4. On meissä kuva Jumalan, perintö taivainen.
Ja kuolemasta pelastaa vain veri Jeesuksen.
5. Se ainoa on turvamme nyt kotimatkalla.
Soi siitä kiitoslaulumme myös kerran taivaassa.
( SU, KU, EK)
(77) OI, MISTÄ ONNEN LÖYTÄISIN JA ILON JOKA KESTÄISI?
(Omistettu Juha Uotille)
1. Oi mistä onnen löytäisin ja ilon joka kestäisi.
Ja mikä tie on oikea mun elämäni matkalla.
2. Ei kaukana lie onnen maa, se lähellä on Jumalaa.
Ja ilon lähde sydämen on Pyhä Sana iäinen
3. Sun käskyissäsi, Jumala, saan taivaan aarteet omistaa.
On oikea vain Jeesus-tie . Se elämään ja onneen vie.
4. Oi rakas Isä, armoinen. Sun huomaasi mä pakenen.
Mä muukalainen päällä maan luonasi rauhan saavutan.
5. Jo täällä ajan rahdussa voi sydän laulaa onnesta.
Kun lapsi köyhä, tomun maan on perillinen Kuninkaan.
(SU, KU, JI)
(78)
OI, SIELUNI, NYT LAULA HERRALLE KIITOSTA
1. Oi sieluni nyt laula Herralle kiitosta.
Sä älä luomistöitään milloinkaan unhoita.
Loi maan ja meret Sanallaan, myös taivaan vahvuuden
Ja minuun tomuhiukkaseen loi kaipuun taivaaseen.
2 Kuin isä lapsiansa Hän meitä rakastaa
Vaikk´ korpitietä käyden jalkamme horjahtaa.
Oi, rakkaus, Sä unohdit mun suuret syntini
Ja kaikki meren syvyyteen iäksi hautasit. .
3. Nyt riemuhuuto nouskoon luo Herran istuimen,
on hyvyydessään suuri ja pitkämielinen.
On armonsa niin korkea kuin taivas maasta on,
Laupeutensa ihana kuin loisto auringon.
4. On sielu muukalainen ja sydän levoton,
kunnes se Herran luokse saa päästä lepohon.
Soi silloin virsi helkkyen Jumalan majoissa
Ja Kaanaan kieli yhteinen on silloin kaikilla.
(SU, KU, JL) 74 = 78
(79) OI, TUO PÄIVÄ KAUHISTAVA, VALKEUS NYT TUOMITAAN ( Pääsiäisaiheinen)
1. Oi tuo päivä kauhistava, Valkeus nyt tuomitaan.
Isän Poika Ainokainen kulkee kohti kuolemaa.
.2. Matka pitkä Golgatalle. Tie jo väsyy, murehtii.
Tuskassansa ristin alle vaipuu Jeesus, Herrani.
3. Elon virvoittava lähde olet Vapahtajani.
Etikkainen hapanviini annettiin Sun janoosi.
4. Sulle tahtoisin mä tuoda lahjat parhaat päällä maan.
Mutta syntieni taakan voin mä Sulle antaa vaan.
5. Oi tuo päivä murheellinen. Kuka tuntee tuskasi?
Ystävätkin pakenevat, joukossa näit minutkin.
6. Loistaa pimeinpäänkin yöhön rakkaus, oi, loputon.
Isän aivoitukset täyttyy, sovitettu synti on.
7. Ristin Pyhään salaisuuteen sydämeni avaudu.
Veren kautta lunastukseen kantaa minut ristinpuu.
( SU, KU, JI)
(80)
OLI KULKIJA VUORELLE NOUSSUT, NÄKI EDESSÄÄN IHANAN MAAN
1. Oli kulkija vuorelle noussut,
näki edessään ihanan maan.
Kauas jäivät erämaan kauhut
sydän odotti vain Jumalaa-vain Jumalaa.
2. Kantoi kaipaus korpien tiellä
saada omakseen Luvattu Maa.
Näki Kaanaan kaukana siellä
Nebon vuorelta ainoastaan - ainoastaan.
3. Sama kaipaus tänäänkin johtaa
joka ihmistä erämaassaan.
Pyhä Vuori Golgatan hohtaa,
näky taivainen tien kirkastaa - tien kirkastaa.
4. Siellä Synnitön syntimme kantoi.
Portti aukeni Luvatun Maan.
Taivas uhrin kalleimman antoi,
kuolleet elämän ikuisen saa - ikuisen saa.
5. Miksi sieluni odottaa annat,
riennä armoa omistamaan.
Miksi orjan kahleita kannat?
Jeesus vieläkin sua rakastaa- sua rakastaa.
(SU, KU,EK)
(81)
ON ARMON AIKA IHANA LUOKSEMME KERRAN SAAPUVA
1.
On armon aika ihana, luoksemme kerran saapuva.
On silloin riemu erämaan, ja hietikkokin kukoistaa.
2. Se on kuin kukka Saaronin, se lilja kaikkein ihanin.
Ja erämaankin osana on nähdä Herran kunnia.
3. Oi hätääntyneet sydämet, saa uuden voiman jokainen,
Sokean silmä avautuu ja kuuron korva vapautuu.
4. On riemulaulu valtava, kun mykän kieli aukeaa.
Rampakin hyppii iloissaan ja purot puhkee erämaan.
5. On siellä pyhä valtatie, ei kulkijaa se harhaan vie.
Kun ilo, riemu lähenee, niin suru, murhe pakenee.
6. Oi ilo iankaikkinen, oi aika uuden autuuden,
kun vapahdettuin seurassa mä Siioniin saan matkata.
7. Suo Herra mulle armosi, etten mä tieltä eksyisi.
Myös auta, että sieluni ihanan osan voittaisi.
(SU, KU, EK)
On silloin riemu erämaan, ja hietikkokin kukoistaa.
2. Se on kuin kukka Saaronin, se lilja kaikkein ihanin.
Ja erämaankin osana on nähdä Herran kunnia.
3. Oi hätääntyneet sydämet, saa uuden voiman jokainen,
Sokean silmä avautuu ja kuuron korva vapautuu.
4. On riemulaulu valtava, kun mykän kieli aukeaa.
Rampakin hyppii iloissaan ja purot puhkee erämaan.
5. On siellä pyhä valtatie, ei kulkijaa se harhaan vie.
Kun ilo, riemu lähenee, niin suru, murhe pakenee.
6. Oi ilo iankaikkinen, oi aika uuden autuuden,
kun vapahdettuin seurassa mä Siioniin saan matkata.
7. Suo Herra mulle armosi, etten mä tieltä eksyisi.
Myös auta, että sieluni ihanan osan voittaisi.
(SU, KU, EK)
(82)
ON HERRA SUURI JA VOIMALLINEN
1. On Herra suuri ja voimallinen,
Hän Jumalamme iankaikkinen
on minut luonut ja kaiken suonut
mä mitä elämässä tarvitsen
2. On ihmislapsi niin taitamaton,
ja usein Luojaa vastaan riitelee.
Hän on kuin meressä pisarainen,
tai pienen pieni tomuhiukkanen.
3. Oi sano kuka on tehnyt taivaan
ja kuka maitten ääret perusti?
Oi kuka johdattaa tähdet kirkkaat
ja mistä meren pauhut puhkesi?
4. Sä voitko laskea pilvein luvun
ja tiedätkö tien valon asuntoon?
Sä portit tunnetko pimeyden;
oletko nähnyt lumen varastoon?
5. On ihmeelliset Sun työsi Herra,
oi, Jumalamme Kaikkivaltias.
Sä kaiken näet ja kaiken tiedät,
ja kaiken alku on Sun sanassas.
6. On ymmärryksemme vajavaista;
ken käsittää voi Luojan hyvyyden?
Hän Ainokaisensa uhriks antoi;
elämän saimme iankaikkisen.
(SU, KU, EK)
(83)
ON JEESUKSEN NIMESSÄ IHMEINEN VOIMA
1. On Jeesuksen Nimessä ihmeinen voima,
se sammuneen uskoni voi uudistaa.
Se toivon tuo elämän toivottomuuteen
Ja suloisen rauhan se sieluuni saa.
2. Kun ilo ja riemu on maillensa mennyt
ja huomisen huolia vain murehdin,
Sun Nimesi silloin on siunattu lähde;
Sen elävä vesi on virvoittavin.
2. Kun elämän kultainen astia särkyy
Ja päiväni päättyvät pois paeten.
Suo Nimeesi Jeesus mun nukkua silloin,
Vain yksin Sun armoosi turvautuen.
(SU, KU, JL)
(84)
ON JUHLA-AATTO (Juhannusaiheinen)
1. On juhla aatto . On sielut hartaat
ja kaikkialla luonto hymyilee.
Nyt metsä kuiskii ja vetten partaat
sen salaisuutta hiljaa kuuntelee.
2. On sydämemme nyt täynnä juhlaa,
soi leivon lailla suven suloa.
Sen ihanutta taas taivas tuhlaa,
Tää kaikki, kaikki Luojan antia.
3. Oi Isä taivaan, nyt nöyrin mielin
me Sulle tuomme köyhän kiitoksen.
Ja luomakunta tuhansin kielin
Sua säveleillään palvoo riemuiten.
4. Oi juhlapäivä, mi koittaa kerran,
kun helmiportit meille aukeaa.
Ei ansiosta—armosta Herran-
käy voittosaatto suveen ikuiseen.
(SU, KU, JL)
(85) ON JUMALAMME ARMO KUIN MERI RANNATON
1.
On Jumalamme armo kuin meri rannaton.
Ei hukkua sais sielut, se Isän tahto on.
2. Oi kiitos Isä taivaan, Sä meitä säälit niin,
ett´ annoit ristin vaivaan Ainoan Poikasi.
3. Oi kiitos, Jeesus, Sulle kun kuljit ristille;
näin aukaisit Sä mulle tien Isän sydämeen.
4. Mua armon Henki neuvo tielläsi pysymään.
Ja johda minut viimein iäiseen elämään.
( SU, KU, EK)
Ei hukkua sais sielut, se Isän tahto on.
2. Oi kiitos Isä taivaan, Sä meitä säälit niin,
ett´ annoit ristin vaivaan Ainoan Poikasi.
3. Oi kiitos, Jeesus, Sulle kun kuljit ristille;
näin aukaisit Sä mulle tien Isän sydämeen.
4. Mua armon Henki neuvo tielläsi pysymään.
Ja johda minut viimein iäiseen elämään.
( SU, KU, EK)
(86)
ON JUMALAMME RAKKAUS IHMEELLINEN
1. On Jumalan rakkaus ihmeellinen.
Se kerran soi laulussa enkelien.
Ja vieläkin sen kaiku soi sydämiin,
kuin paimenten kedolla julistettiin.
2. Me olemme kuin kansa pimeän maan
ja kyynelten laaksossa viel asutaan.
Vaan Jumalan Kointähti taivaallinen,
toi tiellemme ihanan valkeuden.
3. On vuossadat vaihtuneet kauaksi pois,
soi enkelten laulu kuin uusi se ois.
Sen aiheena rakkaus Jumalan on.
Oi sanoma rauhan ja myös sovinnon.
4. Oi Jumalan armoa , rakkautta,
kun syntinen syntinsä saa unohtaa.
Maan tomusta nousta saa kirkkauteen.
Oi Golgata, täyteys rakkauden.
(SU, KU, JL)
(87)
ON KAUNIS KOTIKIRKKONI
1. On kaunis kotikirkkoni,
kauaksi loistaa valosi,
kuin tähti pimeässä.
Se halki vuotten menneitten
on ollut paiste taivainen
ajassa synkeässä.
Täällä, täällä huoliansa,
murheitansa sydän huokaa
Luonasi saan taivaan ruokaa.
2. Mua ohjaa Herra kuulemaan
Sun pyhän huonees sanomaa,
kun kutsuu kellon ääni.
Saan siellä Herran sanasta
ja alttarisi armosta
uskoa elämääni.
Riemun, riemun Herra antaa,
taakat kantaa, murheet poistaa.
Kasvoistansa armo loistaa.
3. On kerran päivä koittava,
kun kirkkotieni lopussa,
soi kellot mulle rauhaa.
Oi, ota silloin sieluni
luo taivaallisen alttarin,
Missä ei myrskyt pauhaa.
Siellä, siellä Herran luona
pois on kuona. Iloitkaamme!
Ylistystä veisatkaamme!
(SU, KU, JL)
(88)
ON KYYNELTEN LAAKSOKSI MUUTTUNUT MAA
1. On kyynelten laaksoksi muuttunut maa,
se oli niin ihana kerran.
Ei Jumalan pelkoa tunnetakaan,
ei hyvyyttä Elämän Herran.
Oi Herramme armahda meitä, armahda meitä.
2. On paikka maan päällä mi lohtua tuo
erehtyneen ihmisen harhaan.
Kun Golgatan kummulle katseeni luon,
saa sieluni lahjoista parhaan.
Oi Jumalan armoa suurta, armoa suurta.
3. On katoavaista tää maa murheiden,
kun Jumalan pasuunat soittaa.
Hän luo uudet taivaat ja maan ikuisen.
Vain uskolliset silloin voittaa;
Soi riemuiten Karitsan virsi, Karitsan virsi.
4. On katoavaista myös elämä tää;
pian viimeinen veräjä aukee.
Oi, Herrani pyydän, sä luokseni jää,
kun henkeni maja tää raukee.
Suo lapselles ihanuus taivaan, ihanuus taivaan.
(SU, KU, JL)
(89)
ON MINULLA YSTÄVÄ USKOLLINEN
1. On minulla ystävä uskollinen.
On nimensä Suuri ja Ihmeellinen.
Hän Elämän Lähde on virvoittavin,
saa keitaaksi muuttumaan erämaankin.
2. Hän Rakkaus, Tie, Totuus, Vapahtaj
on kaikkien syntisten Armahtaja.
Hän Henkensä uhrasi puolestani;
mä ikuisen elämän sain lahjaksi.
3. Hän Kallio Vahva ja Turvallinen
on sauvana horjuvan matkalaisen.
Hän Leipä on nälkäisen sydämeni;
suo parannusvoidetta sielulleni.
4. Kun sumussa harhailen yksinäni
mä tiedän Hän kulkee mun vierelläni.
Ja Golgatan kummulta Tie aukenee
nyt Jumalan sydämeen armolliseen.
5. Hän rukoilee alati puolestani
ja valmistaa parhaillaan kotiani.
Se kaupunki ihana on kultainen;
pian hääjuhlaan noutaa Hän morsiamen.
(SU, KU, JL)
(90)
ON MULLA KOTI TAIVAASSA. ON SIELLÄ KAIKKI UUTTA.
1. On mulla koti taivaassa, on siellä kaikki uutta.
En mihinkään voi verrata sen seudun ihanuutta,
Kun kerran jätän tämän maan,
Sen ansiotta lahjaks saan.
2. Sen kodin mulle valmisti mun ystäväni parhain.
Kun eksyn rientää luokseni, vie turvaan teiltä harhain.
Hän kirkas on Kointähteni,
sieluni aarre, Ylkäni.
3. Mä usein täällä matkalla tähyilen taivaan rantaa.
Oi armon päivä ihana, kun Isä kotiin kantaa.
Soi silloin laulu kirkkaana,
kun synnin kahleet kirpoaa.
4. Ja pilvet taivaan punertaa, yön helmaan hetket haihtuu.
Pian Ylkä saapuu noutamaan, pimeys valoon vaihtuu.
Oi jospa oisin valmiina
mä Herran päivän aamuna.
(SU, KU, JI)
(91)
ON NÄKYVÄ KATOAVAISTA , MYÖS AIKANI POIS KIIREHTÄÄ
1. On näkyvä katoavaista,
myös aikani pois kiirehtää.
Oi sieluni, etsi taivaista,
on näkymätön pysyvää.
2. On aarteeni kalliimpi kultaa,
se elämän rikkaaksi saa.
On näkyvät aarteet vain multaa
ja sielun ne voi kadottaa.
3. Se päivä on saapuva kerran,
kun salaiset paljastetaan
ja edessä Elämän Herran,
myös sanat kaikki punnitaan.
4. Oi Herrani armahda meitä
ja valmiina olla ain suo.
Mua ethän Sa hukkumaan heitä,
vaan minut kerran kotiin tuo.
5. Pian alkaa se autuas päivä,
kun voittajat riemuita saa.
Jää elämä unhoon kuin häivä,
sen murheet kauas katoaa.
(SU, KU, JI)
(92)
ON VIELÄ MONTA KULKIJAA MATKALLA DAMASKOON
1. On vielä monta kulkijaa matkalla Damaskoon
On viha matkaseurassaan ja sydän kylmä on.
Vaan taivaisen kirkkauden tuo Herran armo sydämeen.
Se Saulista saa Paavalin, oi armo ihanin.
2. Myös Emmauksen tietä käy niin moni murheissaan.
On Herra poissa, eikä näy yhtään lohduttajaa.
Kun sieluihin odottaviin ilmestyy Ristinsankari,
Niin sydän syttyy palamaan Jeesuksen seurassa.
3. Oi Jeesus ole minulle Tie , Totuus, Elämä.
Suo aina elää Sinulle ristisi lähellä.
Oi, Pyhä Tie, Elämän Tie, luoksesi kerran minut vie.
Jo kohota mun katseeni taivaisiin majoihin.
(SU, KU, JL)
(93) PYHÄ KAUPUNKINI
1. Pyhä kaupunkini, viel en nähdä sua voi,
mutta sielussani sävel sieltä jo soi.
Ovat silmäni nää sumun verhoomat aivan.
Kerran avoinna on kaikki ihanuus taivaan.
2. Pyhä Jerusalem, helmiporteistasi
joukko lukematon rientää pian luoksesi.
Valkopuvuissansa, kruunut kirkkaana hohtaa,
Rakkaan Jeesuksensa lasimerellä kohtaa.
3. Heillä sydämissään ilo loppumaton.
Mistä tullut on tuo kansa lukematon?
Kautta kärsimysten, ahdistuksista sieltä.
Jeesus korjannut on kyynellaaksojen tieltä.
4 . Pyhä Jerusalem, kultakaupunkini,
siellä siellä riemullisna laulan kaduillasi.
Vähän aikaa on viel´ ajan ahjossa mulla,
Kerran armosta saan sisään porteista tulla.
(SU, KU, JI)
(94)
PÄIVÄ SAMMUU, EHTOO JOUTUU ( Ehtoovirsi)
1. Päivä sammuu, ehtoo joutuu, pimeys jo verhoo maan.
Vapahtaja luona mulla, turvapaikka ainoa.
Hän on sydämeni linna ahdistuksen keskellä.
Kuoleman ja varjon maassa rauhan saan vain Häneltä.
2. Tule Jeesus sydämeeni, ohjaa kotimatkalla.
Rakkaaksi tee sielulleni ristinuhri Golgatan.
Lähelläsi pidä aina alla kätes siunaavan.
Anna suuhun uusi virsi, kiitoslaulu Karitsan.
(SU.KU, JI)
(95) RIENNÄ SEIMELLE (Jouluaiheinen)
1.
Riennä seimelle , sydän murheinen,
löydät suuren lohdutuksen.
Tähti taivainen, laulu enkelten,
toivat yöhön valkeuden.
Taivas luopui kalleimmasta aarteestaan.
Aika autuainen saapui päälle maan,
Isän ainoisen, piltin pienoisen
syntyessä synnin maahan.
2. Olkoon kunnia korkeuksissa
Isällemme Jumalalle.
Vuoret, laaksot maan, Herraa kumartaa.
Taivas aukee kaikkialle.
Paimenien joukot viestin viedä saa:
-"Pelastuksen aika koittaa maailmaan!"
Taivaan Kuningas, Rauhanruhtinas
sydämiimme kruunatkaamme.
(SU, KU, JL)
löydät suuren lohdutuksen.
Tähti taivainen, laulu enkelten,
toivat yöhön valkeuden.
Taivas luopui kalleimmasta aarteestaan.
Aika autuainen saapui päälle maan,
Isän ainoisen, piltin pienoisen
syntyessä synnin maahan.
2. Olkoon kunnia korkeuksissa
Isällemme Jumalalle.
Vuoret, laaksot maan, Herraa kumartaa.
Taivas aukee kaikkialle.
Paimenien joukot viestin viedä saa:
-"Pelastuksen aika koittaa maailmaan!"
Taivaan Kuningas, Rauhanruhtinas
sydämiimme kruunatkaamme.
(SU, KU, JL)
(96) RISTIN LUONA SIELULLENI ARMON PORTTI AUKEAA
1. Ristin luona sielulleni armon portti aukeaa.
Siellä silmä hämärtynyt kirkkauden nähdä saa.
2. Siellä sairaan, onnettoman yllä taivas hymyää.
Armovirran tulviessa sulaa sydämeni jää.
3. Ei nyt kulje armonlapsi kohti tuntemattomaan.
Isän kotiin polku johtaa onnelliseen, avaraan.
4. Vielä kyynellaakson maassa vähän aikaa kuljetaan.
Riemuitsevaan seurakuntaan Herran kansa vaeltaa.
5. Ota Jeesus matkasaattoon joka päivä minutkin.
Että voisin kerran päästä rakastettuun kaupunkiin.
(SU, KU, JI)
(97)
RUKOUS (VUODET VIERII POIS KUIN EILISPÄIVÄ
1.Vuodet
vierii pois kuin eilispäivä.
Ihmiselo on vain usva ,
häivä.
Jeesus Herrani, kulje kanssani
joka hetki
täällä.
2. Aika loppuu, ystävätkin haihtuu.
Ilo,
riemu usein suruun vaihtuu.
Lohduttajani, Pyhä Henki,
Suuri
Armahtaja.
3. Taivas tummuu, joutuu ilta ajan.
Rauhan
löydän luona Vapahtajan.
Saavu kirkkaus valaisemaan
murheen
mustaa maata.
4. Isä kuulee rukoilevaa lastaan.
Taistoon
uupuneen Hän ottaa vastaan.
Väistyy varjot yön.
Valkenee
jo autuainen aamu.
Tämä laulu kuului 1968 painettuun
Sirkka Uotin hengellisten laulujen vihkoon ja sitä saatettiin
laulaa virren 357 sävelellä. Myöhemmin KU sai siihen oman sävelen
ja sovituskin on.
(98)
SALAINEN JOULUN AIKA TAAS HIIPII HUONEISIIN (
Jouluaiheinen)
1. Salainen joulun aika taas hiipii huoneisiin.
Lapsuuden ihme taika tuo muistot sydämiin.
2. Juhlaksi arki vaihtuu, kynttilät hymyää.
Hetkeksi huolet vaihtuu, pois surut lymyää.
3. Hyvyyden henki kulkee vierellä kiireiden.
Omakseen jälleen sulkee sydämet ihmisten.
4. Taivaitten ääriin asti soi Luojan kunniaa.
Hymyilee ihanasti laps olkivuoteellaan.
(SU, KU, EK)
1. Salainen joulun aika taas hiipii huoneisiin.
Lapsuuden ihme taika tuo muistot sydämiin.
2. Juhlaksi arki vaihtuu, kynttilät hymyää.
Hetkeksi huolet vaihtuu, pois surut lymyää.
3. Hyvyyden henki kulkee vierellä kiireiden.
Omakseen jälleen sulkee sydämet ihmisten.
4. Taivaitten ääriin asti soi Luojan kunniaa.
Hymyilee ihanasti laps olkivuoteellaan.
(SU, KU, EK)
(99) SAMUEL, SAMUEL!
1. Samuel, Samuel, Samuel,
oi sydän, kuuletko, kun Herra puhuu?
Hän tahtoo hiljaisuuteen viedä lapsensa,
siellä puhuakseen suloisia sanoja.
2. Pauhinaa, pauhinaa, pauhinaa
on maassa. Sieluni ja sydän itkee.
Se kaipaa vapauteen, seutuun rauhaiseen.
Täällä maailmassa synnin kahleet ahdistaa.
3. Herrani, Herrani, Herrani-
Sua tahdon kuunnella, oi avaa korvat.
Oi avaa sydämeni vastaanottamaan
taivaan salattuja, ikuisia aarteita.
4. Golgata, Golgata, Golgata!
On Isän rakkaus niin sanomaton.
Vain siellä armahduksen sydän saavuttaa.
Ovi rauhan majaan sielulleni aukeaa.
(SU, KU, EK) Aihepiirejä: (I Samuelin kirja 2: 6-10; 3. luku) (Ps. 65: 8-9 )(Ilm. 2: 11) (Joosua 5: 9-15) (Room. 2: 29) .
(100) SINULLE JEESUS, YSTÄVÄ PARHAIN, SYDÄMENI LAULU
1.
Sinulle, Jeesus, ystävä parhain,
lauluni soikoon vain kiitosta.
Autoithan lapsesi poluilta harhain,
pelastit sieluni ahdingosta.
2. Silmäni nosta pois maasta tästä,
katseeni kiinnä taivaallisiin.
Täytä niin sieluni sen ikävästä,
ett´ turhat huoleni unohtaisin.
3. Lauluni täällä eivät voi soida
niin heleästi kuin taivaassa.
Hetkittäin kuitenkin saan unelmoida
enkelten kuorosta ihanasta.
4. Ääneni heikko hiljenee kerran,
Elämän pursi vie verkalleen
toiselle rannalle, luo Armon Herran,
purppuran hohtoiseen kirkkauteen.
5. Lauluni silloin kauneimman laulan
Sinulle Jeesus, Vapahtaja.
Poissa on äänestä murheiden soinnut,
sydän kun laulaa saa vain kiitosta.
lauluni soikoon vain kiitosta.
Autoithan lapsesi poluilta harhain,
pelastit sieluni ahdingosta.
2. Silmäni nosta pois maasta tästä,
katseeni kiinnä taivaallisiin.
Täytä niin sieluni sen ikävästä,
ett´ turhat huoleni unohtaisin.
3. Lauluni täällä eivät voi soida
niin heleästi kuin taivaassa.
Hetkittäin kuitenkin saan unelmoida
enkelten kuorosta ihanasta.
4. Ääneni heikko hiljenee kerran,
Elämän pursi vie verkalleen
toiselle rannalle, luo Armon Herran,
purppuran hohtoiseen kirkkauteen.
5. Lauluni silloin kauneimman laulan
Sinulle Jeesus, Vapahtaja.
Poissa on äänestä murheiden soinnut,
sydän kun laulaa saa vain kiitosta.
(SU, KU, EK). Tämä laulu on vuonna 1975 ja 1987 painetuissa aluluvihoissa.
(101)
SINUN ARMOOSI, JEESUS, TURVAAN
1.
Sinun armoosi Jeesus turvaan,
kun päivä iltaan raukeaa.
Äänet askelten hiljenevät.
Portti yön hetkiin aukeaa.
2. Soivat temppelin pyhät kellot
sunnuntain rauhaan kutsuen.
Soivat toivoa sydämelle.
Jeesus armahtaa syntisen.
3. Tänään armosi vielä kantaa,
se yli taivaan ulottuu.
Vielä avoinna armon lähde,
Vapahtajani ristinpuu.
4. Kerran soittavat kellot rauhaa
ikuiseen lepoon saattaen.
Silloin sieluni ainut turva:
veri Herrani Jeesuksen.
kun päivä iltaan raukeaa.
Äänet askelten hiljenevät.
Portti yön hetkiin aukeaa.
2. Soivat temppelin pyhät kellot
sunnuntain rauhaan kutsuen.
Soivat toivoa sydämelle.
Jeesus armahtaa syntisen.
3. Tänään armosi vielä kantaa,
se yli taivaan ulottuu.
Vielä avoinna armon lähde,
Vapahtajani ristinpuu.
4. Kerran soittavat kellot rauhaa
ikuiseen lepoon saattaen.
Silloin sieluni ainut turva:
veri Herrani Jeesuksen.
( SU, KU, JI)
Aihe:
Srn. 12: 1-7. Joh. 11: 23- 26) (Joh. 6: 35)
(102)
SUO HERRA HÄDÄN LEIPÄÄ
1.
Suo Herra hädän leipää
myös joskus lapsilleen
ja ahdistuksen vettä
lähteistä murheiden.
Ei kuitenkaan Hän hylkää,
unhoita kokonaan,
Vaan vastaa armossansa,
kun Häntä huudan vaan.
2. Vain silmänräpäyksen
Sun kestää vihasi
ja kaiken eliniän
avara armosi.
Sen tallettanut olet
pelkääväisillesi.
On suuri hyvyytesi
ja laupeutesi.
3. Kättesi hipiässä
myös onko nimi mun,
niinkuin Sä piirsit siihen
kansasi luvatun.
Suo minun muistaa aina
pyhiä haavoja.
Saan käsiis armahtaviin
syntini unohtaa.
myös joskus lapsilleen
ja ahdistuksen vettä
lähteistä murheiden.
Ei kuitenkaan Hän hylkää,
unhoita kokonaan,
Vaan vastaa armossansa,
kun Häntä huudan vaan.
2. Vain silmänräpäyksen
Sun kestää vihasi
ja kaiken eliniän
avara armosi.
Sen tallettanut olet
pelkääväisillesi.
On suuri hyvyytesi
ja laupeutesi.
3. Kättesi hipiässä
myös onko nimi mun,
niinkuin Sä piirsit siihen
kansasi luvatun.
Suo minun muistaa aina
pyhiä haavoja.
Saan käsiis armahtaviin
syntini unohtaa.
(SU, KU, JL) Aihe m.m. : Jes 49:16 Jesaja 54: 7-8.
Tämä
laulu on vuoden 1971 kansioissa sävelen ja sovituksen kera.
(103) SYKARIN KAIVOLLE KULKEE
1.
Sykarin kaivolle kulkee kahden ihmisen askeleet.
On toiset syntisen naisen , toiset väsyneen Jeesuksen.
2. Taivainen kirkkaus hohtaa yllä hiljaisen Sykarin,
kun sydän syntinen kohtaa anteeksiantavan Mestarin.
3. Elämän lähteestä riittää vettä janoisen ammentaa
ja luona Sykarin kaivon lähde ikuinen pulppuaa.
4. Herrani johdata jälleen minut armosi lähteelle
ja siellä syntini suuret anna anteeksi uudelleen.
On toiset syntisen naisen , toiset väsyneen Jeesuksen.
2. Taivainen kirkkaus hohtaa yllä hiljaisen Sykarin,
kun sydän syntinen kohtaa anteeksiantavan Mestarin.
3. Elämän lähteestä riittää vettä janoisen ammentaa
ja luona Sykarin kaivon lähde ikuinen pulppuaa.
4. Herrani johdata jälleen minut armosi lähteelle
ja siellä syntini suuret anna anteeksi uudelleen.
(SU, KU, JI) Aihe: Johanneksen evankeliumi 4: 5-24)
(Tämä
laulu on vuonna 1975 ja 1987 paineutissa lauluvihoissa)
(104)
SYNKKÄÄN YÖHÖN MAAILMAN SYNTYI MEILLE AUTTAJA
1.
Synkkään yöhön maailman, syntyi meille Auttaja,
taivaallinen kirkkaus, Isän suuri rakkaus.
2. Uuden toivon ihanan lahjoitti Hän Pojassaan.
Autuudeksi sydänten, armon anti taivainen.
3. Seimen lapsi suloisin lapseksi tee minutkin.
Taivaan valtakunnan saa lapsen sydän omistaa.
4. Joulun valo himmenee, enkellaulu hiljenee.
Kaukana kuin kutsuen hohtaa valo etäinen.
5. Ristiltä se sädehtii köyhiin ihmissydämiin.
Siinä parhain lahja on: Isän hyvyys loputon.
taivaallinen kirkkaus, Isän suuri rakkaus.
2. Uuden toivon ihanan lahjoitti Hän Pojassaan.
Autuudeksi sydänten, armon anti taivainen.
3. Seimen lapsi suloisin lapseksi tee minutkin.
Taivaan valtakunnan saa lapsen sydän omistaa.
4. Joulun valo himmenee, enkellaulu hiljenee.
Kaukana kuin kutsuen hohtaa valo etäinen.
5. Ristiltä se sädehtii köyhiin ihmissydämiin.
Siinä parhain lahja on: Isän hyvyys loputon.
( SU, KU, EK) (Aihe: Jouluevankeliumi Matteus 1: 21; Luukas 2: 29- 35; Lk. 24: 44-49)
(105) ”SYVYYDESTÄ HUUDAN SINUA, HERRA”
1.
