Oi kiittäkää Herraa, niin hyvä Hän on ( Jumalan asumus ihmisessä. Jumalan huolenpito)

 OI KIITTÄKÄÄ HERRAA, NIIN HYVÄ HÄN ON
(Jumalan asumus ihmisessä. Jumalan huolenpito)

1. Oi kiittäkää Herraa, niin hyvä Hän on,
kun armonsa pysyy ja on loputon.
On Herramme asunto taivaallinen,
Myös majana sydämet ihmisien.

2. Kun Jumala kuvakseen minutkin loi,
niin iäisyys ikävän sydämeen soi.
On pisara taivasta mun sielussain,
vaikk´ kuvasi minussa outo on vain.

3. Mä kiitän Sua isäni taivaallinen,
kun armosi mua kohtaan on ihmeinen.
Sun silmäsi näkivät mun alkuni,
on päivien määrä Sun kirjassasi.

4. On Jumalan rakkaus mittaamaton,
kun kaarneenkin poikaset huomassaan on.
Ja Hänelle kalliimpi timantteja
on sielumme, jota Hän vain halajaa.

5. Oi kiittäös sieluni Vapahtajaa,
kun hengessä katsella saan Golgataa.
Se aikojen alussa ollut ja on.
Nyt kiitoksen aihe on meill loputon.
(SU, KU, JI)

Viite 7.6. 2015
Paavali kirjoittaa  efesolaisille ( Ef.2.)  kuinka Jumala on tehnyt  seurakunnan eläväksi. Efeso oli ensimmäinen Ilmestyskirjassa mainittu seurakuntalampunjalka, joka sai valonsa, ( sanomansa) , . yhden tähden niistä Jeesuksen kädessä olevasta  7 tähdestä.

Paavali selvittää, miten seurakunta rakentuu apostolien ja profeettain  perustukselle kulmakivenä Kristus Jeesus ja näin seurakunta on Jumalan Asumus  Hengessä. (Herramme asunto taivaallinen) .
Ef. 3: 17: - Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne.   (  Myös majana sydämet ihmisten)

Esrahilaisen Eetanin mietevirsi:  Ps. 89:48  Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka  katoavaisiksi sinä olet tehnyt kaikki ihmislapset!

Luojan luomakunnalleen säätämät vahvat   luonnonlait pitävät luomakuntaa  yllä. Tästä on Jobin kirjassa paljon tekstiä  Esim. Job 39: Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
 Kaarne-emot ja isät tietysti hankkivat  vanhempien vaistoillaan,  niin että Jumala saattoi käskeä huolehtivaisia kaarneita  tiputtamaan ylimääriä vielä Elialle aikanaan (I Kn 17: 3-6.) 

Ps. 139  mainitsee ihmisen luomisesta:
 Sinä olet luonut minun sisimpäni,  sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.  Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki Sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut