Sirkka Uotin runo
1. Vaikka onkin maailmassa synkkää, pimeää
Taivaan Isän silmä valvoo meitä.
Se on turva ainoa ja aivan riittävä,
Kun kompastellen käymme korpiteitä.
2. Päivänpaisteen puolella ei kulje kaikki tiet
Eikä aurinkoinen kehrää kultaa.
Varjon maasta Herran kansan matka kotiin vie, ja
Ihanaksi muuttuu tomu, multa.
3. Ota Herra armohoitoon köyhä lapsesi,
vaikka ansioton olen aivan.
Avaa sydän ymmärtämään, että tähteni
Sä pilkattuna kärsit ristin vaivan.
V Moos. 32: 10- 11 Erämaasta Korkein löysi kansansa, Jaakobin, autiosta, ulvovasta korvesta; Hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä. Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin Hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa.
Aikanansa profeetta Elia luuli olleensa ainut uskovainen koko maan päällä ja pakeni korpeen. Mitä tapahtui?
I Kn 19: 3 - 18 Hän lähti matkaan pelastaakseen henkensä ja tuli Beersebaan, joka on Juudan aluetta. Sinne hän jätti palvelijansa, mutta meni itse erämaahan päivänmatkan päähän. Hän tuli ja istuutui kinsteripensaan juureen ja hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: Jo riittää, Herra; ota minun henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi. Ja hän paneutui maata ja nukkui kinsteripensaan juurelle. Mutta katso, enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: Nouse ja syö. Ja kun hän katsahti, niin katso hänen päänsä pohjissa oli kuumennetuilla kivillä paistettu kaltiainen ja vesiastia. Niin hän söi ja joi ja paneutui jälleen maata. Mutta Herran enkeli kosketti häntä vielä toisen kerran ja sanoi : Nouse ja syö, sillä muutoin käy matka sinulle liian pitkäksi. Niin hän nousi ja söi ja hän kulki sen ruoan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle, Hoorebille asti. Siellä hän meni luolaan ja oli siinä yötä. Ja katso Herran sana tuli hänelle. Hän kysyi häneltä: Mitä sinä täällä teet, Elia? Elia vastasi: Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajoittaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen.
( Kertomuksessa on edelleen yksityiskohtia Siinain erämaakeskustelusta. Tässä yhteydessä Elia sai kuulla, että hänen aikanaan oli jäljellä 7000 Jumalalle uskollista Israelissa eikä vain hän yksin).
Psalmi 23 kertoo Daavidista Juudean erämaassa, jossa on jyrkkiä synkkiä kuruja vuorten välissä. Hän kirjoittaa Jumalasta Hyvänä Paimenenaan.
Ps. 23: 4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Juudan maan kuruihin saattoi sadeaikana tulvahtaa hyvin korkeat vedet yllättäen. Nykyaikanakin näissä kurutulvissa hukkuu ihmisiä.
Psalmista rukoilee Ps. 69: 16 Älä annan vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
Ps. 74: 20 Katso Liittoasi, sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
Pelastettujen kiitosvirrestä
Ps. 107: 4-7, 14. He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa löytämättä asuttua kaupunkia, heidän sielunsa nääntyi heissä. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja Hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Ja Hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, Hän katkaisi heidän kahleensa.
Kuningas Salomonin Saarnaajan kirja kertoi paljon tapahtumista auringon alla, silminnähtäviä asioita, auringosta huolimatta silminnähtäviä epäoikeudenmukaisia tapahtumiakin tapahtuu ja saarnaaja kehoittaa hellittämättä ahkeroimaan hyvää, kylvämään ja kyntämään, harrastamaan hyödyllisiä asioita voimien mukaan ja iloitsemaan elämän lahjasta ottaen samalla huomioon ihmisen katoavaisuuden ja pimeyden todellisuuden. Mutta hän ei antanut ratkaisua maailman epätasapainoiseen oikeudelliseen tilanteeseen eikä ohjetta iankaikkisen elämän voittamiseen ja valkeuden tien löytämiseen, vaan tunnusti olevansa tavallinen ahdistunut ihmislapsi, joka on tomusta tullut ja tomuun menee eikä itsekään tiedä, minne menee ihmisen ja eläimen henki, kun ne kuolevat. Saarnaajan kirjaa hallitseekin ihmiskunnalle tyypillinen ajattelutapa, jossa on surun häivää kaiken katoavuudesta. Srn. 3: 18- 22.
Kuitenkin tuomarina ja isien uskon perusteella hän tiesi, että kaikesta Luoja on tuova teot tuomiolle oli ne sitten auringon alla tai maan pimennoissa tehtyjä tekoja. Srn. 12: 14.
Srn. 11: 4 Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä, ja joka pilviä pälyy ei leikkaa.
Srn. 11: 7 Suloinen on valo, ja silmille tekee hyvää nähdä aurinkoa. Niin, ja jos ihminen elää vuosia paljon, iloitkoon hän niistä kaikista, mutta muistakoon pimeitä päiviä, sillä niitä tulee paljon.
Srn. 12: 14 Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.
Psalmissa on ennakoivaa evankeliumia tomusta luodulle ihmislapselle, erityisesti naisillekin jo satoja vuosia ennen Uuden Testamentin ilmoitusta, joka ainoa oppi normalisoi naisen aseman luomakunnassa:
Ps. 113: 5, 9 Kuka on niinkuin Herra meidän Jumalamme, joka korkealla asuu ja katsoo syvälle, taivaassa ja maassa? Hän joka nostaa tomusta alhaisen, korottaa loasta köyhän, asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, Hänen kansansa ruhtinasten rinnalle; joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä!
Jumalan armon ja lunastustyön käsittäminen on globaali kompastuskivi ja se uskon ahdas portti, kuten Temppelissäkin oli sellaisia kohtia, jossa vain yksi ihminen pääsi etenemään kerrallaan- ja seinämä, jossa ei ollut ovea - yksilöllisyys näissä uskon asioissa on Jumalan ja Luojan kaikkivaltiuden tunnusmerkki - Hän tuntee yksilöinä koko ihmiskunnan. Pelastukseen ihmiskunta pääsee Kristuksen, Karitsan takia, häntä seuraten.
Tästä Kristuksen sijaiskärsimyksen tuottamasta pelastuksesta jo Jesaja 53: 1-12 kirjoitti:
Jes. 51: 4 Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani
Jes. 53:1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
Jes 53: 10 Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa Hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu Hänen kauttansa.
Tästä iankaikkisesta elämästä kerrotaan Daavidin psalmissa Salomonin virressä Ps. 72.
Joh. 12: 46 Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä tullut maailmaan tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. Ja minä tiedän että Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.
Joh 6. 38- 39 Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan Hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun Lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka Hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
2012- 04 - 10. Päivitys viimeksi 6.11.2013