Syvyydestä huudan Sua, kuule Herra ääneni.
Jos Sä kaikki synnit muistat, kuka silloin kestäisi?
Sanassas´ on toivoni: Kaiken annat anteeksi.
2. Odotus on sielussani hartaampi kuin vartijain.
Aamua he odottavat, sieluni vain Jumalaa.
Hänen luonaan lunastus, armo anteeks´antamus.
3. Kiitos kaikuu sielussani, Herra näkee kansansa.
Huuto kuuluu syvyydestä, Herran korvat kuulevat.
Pelastus on lähellä, anteeks´anto synneistä.
Jos Sä kaikki synnit muistat, kuka silloin kestäisi?
Sanassas´ on toivoni: Kaiken annat anteeksi.
2. Odotus on sielussani hartaampi kuin vartijain.
Aamua he odottavat, sieluni vain Jumalaa.
Hänen luonaan lunastus, armo anteeks´antamus.
3. Kiitos kaikuu sielussani, Herra näkee kansansa.
Huuto kuuluu syvyydestä, Herran korvat kuulevat.
Pelastus on lähellä, anteeks´anto synneistä.
(SU, KU, JI) Aihepiiri: Ps. 130.
Tämä laulu on painettu Sirkka Uotin lauluvalikoimassa vuonna 1968 ja aluksi sitä saattoi laulaa hengellisen laulun 129 sävelellä.
(106) TAIVAAN MAASSA IHANASSA
1 Taivaan maassa ihanassa, voittajina perillä
Veisaa ylistystä kerran joukko suuri valkoinen:
Halleluja! Kunnia, voima suuren Jumalan!
Pelastettuin kiitosvirsi helkkyy eessä istuimen.
2. Joukko suuri lukematon kielistä ja kansoista
pyhäin kanssa palvelevat Jumalaa ja Karitsaa.
Aamen, aamen! Ylistys, viisaus ja väkevyys!
Kanteleet ja harput soivat pelastuksen riemua.
3. Enkelitkin hiljenevät, kyselevät ihmeissään.
-"Mikä on tää valkojoukko, joka kiittää, ylistää?"
Se on joukko ihmisten, armahdettuin syntisten.
Vaatteet heillä valkoisiksi pesi veri Jeesuksen.
4. Vilu, nälkä heilt´ on poissa, itkunaiheet loppuneet.
Lempeällä kädellänsä pyyhkii Herra kyyneleet.
Koti uusi taivainen luona Isän ylhäisen.
Kaikki murheet unhoittuneet ikuisiksi ajoiksi.
(SU, KU, EK) (SU, KU, JL) Aihe: Ilmestyskirjasta 7. luku, jakeet 9-17)
Tämä laulu kuului 1968 painettuun Sirkka Uotin hengellisten laulujen vihkoon ja sitä saatettiin laulaa hengellisen laulun 267 sävelellä. Myöhemmin KJ U sai siihen oman sävelen ja sovituksia on ainakin kaksi. EK:n sovitus vuoden 1987 44 laulun vihkossa.
(107)
TEMPPELISSA KELLOT SOIVAT
1.
Temppelissä kellot soivat,
ääni
kuuluu etäinen.
Isä, äiti unelmoivat
Isä, äiti unelmoivat
luona
halvan kätkyen.
Taivas saapui päälle maan
Taivas saapui päälle maan
piltin
pienen muodossa.
2. Pyhä Äiti Mariainen
2. Pyhä Äiti Mariainen
ihmeen
kokee sielussaan.
Lapsellensa olkivuode,
Lapsellensa olkivuode,
Kuninkaana
palvotaan.
Virpi Iisain kannosta
Virpi Iisain kannosta
puhjennut
on tallissa.
3. Kunnia nyt Jumalalle
3. Kunnia nyt Jumalalle
kaikuu
korkeuksissa.
Rauhanaikaa maailmalle
Rauhanaikaa maailmalle
enkelkuoro
julistaa.
Sydän, hiljaa polvistu,
Sydän, hiljaa polvistu,
syntyi
Herran Voideltu
( SU, KU, JI) (Jouluaihe Luukkaan evankeliumi 2:1-20, Matteuksen evankeliumi 2: 12)
(108) Oi Jerusalem, Sä ikuinen ( alkuperäinen muoto 1968)
1.Oi Jerusalem,
Sä ikuinen kaupunki Herran.
Vapahtajamme
Sua itki, kun katseli kerran.
2. Kuin poikasiaan
emo kokoilee siipeinsä alle,
niin Hän tahtoi myös
sydämelleen armahtavalle.
3. Vapahtajamme
sua rakasti kuin isä lastaan,
vaan hylkäsitkin,
et ottanut armoaan vastaan.
4. Oi Jerusalem,
viel´ etsikonaika on sulla.
Hän Ylkäsi on,
jo tahtoisi luoksesi tulla.
5. Vapahtajani,
mä myös olen uskoton suuri,
vaan armosi Sun
on vahva kuin Siionin muuri.
6. Sun veressäsi,
jonka vuodatit eestäni kerran
mä saan sovinnon.
Soi lauluni kiitosta Herran. (Sanat SU)
(109) TERVAJÄRVEN LAULU (Seurakunnan leirikeskus)
1.
Päivä paistaos lempeästi
näille
rakkaille rannoille.
Puhu tuulonen tuttavasti
Puhu tuulonen tuttavasti
seudun
synkille saloille.
Sydän, kuuntele hiljaisuutta,
Sydän, kuuntele hiljaisuutta,
kuule
lintujen laulua.
Katso järvemme ihanuutta
Katso järvemme ihanuutta
ilta-auringon
kullassa.
Kertosäe:
Kertosäe:
Tervajärvi,
armas seutu,
kätkössä
humisevan hongikon.
Täällä Luojan kämmenellä
Täällä Luojan kämmenellä
pieni
ihminen turvassa on.
2. Armon aurinko säteillänsä
2. Armon aurinko säteillänsä
jäisen
sydämen sulattaa.
Maahan sidottu ihmislapsi
Maahan sidottu ihmislapsi
uskon
siiville nousta saa.
Puhu rakkaasti, Henki Herran,
Puhu rakkaasti, Henki Herran,
ajan
taakka on painavaa.
Anna sanasi virvoituksen
Anna sanasi virvoituksen
tuoda
toivoa parempaa.
Kertosäe:
Kertosäe:
Täältä
löydän armopöydän
Jumalan
ihanasta Sanasta.
Sieltä tulvii sydämelle
Sieltä tulvii sydämelle
mannaa
taivaista salattua.
(SU, JI)
(110) TIEDÄN KAUNIIN MAAN
1.
Tiedän kauniin maan, ihmeen ihanan,
siell´ on kesä aina, päivä kirkkahin
Maasta murheiden sinne kaipailen
sielun ikuisihin asuinsijoihin.
Ei kieleni voi kuvata, ei ajatukseen mahdukaan,
lahjaa rakkauden, Isän Taivaisen,
jonka valmistanut Hän on omilleen
2. Kaksoisvirran maa, kaikki virkoaa.
Kirkasta kuin kristalli on vesi sen.
Sielu vapaana ajan kahleista
liidellä saa kerran siellä riemuiten.
On kukkakentät ihanat sen elonvirran rannoilla.
Vettä elävää juodaan lähteestä.
Kaikkialla ilo, rauha vallitsee.
siell´ on kesä aina, päivä kirkkahin
Maasta murheiden sinne kaipailen
sielun ikuisihin asuinsijoihin.
Ei kieleni voi kuvata, ei ajatukseen mahdukaan,
lahjaa rakkauden, Isän Taivaisen,
jonka valmistanut Hän on omilleen
2. Kaksoisvirran maa, kaikki virkoaa.
Kirkasta kuin kristalli on vesi sen.
Sielu vapaana ajan kahleista
liidellä saa kerran siellä riemuiten.
On kukkakentät ihanat sen elonvirran rannoilla.
Vettä elävää juodaan lähteestä.
Kaikkialla ilo, rauha vallitsee.
Täällä
olen vain ohikulkija,
määränpääni taivas, ikikesän maa.
Synkkä korven tie usein harhaan vie.
Herra anna Henkes mulle oppaaksi.
määränpääni taivas, ikikesän maa.
Synkkä korven tie usein harhaan vie.
Herra anna Henkes mulle oppaaksi.
Sä
matkan tomut puhdista
ett´
valkosiessa puvussa
saisin
minäkin tulla luoksesi
kirkkauden
maahan kotiin oikeaan.
(SU, KU, JL)
Nämä ensimmäiset sanat vuodelta 1968 kuuluivat 1968 painettuun Sirkka Uotin hengellisten laulujen vihkoon ja laulua saatettiin laulaa hengellisen laulun 173 sävelellä. Myöhemmin KU sai siihen oman sävelen ja sovitus on Jaakko Immoselta.Myöhemmissä versiossa on sanoja hieman muutettu)
(SU, KU, JL)
Nämä ensimmäiset sanat vuodelta 1968 kuuluivat 1968 painettuun Sirkka Uotin hengellisten laulujen vihkoon ja laulua saatettiin laulaa hengellisen laulun 173 sävelellä. Myöhemmin KU sai siihen oman sävelen ja sovitus on Jaakko Immoselta.Myöhemmissä versiossa on sanoja hieman muutettu)
(111)
TUIKKIVAT KIRKKAAT TÄHDET
1.
Tuikkivat kirkkaat tähdet
Jumalan
kunniaa,
kutsuen ihmislasta
kutsuen ihmislasta
lähemmä
taivasta.
On sieltä henkemme,
se sinne ainaa kaipaa,
On sieltä henkemme,
se sinne ainaa kaipaa,
ihanaan
kotiimme.
2. Jumalan kaunein tähti,
2. Jumalan kaunein tähti,
vuossadat
valaissut;
Se loistaa vielä silloin,
Se loistaa vielä silloin,
kun
sammuu valot muut.
Pian päivä valkenee.
Kointähti kirkas saapuu,
Pian päivä valkenee.
Kointähti kirkas saapuu,
yön
synkän valaisee.
3. Kuin hätähuuto yössä,
3. Kuin hätähuuto yössä,
soi
sävel ihmisen;
vain risti voiman antaa,
vain risti voiman antaa,
armoa
säteillen.
Kuin tähti loistollaan
Kuin tähti loistollaan
se
sumuun eksyneille
tien jälleen kirkastaa.
tien jälleen kirkastaa.
(SU,
KU, JL; Nämä sanat esiintyivät vuonna 1975 painetussa
lauluvihossa 31 laulun joukossa ja vuonna 1987 painetussa vihossa
44 laulun joukossa, joista 37 oli äidin sanoja)
(112)
TURVAA SIELUNI JUMALAAN
1.Turvaa sieluni Jumalaan, Hän on auttaja parhain.
Uskollinen on armossaan, nostaa poluilta harhain.
2. Miksi, sieluni, murehdit, Herra taakkasi kantaa.
Hän on kallio ikuinen, uuden elämän antaa.
3. Älä unohda milloinkaan, rakkaudestaan kiittää.
Tyhjiin nälkäisiin sydämiin armon aarteita riittää.
4. Tule, Herrani, siunaamaan, kaikki elämän päivät.
Armahduksesi hetkiin suo, jotka taakseni jäivät.
(Äitini
mahdollisesti viimeinen runo ja isäni viimeinen sävelmä. Ei
sovitusmelodiaa)
(113)
TÄMÄ PÄIVÄ ON JUMALAN LAHJA
1.
Tämän päivän sain lahjaksi Sulta,
Taivaan Isäni armollinen.
Kohta mennyt on muistojen joukkoon
hetket ilon ja myös surujen.
2. Murhemielin nyt menneeseen katson,
olen kelvoton vaeltaja.
Kulki ihminen kanssani tänään
enkä huomannut ahdistustaan.
3. Yksin Jeesus voi korjata erheet,
koko elämän voi uudistaa.
Armonauringon lempeät säteet
kivisydämenkin parantaa.
4. Tule, Jeesus, ja taluta tiellä,
tule juhlaan ja arkeenkin.
Pyyntö hiljainen luoksesi nousee:
Anna siunaus sydämeeni.
5. Niin kuin helmassa äitini armaan,
turvallisena sain uinahtaa,
tänä iltana kättesi suojaan
huolet huomisen saan unohtaa.
Taivaan Isäni armollinen.
Kohta mennyt on muistojen joukkoon
hetket ilon ja myös surujen.
2. Murhemielin nyt menneeseen katson,
olen kelvoton vaeltaja.
Kulki ihminen kanssani tänään
enkä huomannut ahdistustaan.
3. Yksin Jeesus voi korjata erheet,
koko elämän voi uudistaa.
Armonauringon lempeät säteet
kivisydämenkin parantaa.
4. Tule, Jeesus, ja taluta tiellä,
tule juhlaan ja arkeenkin.
Pyyntö hiljainen luoksesi nousee:
Anna siunaus sydämeeni.
5. Niin kuin helmassa äitini armaan,
turvallisena sain uinahtaa,
tänä iltana kättesi suojaan
huolet huomisen saan unohtaa.
(SU, KU, EK)
(114)
TÄNÄÄN ON PELASTUKSEN PÄIVÄ!
1.
Tänään on päivä pelastuksen,
tänään on aika otollinen.
Eilinen jäänyt kauaksi on;
huominen vielä tuntematon.
2. Päivämme päättyy, yö lähellä;
eihän vain armo turhaksi jää?
Jeesuksen uhri Golgatalla,
Syntisen vielä voi puhdistaa.
3. Nyt kaikki, kaikki täytetty on,
Jumalan armo on mittaamaton.
Sieluni usko, usko se vaan:
Riemuiten kiitä Vapahtajaa.
Riemuiten kiitä!
tänään on aika otollinen.
Eilinen jäänyt kauaksi on;
huominen vielä tuntematon.
2. Päivämme päättyy, yö lähellä;
eihän vain armo turhaksi jää?
Jeesuksen uhri Golgatalla,
Syntisen vielä voi puhdistaa.
3. Nyt kaikki, kaikki täytetty on,
Jumalan armo on mittaamaton.
Sieluni usko, usko se vaan:
Riemuiten kiitä Vapahtajaa.
Riemuiten kiitä!
(SU, KU, EK)
(115)
VAELTAJA, RIENNÄ, RIENNÄ!
1.
Vaeltaja riennä ylös Nebon vuorelle.
Näköalat ihanimmat avautuvat sielulle.
Silmäni nyt tähyävät Luvattua Maata päin.
Tule, Herra, ohjaa mua, kulje aina vierelläin.
2. Virrat vieraat houkuttavat, hämäryyteen peittyy tie.
Itkumuurin luokse usein vaeltajan askel vie.
Johda mua matkallani ylös Jerusalemiin.
Viritä mun kanteleeni kiitosvirren säveliin.
3. Silmilläin on peite vielä, näen vasta puolittain.
Joskus pyhän taivashetken tervehdyksenä mä sain;
Mutta kerran kirkkaimpana näen rannat Kaanaan maan.
Silloin syttyy sydämeni riemukkaasti laulamaan .
Näköalat ihanimmat avautuvat sielulle.
Silmäni nyt tähyävät Luvattua Maata päin.
Tule, Herra, ohjaa mua, kulje aina vierelläin.
2. Virrat vieraat houkuttavat, hämäryyteen peittyy tie.
Itkumuurin luokse usein vaeltajan askel vie.
Johda mua matkallani ylös Jerusalemiin.
Viritä mun kanteleeni kiitosvirren säveliin.
3. Silmilläin on peite vielä, näen vasta puolittain.
Joskus pyhän taivashetken tervehdyksenä mä sain;
Mutta kerran kirkkaimpana näen rannat Kaanaan maan.
Silloin syttyy sydämeni riemukkaasti laulamaan .
(SU,
KU, JL) (Aihe: V M. 34:
1-3)
(116)
VAIKKA ONKIN MAAILMASSA SYNKKÄÄ, PIMEÄÄ
1.
Vaikka onkin maailmassa synkkää, pimeää
Taivaan Isän silmä valvoo meitä.
Se on turva ainoa ja aivan riittävä,
Kun kompastellen käymme korpiteitä.
2. Päivänpaisteen puolella ei kulje kaikki tiet
Eikä aurinkoinen kehrää kultaa.
Varjon maasta Herran kansan matka kotiin vie,
Taivaan Isän silmä valvoo meitä.
Se on turva ainoa ja aivan riittävä,
Kun kompastellen käymme korpiteitä.
2. Päivänpaisteen puolella ei kulje kaikki tiet
Eikä aurinkoinen kehrää kultaa.
Varjon maasta Herran kansan matka kotiin vie,
ja
ihanaksi muuttuu tomu, multa.
3. Ota, Herra, armohoitoon köyhä lapsesi,
vaikka ansioton olen aivan.
Avaa sydän ymmärtämään, että tähteni
Sä pilkattuna kärsit ristin vaivan.
3. Ota, Herra, armohoitoon köyhä lapsesi,
vaikka ansioton olen aivan.
Avaa sydän ymmärtämään, että tähteni
Sä pilkattuna kärsit ristin vaivan.
(SU,
KU, EK) (Aihe: Esim. Psalmi 23. V M 32: 10-11)
(117)
VAIKKA PUHUISIN KIELIN SULOISIN
1.
Vaikka puhuisin kielin suloisin,
ihmisten
ja enkelien,
mutta puuttuisi sydämestäni
mutta puuttuisi sydämestäni
rakkaus,
se taivaallinen,
olisin vain kilisevä kulkunen,
olisin vain kilisevä kulkunen,
taikka
helisevän vasken kaltainen.
Jos mun työstäni hyvää löytyisi,
ei se mitään hyödyttäisi.
2. Vaikka uskoni vuoret siirtäisi,
Jos mun työstäni hyvää löytyisi,
ei se mitään hyödyttäisi.
2. Vaikka uskoni vuoret siirtäisi,
taikka
kaiken tiedon saisin:
profetoimiset, lahjat salaiset,
profetoimiset, lahjat salaiset,
mutta
rakkautta jos en omaisi,
silloin elämästä kaikki puuttuisi.
Lahjat parhaimmat katoavaisia,
rakkaus vain ikuisuutta.
3. Niin on Jumala rakkaudessaan
silloin elämästä kaikki puuttuisi.
Lahjat parhaimmat katoavaisia,
rakkaus vain ikuisuutta.
3. Niin on Jumala rakkaudessaan
armahtanut
ihmislasta:
Antoi Poikansa. Häneen uskovat
Antoi Poikansa. Häneen uskovat
pelastaa
Hän hukkumasta.
Hänessä vain täydellinen rakkaus.
Luonaan katoaa meistä kaikki vajavuus.
Taivaan majoissa meidät tunnetaan;
saamme tulla kaltaisikseen
Hänessä vain täydellinen rakkaus.
Luonaan katoaa meistä kaikki vajavuus.
Taivaan majoissa meidät tunnetaan;
saamme tulla kaltaisikseen
(118)
VAIKKA SYNTINI OLISIVAT VERIRUSKEAT
1.
Vaikka syntini olisivat
veriruskeat,
Niin ne tulevat lumivalkoisiksi.
Tämä vanha ja toivorikas sana Jumalan,
tekee sydämet aina iloisiksi.
Lumivalkea kuin huippu Hermonin,
Ihanainen niinkuin helmi hohtavin,
aydän armahdetun syntisen,
jonka puhdistanut on
Veri Herran Jeesuksen.
2.Vaikka olisin syntisistä suurin päällä maan,
Jeesus voi täyden armahduksen antaa.
Kauas siirtää Hän rikkomukset, pahat tekoni.
Tomun lapsen ain sydämellään kantaa.
Lumivalkea kuin huippu Hermonin
ihanainen kuin helmi hohtavin
sydän armahdetun syntisen,
jonka puhdistanut on
Veri Herran Jeesuksen.
3. Hiljaa kätkössä telttamajan laulu vielä on.
Ääni vankina kyynellaakson maassa.
Kunnes pasuuna Herran päivän aamun ilmoittaa ,
Laulu soi sydämessä riemukkaassa.
Silloin joukko suuri valkopukuinen:
Helmiporteista he käyvät kiittäen
Eteen armollisen Jumalan.
Virsi vapauden soi,
Virsi Pyhän Karitsan.
Niin ne tulevat lumivalkoisiksi.
Tämä vanha ja toivorikas sana Jumalan,
tekee sydämet aina iloisiksi.
Lumivalkea kuin huippu Hermonin,
Ihanainen niinkuin helmi hohtavin,
aydän armahdetun syntisen,
jonka puhdistanut on
Veri Herran Jeesuksen.
2.Vaikka olisin syntisistä suurin päällä maan,
Jeesus voi täyden armahduksen antaa.
Kauas siirtää Hän rikkomukset, pahat tekoni.
Tomun lapsen ain sydämellään kantaa.
Lumivalkea kuin huippu Hermonin
ihanainen kuin helmi hohtavin
sydän armahdetun syntisen,
jonka puhdistanut on
Veri Herran Jeesuksen.
3. Hiljaa kätkössä telttamajan laulu vielä on.
Ääni vankina kyynellaakson maassa.
Kunnes pasuuna Herran päivän aamun ilmoittaa ,
Laulu soi sydämessä riemukkaassa.
Silloin joukko suuri valkopukuinen:
Helmiporteista he käyvät kiittäen
Eteen armollisen Jumalan.
Virsi vapauden soi,
Virsi Pyhän Karitsan.
(SU, KU, EK)
(119) VAIKKA UNHOITTAISI ÄITI LAPSENSA
1.
Vaikka unhoittaisi äiti lapsensa, unhoita ei Herra
milloinkaan.
Vaikka koetusten ahjoon kuljettaa, hyljätä ei saata konsanaan.
2. Tähdet pimeässä loistaa kirkkaammin, myrskyn jälkeen päivä suloisin.
En voi rakkauttaan aina ymmärtää, kätkeytyy valoon, pimeään.
3. Vaikka johdattaakin tietä Jerikon, kotitie se mulle parhain on.
Vaikka onkin joskus synkkä, sumuinen, siunausta päilyy taivas sen.
4. En voi kyllin kiittää rakkaudestaan, syntistä, kun vielä armahtaa.
Katson ikävöiden rantaan Jordanin. Kerran kiitän siellä paremmin.
Vaikka koetusten ahjoon kuljettaa, hyljätä ei saata konsanaan.
2. Tähdet pimeässä loistaa kirkkaammin, myrskyn jälkeen päivä suloisin.
En voi rakkauttaan aina ymmärtää, kätkeytyy valoon, pimeään.
3. Vaikka johdattaakin tietä Jerikon, kotitie se mulle parhain on.
Vaikka onkin joskus synkkä, sumuinen, siunausta päilyy taivas sen.
4. En voi kyllin kiittää rakkaudestaan, syntistä, kun vielä armahtaa.
Katson ikävöiden rantaan Jordanin. Kerran kiitän siellä paremmin.
( SU, KU, EK)
(120) VAIN TUULEN HENKÄYSTÄ ON ELÄMÄMME TÄÄLLÄ
1. Vain tuulen henkäystä on elämämme täällä.
Se varjon lailla haihtuu, kuin ruoho häviää.
On turvallista tietää: on yksi pysyvää.
Se rakkaus on Herran, iäti kestävää.
2. Majani mainen kerran pois viedään, puretaan
ja elämäni kankaan loimetkin leikataan. (Jesaja 38:12)
Suo, Herra, armos silloin kun vaivun eteesi.
Suo turvanani olla Sun pyhät haavasi.
3. On suuri juhlapäivä, kun tomun lapsi saa
taivaisen kuoron kanssa ylistää Jumalaa.
Saa nähdä Pyhän Vuoren, sen ikikallion,
Ja kaikki kauniit unet ne silloin totta on.
(SU, KU, JL)
(121) VARJELE MUN SIELUANI, KÄTKE SUOJAAN KÄTESI
1. Varjele mun sieluani, kätke suojaan kätesi.
Ole Jeesus turvanani, kuule heikko huutoni.
2. Kallio mun sielulleni, Herra, voima sydämen.
Pelastuksen vuorilinna, jonka turviin pakenen.
3. Vaikka riehuu vihollinen, pahan paulat pelottaa,
Herran käsi voimallinen kuolemankin karkottaa.
4. Varjele mun sieluani niinkuin silmäterääsi.
Ilman Sinun armoasi erämaahan nääntyisin.
5. Sinua mä avukseni huudan hädän päivänä.
Sinä annat sielulleni rauhan mysrkyn keskellä.
6. Heräjä, mun sydämeni, Jeesukselle laulamaan.
Kaiu kannel kiitoksesta, Hänelle se soikoon vaan.
(SU, KU, JI)
(122)
VEISATKAA UUSI VIRSI, HERRALLE VEISATKAA!
1.
Veisatkaa uusi virsi, Herralle veisatkaa
ja julistakaa aina
pelastustekojaan.
Hän Herra maan ja taivaan, myös kansain
Kaitsija,
Hän vanhurskas on aina, tuomitsee armossa.
2.
On mieletön se aivan, ken kieltää Jumalan
ja luottaa omaan
voimaan ja viisauteensa.
Hän jumalanaan palvoo vain rahaa,
kunniaa
Ja sielullensa suuren vahingon siten saa.
3.
Mun Jumalani asuu ylhäällä taivaassa;
On
Henkensä kautta täällä,
kun Häntä huudan vaan.
Sieluni muista aina, saan kaiken
Herralta.
Elämän hyvät lahjat
on hetken laina vaan.
4. On Jumalamme suuri, Hän
kaikkialla on;
Iloitkoot taivaan joukot ja maakin
riemuitkoon.
Ääneni heikon liittää saan Herran
kiitokseen.
Se kerran voimakkaana soi eessä istuimen
(SU,
KU, kaksi sovitusta: EK, JL)
(123)
VIERELLÄ BETESDAN LAMMIKON
1. Vierellä Betesdan lammikon
ihminen
rampa, toivoton.
Ei ole hänellä auttajaa ketään.
Kurjana maassa värjöttää
Ei ole hänellä auttajaa ketään.
Kurjana maassa värjöttää
keskellä
pylväskäytävää.
2. Lammikko ihana Betesdan
2. Lammikko ihana Betesdan
lähellä
kohta kuohuaa.
kuitenkin kaukana kuin taivas maasta.
kuitenkin kaukana kuin taivas maasta.
Avuton
sielu odottaa;
Vuosien tuska ahdistaa.
3. Säälivä lupaus läheni:
-"Tahdotko tulla terveeksi?"
-"Oi Herra, minulla ei ole ketään"-
Vierellä armon lammikon
Jumala itse läsnä on.
4. Toiveiden ihana täyttymys;
unohtuu murhe, kärsimys.
Sydän saa omistaa ystävän parhaan.
Ei enää rampa, toivoton;
Betesdan luona taivas on.
Vuosien tuska ahdistaa.
3. Säälivä lupaus läheni:
-"Tahdotko tulla terveeksi?"
-"Oi Herra, minulla ei ole ketään"-
Vierellä armon lammikon
Jumala itse läsnä on.
4. Toiveiden ihana täyttymys;
unohtuu murhe, kärsimys.
Sydän saa omistaa ystävän parhaan.
Ei enää rampa, toivoton;
Betesdan luona taivas on.
(SU,
KU, EK)
(124)
VOISINKO KOSKAAN UNHOTTAA SINUA JERUSALEM?
1. Voisinko koskaan unhottaa, sinua Jerusalem.
Helmistä kirkkain kruunussa maan, kaupunki kultainen.
2. Menneisyys asuu muureilla, kärsimys sydämessään
yoivoen aikaa onnellista kaupunkiin itkevään.
3. Unessa saavu portille kaukaisen Ihanan Maan.
Perille Maahan Lupausten pääsenkö milloinkaan?
4. Jumalan vuoret ikuiset hehkuvat rakkautta.
Jumalan Maja, Jerusalem, en voi sua unhoittaa.
(SU,
KU, HK)
(125) YLISTYS JA KIITOS SULLE
1.
Ylistys ja kiitos Sulle, Pyhä Taivaan Jumala.
Niin kuin isä
lapsiansa Sinä meitä armahdat.
Sinä annat elämäämme ilon,
murheen päiviä,
Sydämeemme kipinäisen Taivaan iki-
ikävää.
2. Kiitos Jeesus armostasi, joka kestää
iäti.
Ahdistuksen, vaivan alta omaksesi lunastit.
Autiossa
erämaassa harhaillut on sieluni.
Kiitos että pyhään sukuun
tomun lapsen valitsit.
3. Vaikka usein surunlapsi olen
Isän Taivaisen,
Jeesuksessa Kristuksessa tuntee minut
omakseen.
Puolustaja, Pyhä Henki, lohduttaja sydänten,
Näytä
aina kirkkaampana armo Herran Jeesuksen.
(SU,
KU, JL)
(126) YLISTYSTA VEISAAN
1.
Ylistystä veisaan Taivaan Herra Sulle.
Monta, monta aihetta on
mulla kiitokseen
Vaikk´
on sanat köyhät, kiitoslaulu nouskoon
luoksesi Herra,
Kaikkivaltias.
2. Jos mä kohoaisin aamuruskon
siivin,
taikka merten äärille muuttaisin asumaan,
siellä
Hyvä Paimen mua johdattaisi.
Herralle kiitos
varjeluksestaan.
3. Maja mulla täällä, koti taivaan
maassa,
jonka Jeesus luvannut on mulle valmistaa.
Auta,
auta Herra, että Pyhäis seuraan
pääsisin sinne kerran
asumaan.
4. Kiitosaihe suurin: Jeesus kuolon
voitti!
Peljätä ei tarvitse mun enää
milloinkaan.
Taivaaseen Hän nousi, vierelläni kulkee.
Ylistys
olkoon Voiton ruhtinaan!
(SU, KU, JL)
Tämä
laulu kuului 1968 painettuun Sirkka Uotin hengellisten laulujen
vihkoon ja sitä saatettiin laulaa virren 119 ja hengellisen laulun
350 sävelillä. Myöhemmin KU sai siihen oman sävelen ja sovitus
on
Juhani Laurilan.
(127) YLÖSNOUSSUT,
HALLELUJA!
1.
Ylösnoussut, halleluja, Herra Jeesus on. Voitonruhtinas.
Toivonsäde
loisti, armo Jumalan, hukkuvaan maailmaan.
2. Hauta
tyhjä! Kiitos
nyt soi. Murheen
maahan se lohdutuksen toi.
Riemuvuosi alkoi. Lunastettuna
kiittää saan Karitsaa.
3. Voiton sävel loppumaton:
synnin vankilan portti auki on.
Käärmeen pään Hän mursi,
sielut vapaiksi verellään ansaitsi.
4. Ylösnoussut,
halleluja! Pääsiäinen on myös minulla.
Iloviesti kaikuu
koko maailmaan. Juhlat jo alkavat.
5. Isän kotiin nyt
kutsutaan. Tervetulleiksi kaikki lausutaan.
Ylösnoussut Herra,
kiitos, että saan hääpuvun ihanan.
(SU, KU, EK)
(128)
ÄLÄ PELKÄÄ ( Runo on omistettu Kaija Uotille)
1.
Älä pelkää, vierelläsi kulkee Vapahtaja, armoihinsa
sulkee.
Hänen Sanastaan meren myrskyt jälleen hiljenevät.
2.
Aurinkoa janoo pellon vilja. Samoin lapseni. sä valkolilja.
Isä
taivaassa aurinkonsa paisteen yksin määrää.
3. Jos sun
tiesi johtaa vaaraan vaivaan, suojanasi olkoot joukot taivaan.
Ole
turvassa, Hyvä Paimen karitsaansa hoivaa. (
SU, KU, JI)
Päivitetty
runot vihkossani olevan numerojärjestyksen mukaan. Se ei aina mene aakkosjärjestyksessä. Lisäksi sattaa löytyä vielä jokin runo sieltä Lempäälästä. Nr 60 äitin veljen runoa en tässä toistanut. ( Äitini auttoi veljeään ehkä parissa sanavalinnassa ) Vanhimmat 1968 runot ovat uusimmsia versioissa ehkä hieman myös muokattu säveltäjän vaikutuksesta , joten jokin runo esiintyy kahdesa numerossa. . .
27.4.
2017
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar