Äitini runoja (H), 11 laulua

1. HERRALLE KIITOSTA SIELUNI KANNA

1. Herralle kiitosta sieluni kanna,
Hänelle yksin nyt ylistys anna.
Armonsa suloinen taivainen manna,
Rakkautensa mittaamaton,
niin kuin meri aava rannaton, rannaton.

2. Tuskien taivalta ristille asti.
Sieltä Hän katsahti armahtavasti.
Kirposi syntien suunnaton lasti.
Orjuuden mailta vapauteen,
Herra auttaa aina uudelleen, uudelleen.

3. Vaikkakin murheita matkalla kohtaan,
Vapahtajani mua kotiinpäin johtaa.
Sielläpä kirkkaana portit jo hohtaa.
Valitusvirret vaienneet on.
Kiitoslaulu kaikuu loputon, loputon.
(SU, KU, EK)


2. HERRAN HYVYYTTÄ TAHDON YLISTÄÄ

1. Herran hyvyyttä tahdon ylistää,
vaikk on köyhä ihmiskieli,
usein kiittämätön mieli.
Kuule kuitenkin kiitoslauluni.

2. Suurta ihmettään joudun miettimään.
Mikä onkaan ihmislapsi,
pieni piltti, harmaahapsi.
Herra taivaan, maan hoivaa luotujaan.

3. Ihmiskunnia tyhjänarvoista.
Auta, etten joudu harhaan,
menettäisin osan parhaan.
Herra armahda. Herra armahda.

4. Taivaan kunnia armolahjana
jokaiselle tulee kerran,
joka nöyrtyy eteen Herran.
Tuntee omansa Herra taivaassa.

5. Herran Jeesuksen työ on ihmeinen.
Kaikki kuormat taakat kantaa,
kaikki synnit anteeks antaa.
Kiitä sieluni. Kiitä sieluni.
(SU, KU, JI)


3. HERRAN NIMI YLISTETTY

1. Herran nimi ylistetty olkoon maassa, taivaassa.
Herran kunniasta kaikki yhteen ääneen veisatkaa.
Pelastuksen Jumalalle soikoon virsi riemuinen.
Sydäntemme kiitosuhri nouskoon ylös taivaaseen.

2. Hän on meille valmistanut pelastuksen ihanan
uhratessaan ristinpuulla rakkaimpansa, Ainoan.
Pyhä Juudan Jalopeura voitti synnin, kuoleman.
Ristinlippu, voitonlippu liehuu yllä Golgatan.

3. Herran päivä kohta saapuu, iltahuuto kajahtaa.
Kaikki Herran lunastetut voittosaattoon käydä saa.
Ylistystä Jumalalle, Karitsalle veisataan.
Ikisunnuntaihin herää ihmeissänsä lapsi maan.

(SU, KU, EK)


4. HERRAN RAKKAUS KESTÄÄ AIN, YLI KUOLEMAN RAJAN

1. Herran rakkaus kestää ain , yli kuoleman rajan,
kun mä huonona tulen vain , Isän luo, Armahtajan.
Synnit kaikki Hän anteeks antaa. Sitä armoa en voi ansaita.
Armon lähde on Golgata , sinne huolet saan kantaa.

2. Veriruskeat syntini lumivalkeiksi saavat
ristinpuulla kun aukeni tähteni pyhät haavat.
Ihmeellinen on armo Herran: Sitä käsittää ei voi järki tuo,
Lapsellensa Hän kaiken suo, taivaskodinkin kerran.

3. Isä taivaasta lähestyy, ristin juurella lastaan.
Sydän kiitokseen virittyy, armon saa ottaa vastaan.
Virsi Karitsan riemukkaasti tulvii lunastettujen majoista.
Sävel sen ikiajoista, nousee taivaaseen asti.

(SU, KU, EK)


5. HERRAN SANA LUOTETTAVA, TURVA HÄDÄN AIKANA

1. Herran sana luotettava, turva hädän aikana.
Vuoret väistyy, katoavat, Sana pysyy varmana.
Voiman lähde sydämen
Herran Sana jokainen.

2. Maan ja taivaan kauneuden Hän on luonut Sanallaan.
Näkyväiset katoo kerran, syntyy uudet taivaat, maa.
Vaihtuessa aikojen
pysyy Sana ikuinen.

3. Jeesus Kristus, Sana Herran, tuli tänne päälle maan.
Iloihimme, suruihimme, vierellämme kulkemaan.
Maahan murheen laaksojen
syttyi Valo taivainen.

4. Herran Sanassa on voima, synnin orja pelastuu.
Ihmeellisen Sanan kautta sielu , ruumis parantuu.
Kaikki lupaukset saan uskossa jo omistaa.

5. Kirkkauttaan katsellessa sydän riemuun puhkeaa.
Vaikka näen hämärästi, kangastaa jo uusi maa.
Kiitos Isän Jumalan
olkoon Armon Sanasta

(SU, KU, EK)

6. HERRAN TEMPPELI, PYHÄ KAUPUNKI KERRAN LASKEUTUVA OMPI TAIVAASTA

1. Herran temppeli, Pyhä kaupunki
kerran laskeutuva ompi taivaasta.
Herran kunnia, loisto jaspiksen
täyttää Pyhän Paikan läsnäolollaan.
Kullasta ovat kadut sen
ja helmen hohde porttien.
Kuu on kadonnut, poissa aurinko,
Herran kirkkaus valaisee sen loistollaan.

2. Herran temppelin, Pyhän kaupungin
muureilta ei enää kuulla itkua.
Virta elämän, terveeks tekevän
juoksee valtaistuimelta kirkkaana.
Sen lamppuna on Karitsa,
Hän Kuningasten Kuningas,
Poika Daavidin, Ylkä Israelin-
Iankaikkisesta iankaikkiseen.

3. Kohta saapuu Hän, lähde elämän
janoovalle vettä antamaan.
Valvo morsian, kruuno odottaa;
Pyhäin kanssa palvo yksin Jumalaa.
Hän pyyhkii kaikki kyyneleet,
on kipu, murhe loppuneet.
Saavu Herrani, kirkas Kointähti.
Ennustukset täyttyy, aamu sarastaa.

(SU 1.10.1968 , KU, JI)


7. HERRA SAAPUU! HERRA SAAPUU! (Adventtiaiheinen)

1. Herra saapuu! Herra Saapuu ja pelastuksen aika koittaa.
Nyt kansa murheen laaksossa ilosanoman saa kuulla
Ja Jerusalem julistuksen: On vaivanaika päättynyt.
On synnit pyyhitty. On velka maksettu.
Ääni huutaa: ``Tie Herralle valmistakaa!``
Hän saapuva on loistossaan-

2. Kaikki laaksot korottukoot ja kaikki vuoret alentukoot.
Tie tehkää suoraks erämaan. Iloitkoon nyt Tytär Siion.
Ja riemuitkoon myös Jerusalem. Kunnia Herran ilmestyy:
Ylhäinen, Korkea, Hän Rauhanruhtinas. Hoosiannaa!
Kaunistakaa tie palmuilla ja sydämenne riemulla.

3. Katso, Herra, Herra saapuu ja palkkansa on mukanansa.
Kuin Paimen kaitsee laumaansa. Kohottakaa riemuhuuto
Nyt kaikki maa ja kaikki kansat.
Maan piiriin saapuu Kuningas,
Vanhurskas Tuomari, Pyhä Israelin. Hallelujaa!
Rakkautta Hän osoittaa ja armahduksen heikot saa.

(SU, KU, EK)

• HILJAINEN SADE Kts. (N) , NIINKUIN SADE HILJALLEEN

8. HILJAISUUTTA TULVILLAAN KEDOT, KYLÄT PYHÄN MAAN
(Jouluaiheinen)

1. Hiljaisuutta tulvillaan kedot, kylät Pyhän Maan-
Kaikki, Kaikki odottaa Messiasta, Jumalaa.

2. Uni valtaa sydämen, kedollakin paimenten.
Vuosisatain ikävä kohta alkaa päättyä.

3. Tähti syttyi loistava, tervehdys se taivaasta.
On kuin silmä enkelin. Pyhän hetken ilmoitti.

4 Lapsi pieni suloisin taivaasta on kotoisin.
Täällä kodin köyhän saa, Joosefin ja Marian.

5. Joulun ihme, ihanuus, Yöhön loisti kirkkaus.
Lupausten lapsonen, Vapahtaja ihmisten.

(SU, KU, JI)


9. HUOMASSA HERRAN OLLA ON HYVÄ LAPSELLA

1. Huomassa Herran olla on hyvä lapsella,
kuin isän kartanolla, tuulilta turvassa.
Ei siellä myrskyt pauhaa,
ei rantaan laineet lyö.
Saa siellä sydän rauhaa,
päiväksi muuttuu yö.

2. Maailman tähtitarhat kiehtoen houkuttaa.
Kuin virvatulten harhat, sen loisto katoaa.
Jos lapsi eksyy siellä,
ei kotirantaa näy,
niin pimeällä tiellä
enkeli kanssaan käy.

3. Suo lapsenasi aina mun täällä vaeltaa.
Sanasi Pyhä paina sydämen maailmaan.
Sen kaikki lupaukset saan
täysin omistaa
Ja kerran taivaan ukset
myös mulle aukeaa.
( SU, KU, JI)


10. HURSKAS SIMEON RIEMUITSI

1. Hurskas Simeon riemuitsi kerran,
kun Pyhäkössä kohtasi Elämän Herran
ja maailman Vapahtajan tunsi, syliinsä sulki.
Nyt kansansa onnen ja odotuksen,
vuosien kaihon ja kaipauksen
Hän toi sanoissaan kiittäen julki.

2. Herra, nyt Sinun Sanasi mukaan,
palvelijasi rauhassa lepoon voi mennä,
kun silmäni nähdä saivat tämän autuaan päivän.
On Jumala armossaan valmistanut
kansojen ilon ja Siionin valon.
Hän poistava on murheen häivän.
( SU, KU, EK)


11. HÄN ITKI KUN NÄKI RAKKAAN KAUPUNGIN

1. Hän itki, kun näki rakkaan kaupungin.
Hän tahtoi ja koota tahtoo vieläkin,
Kuin emo poikasiaan armaitaan,
Hän kutsuu luokseen, helmaan turvaisaan.
Vapahtaja kolkuttaa sydänten ovella.

2. Ihminen ei silloinkaan kuulla tahtonut.
Ihminen on tänään kauas loitonnut.
Kun Herra rakkauttaan osoittaa
Ja hyvyydellään luoksensa kehottaa,
Vapahtaja odottaa ovien takana.

3. Mestari, nyt turvaan yksin armoosi.
Siihen sai myös luottaa ristin ryöväri.
On hyvän veljen turva ristinpuu.
Tuhlaajapoika siellä puhdistuu.
Veressäsi, Mestari, synnit sain anteeksi.

( SU, KU)

Äitini runoja ( I), 2 laulua

1. IHANA JUMALAN AURINKO SULATTAA ROUDAN

1. Ihana Jumalan aurinko sulattaa roudan, lämmittää koleikon.
Kullassa hehkuvaa paistettaan, taivaan sinessä päälle maan,
ihmisten ilona loistamaan.

2. Jumalan totinen aurinko, tuhansin kerroin kauniimpi olento,
rakasti hukkuvaa maailmaa; saapui taivaasta päälle maan,
ihmisten taakkoja kantamaan.

3. Pimeni taivaalla aurinko; Jumala sääti ihmisten kohtalon,
Golgatan kummulla ostettiin orjat synneistä vapaiksi-
Elämän Antaja tuomittiin.

4. Elämän Aurinko ikuinen, puhdista sydän, sulata särmät sen.
Anna sen hehkua Sinulle vaan, yksin Sinulle laulamaan:
Karitsan kiitosta uhraamaan.
(SU, KU, EK)


2. ILTASOITON ÄÄNI KUULUU, PÄIVÄ PAINUU VUORTEN TAA

1. Iltasoiton ääni kuuluu, päivä painuu vuorten taa.
Sielu lähtee aatoksissaan unelmien maailmaan;
Ylös, ylös liitäen, yli tähtitarhojen.

2. Siel´ on kultakaupunkini, portit aina avoinna.
Muurit loistaa ihanasti ihmeellistä valoa,
tähden lailla välkkyen, aurinkoa säteillen.

3. Kuljen kultakaduillani, jalkani ei horjahda.
Näen värit ihanimmat, kuulen puron solinan,
Uuden ihmesävelmän; se on lähde elämän.

4. Majoissani, missä kuljen, tunnen tässä Herra on.
Kirkkaus niin ihmeellinen täyttää joka kammion.
Katson, katson mihin vaan, kaikkialla Jumalaa.

5. Pääsen vielä pitojuhlaan kera Herran ystäväin.
Taivaan manna, lasten herkku, sitä näen pöydälläin.
Se on ruoka enkelten, niin myös minun, ihmisen.

6. Haihtuu uni, aatos palaa jälleen savimajaani.
Kaipauksen kaupunkiini sain mä mukaan lahjaksi.
Rakas Jeesus, Herrani, johda Sinä kulkuni.

7. Kerran kaikuu iltasoitto yli koko maailman.
Kristus Kuninkaana seisoo, Voittajana vuorella.
Kuule Herra pyyntöni, tunne silloin lapsesi.
(SU, KU, EK)

Äitini runoja ( J), 10 laulua

1. JEESUKSEN RISTIN JUURELLA

1. Jeesuksen ristin juurella, versoaa kukka ihana.
Sen tuoksu täyttää ääret maan. Pimeys väistyy hehkustaan.
Se armon auringon lämmössä ja armon virtojen äärillä
Puhkeaa loistoon kauneimpaan.
Tunnetko kukan sen? Se rakkaus on.
Rakkaus Isän taivaallisen.

2. Jeesuksen ristin juurella kirpoaa taakka painava.
Hän otti päälleen kipumme, sovitti suuret syntimme.
Nyt elämän uuden ikuisen, anteeksiantavan sydämen
Lahjaksi saamme jokainen:
Elämän ikuisen! Se armoa on.
Armoa Isän taivaallisen.

3. Jeesuksen luona taivaassa on koti meillä valmiina.
Ei enää surun kyyneleet sumenna silmää ihmisen.
Soi siellä kiitosta sydämet, pelastusihmeestä riemuiten.
Karitsan virttä veisaten:
Kunnia Jumalan. Soi Halleluja.
Pelastuksesta jo kiittää saan.
(SU, KU, EK)

2. JOS JOKAINEN IHMINEN PÄÄLLÄ MAAN OLISI ELÄMÄN TIEN MATKAAJA

1 Jos jokainen ihminen päällä maan Olisi elämän tien matkaaja,
Niin kukka puhkeisi lohdutuksen Tien vierelle lähimmäisen.

2. Ei silmämme kastuisi kyyneliin Orpona yksikään ei itkisi,
Kun pieni hiukkanen tomua maan Vois säteillä aurinkoa.

3. Jos saisimme jokainen omistaa Sydämen säälivän, armahtavan,
niin elää helpompi olisikin Tää päivä ja huominenkin !

4. On Elämän Laulumme vajavaa Rampana sielumme saa vaeltaa.
Vaan kerran taivaassa—tiedän sen—On jokainen täydellinen.
(SU, KU, EK)


3. JOULUN PUU (Jouluaiheinen)

1. Joulunpuu on täynnä toivoa,
Sen vierellä soi virsi riemuinen,
Ja kaukaa katsoo lapsi ihana,
Hän toivon antaa joka sydämeen.

2. Ristinpuu-vuorella Golgatan,
Sen juurelle saan jättää taakkani.
On rakkautta Isän Jumalan,
Kun joulunlapsi ristiinnaulittiin.

3. Elonpuu ja virta elämän,
on keskellä sen rakkaan kaupungin.
Ja portit hohtavaiset helmistä,
Ne Joulunlapsi meille aukaisi.
(SU,KU, H K= Hanna Koskimies)


4. JUMALANI, JUMALANI, MIKSI MINUT HYLKÄSIT? (Pääsiäisaiheinen)

1. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Tuskan huuto Golgatalla, itkee maa ja taivaskin.

2. Rakkauden lähde sammuu, ristinpuulla raukeaa.
Kaikkeinpyhin Isän sydän syntiselle aukeaa.

3. Ylösnousemuksen aamuun murheen yöstä herätään.
Kuoleman ja haudan kauhut kirkkauteen häviää.

4. Kiitos soikoon Jumalalle , tyhjä hauta julistaa.
Ylösnoussut Jeesus elää, ikikevään sydän saa.
( SU, KU, EK)


5. JUMALAN PYHÄ SANA ILMESTYI MAAILMAAN(Adventtiaiheinen)

1. Jumalan Pyhä Sana
ilmestyi maailmaan.
Hän tuli ihmiseksi,
luoksemme asumaan.
Totinen valkeus on
Pojan ainokaisen lahjana taivaasta.

2. Nyt tule lapsi armain,
Sä Joulun Ruhtinas,
Tuo rauha sydämiimme
ja murheet karkoita.
On maassa pimeää.
Kirkkaus taivaallinen sydämet valaisee.

3. Sä Herran Pyhä Siion,
Sä kansa Jumalan,
kohota riemuhuuto,
kun saapui Auttaja.
Nyt portit sydänten
Kunnian Kuninkaalle, Yljälle , avatkaa.
( SU, KU, EK)


6 JUMALAN RAKKAUTTA ON TÄYNNÄ KAIKKI MAA

1. Jumalan rakkautta on täynnä kaikki maa.
Päivittäin hyvyyttänsä me saamme tuntea.

2. Auringon, sateen alla ja myrskyn aikana
Hän hoitaa lapsiansa kuin viljaa pellolla.

3. Kirkastusvuorellensa Hän joskus meidät vie.
Ja kyynellaakson kautta käy Sanan hyvä tie.

4. Hän rakkauteen sulkee elämän aamunsa.
On uskollinen vielä, kun ehtoo saavuttaa.
(SU, KU, JI, EK)


7. JUMALAN VIRTA ON VETTÄ TÄYNNÄ

1. Jumalan virta on vettä täynnä.
Hän täyttää sydämen riemulla.
Ja vaikka Baabelin virrat pauhaa,
on rauha Jumalan lapsella.

2. Jumalan virta, elämän lähde,
anteeksiantoa pulppuaa.
Sen lähteen alku on Golgatalla-
sydämen syntisen puhdistaa.

3. Kuin äiti lapselleen lohdun antaa,
niin Herra lohduttaa kansaansa.
Ja luona ikuisen armon virran,
saa sydän parhaimman lohtunsa.

4. Ja kerran ihana kaksoisvirta
kristallin kirkkaana kumpuaa.
Sen virran rannalla lunastetut
kiittävät Jumalaa, Karitsaa.
( SU, KU, JI, EK)


8. JUMALA ON MEITÄ ARMAHTANUT

1. Jumala on meitä armahtanut,
rakkauden suuren osoittanut.
Oman Poikansa, Ainokaisen, antoi kuolemalle.

2. Vaelsimme kaikki eksyksissä.
Kukin meistä kulki omaa tietään.
Syntivelkamme Vapahtaja maksoi ristin puulla.

3. Pilkkahuudot kaikui tuskain tiellä.
Avannut ei suutansa Hän siellä.
Pyhä Karitsa - tuomittuna meidän puolestamme.

4. Yksin, hyljättynä Kristus kärsi.
Isän aivoitukset näin Hän täytti.
Haavoitettuna, että meillä rauha olisi aina.

5. Ansioton olen armoon suureen.
Polvistua tahdon ristin juureen.
Lunastajani, sydämeni laulu Sulle soikoon.
(SU, KU, EK)


9. JUUDEAN KAUPUNGIN YLLE JO LASKEUTUU RAUHA (Jouluaiheinen)

1. Juudean kaupungin ylle jo laskeutuu rauha.
Temppelin tornissa kellojen ääni ei pauhaa.
On hiljaista, tähtöset vain tuikkivat.
Paimenet kedolla valvoo, paimenet valvoo.

2. Rakkaus ihmeinen kohta jo koskettaa maata.
Sydämet kylmenneet ymmärtää sitä ei saata.
Jumalamme aika on täyttynyt,
Lapsonen seimessä itkee. Lapsonen itkee.

3. Taivas nyt aukeni, valkeus yöhömme koitti.
Jumalan laupeus kuoleman varjonkin voitti.
Paimenetkin yhtyvät ylistyksiin;
Kunnia Jumalan olkoon, Jumalan olkoon.

4. Ihmisten taloissa vielä on murhetta tuskaa.
Suurempi pimeys henkemme majoissa uhkaa.
Sydän tää on kylmä ja niin armoton.
Meissäkin Herramme itkee. Herramme itkee.

5. Tänäänkin kulkee Hän kotia etsien täällä.
Hyljätty usein on taivainen lahja maan päällä.
Sydämeni ota Sä majaksesi,
Oikean joulun saan silloin, Joulun saan silloin.


10. JÄÄ LUOKSENI HERRA, KUN ILTA JOUTUU (Iltavirsi)

1. Jää luokseni Herra, kun ilta joutuu
ja päivä on jo päättymässä.
Maan melu vaikenee, yön varjot pitenee.
Jää luokseni Herra ja siunaus suo.
Se mulle kalleinta on elämässä.

2. Jää luokseni Herra, kun aika loppuu
ja siintää ranta ikuisuuden.
Mä silloin unhottaa saan murheen maailman.
Jää luokseni Herra ja armahdus suo,
kun herään koittaessa aamun uuden.
(SU, KU, IL)

Äitini runoja ( K), 13 laulua

1. KATSELEN ILTAAN AUTEREISEEN

1. Katselen iltaan autereiseen. Viime säteet auringon pois haihtuu.
Virvatulten lailla illan varjot vaihtuu.
Jos Herra saapuisi tänään , löytäisikö minut ystävänään,
Vai löytäisikö luona vieraan leirin?

2. Kuuntelen kaukaa ääntä kellon. Rauhaa kerran sielulleni soittaa.
Iäisyys kun alkaa, viime hetki koittaa
ja sielu uupunut sotiin, väsyneenä kaipaa taivaan kotiin.
Sen saavutanko silloin omakseni?

3. Sinua huudan Vapahtaja! Syvyydestä sieluni nyt nosta,
armon kalliolle , ajan ahdingosta.
Oi Herra anteeks anna, matkan päättyessä kotiin kanna
Ja silloin tunne omaksesi.
(SU, KU, EK)

2. KELLOT SOI

1. Kellot soi, kellot soi, Joulun kellot soi.
Soivat vanhaa sanomaa enkelkuorojen.
Syntyi seimen oljilla piltti pienoinen.
Helkkyen, välkkyen Joulun kellot soi.

2. Paimenten sydän lyö. Nyt on pyhä yö.
Jumala ja ihminen, lapsi Marian,
Armon lahja taivainen Isän, Jumalan.
Helkkyen välkkyen Joulun kellot soi.

3. Kellot soi, kellot soi, Joulun kellot soi.
Isän käsi ulottuu käteen syntisen.
Riemulaulu kajahtaa maasta taivaaseen.
Helkkyen, välkkyen Joulun kellot soi.

( Sävel ja sovitus Jaakko Immonen)


3. KESTÄÄ HERRAN LUPAUKSET NIINKUIN VUORI SIIONIN

1. Kestää Herran lupaukset niinkuin vuori Siionin.
Loistaa Sanan lupaukset kuni tähdet tuhansin.
Vaikka kautta tulen liekin Herra lastaan joskus viekin
Armon rantaan saavutaan.

2. Lupausten yrttitarhaan kukka puhkes suloinen
Tuoksun kauneimman ja parhaan ympärilleen antaen.
Iisain ruusu ihanainen syntyi halpaan talliin vainen,
Rakkautta Jumalan.

3. Pyhiinvaeltajakansa lupausten matkalla
Vitsallaan ja sauvallansa Herra heitä johdattaa.
Sammuu usein tähdet taivaan - Usko, toivo vaihtuu vaivaan,
Peittyy siunausten tie.

4. Kyynellaakso loppuu kerran. Seimen lapsi kruunataan.
-ikivanha tahto Herran- kruunu orjantappuraa-
Siinä armo jokaiselle, siinä aukee sydämelle
Lupausten Kaanaanmaa.
(SU, KU, JI)

4. KIRKKAUDEN MAASSA PÄÄLLÄ LASIMEREN

1. Kirkkauden maassa, päällä lasimeren,
murheen mustat pilvet ovat kauas kaikonneet.
Siellä kunniassa lunastetut laulaa,
Käsissään harput, huilut, kanteleet.

2. Puku ihanainen, häikäisevän kirkas,
valkea kuin lumipeite Hermon vuorella.
Laulujensa aihe: Pyhä Karitsainen,
Vanhurskas Herra , Kaikkivaltias.

3. Murheen maassa vielä sydämemme huokaa,
mutta synnin kahleet kaikki kerran aukeaa.
Niinkuin häkkilintu vapauteen lentää
Sielumme silloin valoon kohoaa.
(SU, KU, EK)


5. KORKEALLE, YLÖS SINITAIVAALLE KOTKA POIKASINEEN

1. Korkealle ylös, sinitaivaalle
kotka poikasineen riemuin liitelee.
Pilvet kauniit hohtaa, päivä kimaltaa,
Kauas , kauas jättää hämäryyden maan.
Synnin turmelusta, ajan ahdistusta,
maa on tulvillansa.

2. Jos ei vielä kanna siivet heikot nuo,
emo sulillansa turvapaikan suo.
Levonhetken antaa: voimakkaina taas
kohoavat ylös pilvimaailmaan.
Herra, pyydän Sua, johdata Sä mua
Siipiesi suojaan.

3. Kirkkauteen kerran liitää sieluni
yli tähtitarhain, Herra, luoksesi,
iankaikkisuuteen, taivaan saleihin,
missä sävelvirrat puhkee kiitoksiin.
Virren, jota siellä laulan riemumiellä,
Täällä saan jo alkaa.

4. Telttamajan köydet vielä maassa on.
Uskon silmin katson taivaan asuntoon.
Tiedän: usko muuttuu näkemiseksi,
kaikki vajaa, aivan täydelliseksi.
Rakas Vapahtaja, Anna rauhan maja
Luonas sielulleni.
(SU, KU, JL)


6. KUINKA IHANAT ASUINSIJASI, HERRA JUMALANI

1. Kuinka ihanat asuinsijasi, Herra Jumalani, Herra Sebaot.
Sielu ikävöi, sydän halajaa, Herran esikartanoihin asumaan.
Löys suojapaikan lintunen, sai pesän pääskyn poikanen
Alttariltasi, Herra Zebaot, sydämeni Kuningas ja Aurinko.

2. Kansa autuas kiittää Jumalaa, vaikka usein polku kyynellaaksoon vie.
Lähteet pulppuaa, muuttuu kova maa. Siunausten virrat tulvii taivaasta.
Jumala, minun Kilpeni, katseesi käännä puoleeni.
Rukoukseni ota korviisi. Matkamiehen ikävä on luoksesi.

3. Päivä yksikin, Herra, luonasi, parempi kuin tuhat päivää muualla.
Ohjaa kulkuni, kiinnä katseeni ihanuuksiin taivaallisen huoneesi.
Oi varjele mua pahasta, ja pilkkaajankin majasta.
Armo, kunnia, Herran antama, taivaan tietä vaeltavan osana.
(SU, KU, EK)

7. KUINKA MÄ LAULAA OSAISIN VIRSIÄ HERRAN KAUNIIMMIN

1 Kuinka mä laulaa osaisin virsiä Herran kauniimmin.
Tää maa ja matkan murheet sen on vaientaneet kiitoksen,
Ja synnin synkkä korpitie sieluni kyynellaaksoon vie.
On kanteleeni särkynyt, sen soitto yöhön eksynyt.

2. Oi rakkautta Jeesuksen, kun kulkee yössä etsien.
Hän sitoo haavat nääntyneen. Saa ehjäks soiton särkyneen.
On laulu kerran kiitoksen kuin hento taimi keväinen.
Se puhkeaa ja voiman saa Golgatan uhrikummulta.

3. Kun vaivun ristin juurelle mä löydän kiitossävelen.
Se kauneimpana kerran soi, kun Jeesukseni nähdä voin.
Ei silloin enää murheet maan voi kiitosvirttä vaientaa.
Se aina vain soi kirkkaammin, Karitsan virsi ihanin.
(SU, KU, JI)


8. KUIN VETTEN PAUHU VALTAVA SOI KIITOSVIRSI TAIVAASSA

1. Kuin vetten pauhu valtava soi kiitosvirsi taivaassa,
kun joukko suuri valkoinen polvistuu eteen istuimen.

2. On siellä sydän ihmeissään: ei pimeyttä, yötäkään.
Ja maasta tullut ihminen saa nähdä Herran Jeesuksen.

3. Mä vielä silmin hämärin katselen tähtitarhoihin.
Kointähti kirkas, loistava, mua sieltä ohjaa matkalla.

4. On matkalaulu vaiennut ja soiton ääni sammunut.
Oi tule, Jeesus, opeta sen uuden virren sanoja.

5. Oi saanhan kerran minäkin Sinulle laulaa puhtaammin,
Karitsan virtta ikuista lunastettujen seurassa.
(SU, KU, JI)


9. KUN ARMOSI AURINKO LOISTAA JA SIELUUNI LUO SÄTEITÄÄN

1. Kun armosi aurinko loistaa ja sieluuni luo säteitään,
se kuoleman kauhunkin poistaa ja herättää taas elämään.

2. Suo rauhasi rauhattomuuteen. Suo minulle myös uskoa.
Ja sydämen hiljaisuuteen Sun voimaasi luo salaista.

3. Vain Jeesus tuo elämän sulle, Hän taivainen Aurinkoni.
Ja murheissaan ahdistetulle Hän lohtunsa suo lahjaksi.

4. Saan uskoa elämään uuteen. Mä toivon saan sydämeeni.
Ja kerran kun käyn ikuisuuteen on Jeesus mun vierelläni.
(SU, KU, EK)


10. KUN HERRA ARMAHTAA, TUOMIO KATOAA

1. Kun Herra armahtaa, tuomio katoaa.
Anteeksianto suloinen tuo ilon sydämeen.
Kuin taivaan aurinko Jumalan armo on.
Se joka aamu uusi on ja ansaitsematon.

2. Kun Herra armahtaa, elämän uudistaa,
on silloin suurin rikkaus Jumalan siunaus.
- Vitsallaan, sauvallaan Hän lastaan kasvattaa.
On sydämessä armahdus ja rauha, rakkaus.

3. Mä uusin silmin nään ihanan määränpään.
Ja armonlasten seurassa saan sinne matkata.
- Pukuni valkoinen, kruununi kultainen.
Se juhlapuku häissä on Kristuksen morsion.
(SU, KU, EK)


11. KUN LEHTI SYKSYINEN POIS VARISEE

1. Kun lehti syksyinen pois varisee
kauneus, hehku sen kuihtuu, himmenee.
Elämä silmuun jää, kunnes sen keväällä
Aurinko lämmöllään jälleen herättää.

2. Elämä ihmisen kuin lehti ois.
Syysmyrsky yllättää - kauas liitää pois.
Sieluni ikuinen odottaa kaihoten,
Milloin on saapuva kevät taivainen.

3. Oi, Jalo Viinipuu, Jeesukseni.
Kuin silmu oksassas olla tahtoisin.
Ei maiset myrskyt saa mua siitä irrottaa,
Ja kevään tullessa Elämän mä saan.
(SU, KU, EK)


12. KUN SINÄ HERRA ARMAHDAT

1. Kun Sinä, Herra , armahdat ja poistat taakat painavat,
niin ilon sanomattoman ja laulun aiheen ihanan
mun sydämeni silloin saa.

2. Mä olin kurja, poloinen, korvessa synnin harhaillen.
Vierellä virtain Baabelin unohdin laulut Siionin
Ja perintöni kadotin.

3. Kun olin vielä kaukana sain Herran armon kohdata.
Se taivaan anti verraton on armo ansaitsematon.
Sen lahjaks sain, mä arvoton.

4. Nyt sydämeni riemuissaan Hänelle laulaa kiitostaan.
On armo Herran suloisin kuin yrttitarha Eedenin.
Se pysyy iankaikkisiin.
(SU, KU, JI)


13. KUULIN SANOMAN MAASTA UUDESTA

1. Kuulin sanoman maasta uudesta,
jossa rauhaton saa rauhan.
Siell on kirkasta, yö ei koskaan saa,
eikä ajan myrskyt pauhaa.
Maata ihmeellistä lähdin etsimään.
Kulkeissani usein jouduin eksymään.
Vuoret ihanat , seudut kauneimmat
Kohtasin mä matkallani.

2. Usein luulinkin, nyt jo saavutin
autuaisen toivon maani
Mutta sydän on yhä rauhaton.
Yksin itkin murheissani.
Epäuskon yöhän usein vajosin.
Ihanaisen määränpääni kadotin.
Huuto sydämen, nousi taivaaseen.
Väsyneenä maahan vaivuin.

3. Kirkkaan valon näin, aivan vierelläin.
Rauha tulvi sydämeeni.
Tunsin arvoton, Herra tässä on.
Hän on tie ja ovi taivaan.
Maahan uuteen nyt mä kuljen riemuiten.
Valo loistaa, ristiltä se säteilee.
Vaikka kompastun, Herra hoitaa mun,
Johtaa Lupausten maahan
(SU, KU, EK)

Äitini runoja (L), 5 laulua

1. LAULUN AIKA ARMAINEN (Hääaiheinen. Omistettu Kaarina hänen hääpäivänänsä)

1. Laulun aika armainen, kukat maahan puhjenneet.
Metsäkyyhkyn ääni kuuluu ja talven roudat väistyneet.
Luojan lahja lapsilleen, aika onnentäyteinen.

2. Pyhä Sanas yhdistää nuoret tässä edessäs.
Siunaa Herra, hoivaa heitä armahtavalla kädelläs.
Anna heidän majassaan onnen aina asustaa.

3. Taivaan lahja, rakkaus, sydämiimme loistakoon.
Ilon, riemun, rauhan tuoja murheenne kauas poistakoon.
Olkoon Herran siunaus elämänne rikkaus.
(SU, JL)


2. LEMPEÄSTI TUIKKII TÄHTI TOIVON, LUPAUKSIEN (Jouluaiheinen)

1. Lempeästi tuikkii tähti toivon, lupauksien
kaikkialla ihmisille kotitietä valaisten.
Tähti ohjaa kulkijaa, erämaasta johdattaa.

2. Kuule sydän murheellinen joulun suurta sanomaa:
Kansa pimeyden maassa kirkkaan valon nähdä saa.
Kuoleman ja synnin maa tulvii Herran kunniaa.

3. Kiitos olkoon Jumalalle, lahjan meille omisti.
Isän Poika, Ainokainen, Juurivesa Daavidin
Lunastuksen valmisti, Iloitse mun sieluni.

4. Joulun kellot riemuin soivat Jumalalle kunniaa;
ihmisille hyvän tahdon, rauhan maahan julistaa.
Ikivanha sanoma, jälleen uusi, ihana.
(SU, KU, JI)


3. LOHDUTTAJA PARHAIN, HERRA SIIONIN

1. Lohduttaja parhain, Herra Siionin,
iloöljyn antaa köyhiin sydämiin.
Ylistyksen vaippaan sielu puetaan,
masentuneen hengen Herra virvoittaa.

2. Murheelliset saavat toivon sydämeen,
armonanti parhain, usko Jeesukseen.
Vaikka joskus painaa Herran tuomio,
pilven takaa loistaa armon aurinko.

3. Heikointakin lastaan Isä rakastaa;
armon kerjäläisen kotiin johdattaa.
Siellä lohdun antaa jälkeen murheiden.
Riemulaulu täyttää lapsen sydämen.
(SU, KU, EK)


4. LUON KATSEENI SIIONIN VUORIA PÄIN

1. Luon katseeni Siionin vuoria päin.
Oi missä on apuni, kyselen näin.
Sä Herrani, joka loit taivaan ja maan,
vain Sinulta yksin mä apuni saan.

2. Mun varjelijani on Ihmeellinen;
ei nuku, ei torku, vaan mua valvoen
Hän päivällä suojaava kilpeni on
ja yölläkin turvani on loputon.

3. Ah kallis on Sinulle mun sieluni.
Sen hoidat ja varjelet ikuisesti.
Sä Herra myös pahasta mua suojelet,
ja kaikki mun lähtöni, tulemiset.

4. Kuin Siionin vuori, se horjumaton,
niin jokainen Jumalaan turvaava on!
Ja kerran me näemme ihanan maan,
sen Herra on luvannut omillensa.
(SU, KU, JI)


5. LÄHETYSKÄSKY

1. Jeesus Kuninkaamme antoi käskyn viedä Sanomaa:
Syntitaakkaamme Hän kantoi, armon saamme omistaa.
Aika rientää joutuisaan.
Kenet Herra työhön saa?

2. Sielut synnin yössä nääntyy, monet ovat hukkuneet,
kotitieltä pois he kääntyy; kuka rientää avukseen?
Pelko täyttää sydämet:
ohitseko kulkenet?

3. Pieni, köyhä ihminen kuuli kutsun Jeesuksen:
Tule, seuraa Minua, työhön elopellolla.

4. Vapahtaja Mestari, heikon lapsen valitsi.
Sydämensä sisimpään antoi säälin kipinän.

5. Tuska usein valtaa sielun: turhaako on työni tää?
Koetusten ahjoon vie mun,- yö jo kohta ennättää.
"Työtä tee ja rukoile !"
-kuiskaa ääni hänelle.

6. Kuin unessa kuulla saa lohdutuksen, tuhansien vuosien takaa:
"Oi kuinka on suloiset jalkansa sen, ken iloista sanomaa jakaa."
Taas riemuiten
kylvämään lähtee.

7. Ja kerran soi ääni niin valtavana: "Te Isäni siunatut, tulkaa."
Nyt kunniassa, ennen niin halpana. On kruununsa puhtainta kultaa.
Sen kirkkaus,
voitetut sielut.
(SU, KU, JL)

Äitini runoja (M), 6 laulua

1. MAAHAN TÄNNE SYNKEÄÄN, PIMEÄÄN, SAI VALO IHMEINEN
(Jouluaiheinen)

1. Maahan tänne, synkkään, pimeään, sai valo ihmeinen.
Enkelkuoro iloviestin toi paimenten kedolle:
-"On Vapahtaja syntynyt, Hän Poika Daavidin,
vaikk´ kuninkaiden sukua, Hän nukkuu tallissa!"

2. Vuosituhansien odotus nyt oli päättynyt.
Herran ikivanha lupaus näin oli täyttynyt:
-"Oi Beetlehem, sä vähäinen oot Juudan joukossa,
On Hallitsija Ikuinen sinusta tuleva."

3. Aikain alussakin olit jo, vaan pieni lapsi nyt
Kuninkaatkin kumarsivat Sua, kun olit syntynyt.
Oi Vapahtaja maailman, kärsivä Messias,
Sielusi läpi miekka käy, myös Äidin, Marian.

4. Joulun lapsi, Rauhanruhtinas, rauhasi mulle suo!
Poista murheet, tuskat, pelkokin; tahtosi hyvä suo.
Oi sydän, sano riemuiten: Sä Jeesus Herrani,
Oot kuningasten Kuningas, mun jouluiloni.
(SU, KU, EK)


2. MAAILMAN KORPITIELLÄ SIELUNI VAELTAA

1. Maailman korpitiellä sieluni vaeltaa,
kyynelten laakson maassa odottaa auttajaa.
Tuulahdus taivaallinen uupuneen uudistaa.
Elämän lähteen vesi väsyneen virvoittaa.

2. Jumalan rakkautta ken voisi ymmärtää,
kun unohduksen mereen syntini hävittää.
Ja vaikka meren pauhuin syvyydet nousisi,
Lempeät armon laineet ne kaikki peittäisi.

3. Puhkea sydänlaulu, ylistä Golgataa,
kohoa korkeuteen, tähtien taakse saa.
Lastensa kiitoksessa on maja Jumalan.
Opeta minut , Herra, vain Sulle laulamaan.
(SU, KU, EK)


3. MAAILMAN PIMEYTEEN JUMALA ARMONSA AURINGON LOI
(Jouluaiheinen)

1.Maailman pimeyteen,
ihmisten tuskaan ja kaipaukseen
Jumala armonsa auringon loi.
Enkelten kuoro sen sanoman toi:
-"Teille on syntynyt Vapahtaja,
joka on Kristus Herra,
Daavidin kaupungissa."

2. Beetlehem, sä vähäinen;
täyttynyt lupaus on ikuinen:
Sinusta nouseva pelastus on,
Jumalan rakkaus mittaamaton.
Kuoleman varjossa vaeltavat
näkevät kirkkauden,
Lempeän Armahtajan.

3. Iloitkoot taivas ja maa:
lapsonen kehdossa halvimmassa.
Paimenet palvovat Lunastajaa;
polvistuu ruhtinaat itäisen maan.
Taivaasta tullut on
Ihmeellinen.
Alentui ihmiseksi,
Jumala, Immanuel.
(SU, KU, EK)


4. MAAILMAN TYHJILLÄ KAIVOILLA KULJIN

1. Maailman tyhjillä kaivoilla kuljin
Pukuni ihanan tomuiseks sain.
Elämän lähteeltä silmäni suljin.
Yritin pukua korjata vain.
Harhaa sain sieltä, turhuuden tieltä.
Uupunut sieluni köyhäksi jäi.

2 Jumala taivaasta katseli lastaan
heikkoa säälien, murehtien.
Lempeät kätensä ojensi vastaan,
temmaten syliinsä armolliseen.
Siinä on mulla, armahdetulla,
suloinen lepo ain sielulleni.

3. Pukuni kaunis, hohtavan puhdas
ylhäällä kotona mua odottaa.
Siinä vain kelpaan mä Isäni juhlaan,
joukkoonsa suureen ja riemuitsevaan.
Jeesus sen antoi, syntini kantoi.
Kiittää saan täällä jo ihanuuttaan.
(SU, KU, EK)


5. MINUN TURVANI ON IKIAIKOJEN JUMALA

1. Minun turvani on Jumala, Jumala ikiaikojen.
Käsivartensa mua kannattaa
läpi maailman myrskyjen.

2. Rauhan suloisen saan Häneltä, lahjana Rauhanruhtinaan.
Ilon, toivon se tuo elämään,
armon antina kaiken saan.

3. Isän rakkaus on loputon: rakkaus kaikkiin syntisiin.
Olen ansainnut vain tuomion;
syytön ristille naulittiin.

4. Taivaan perintö nyt odottaa, perintö luona Jumalan.
Taakat sydämen pois putoaa.
Kotimatkalla riemuitaan.

5. Matka pitkäkö tai lyhyt lie, isäni tietää määrän sen.
Lupauksien täyttämä tie
ohtaa kulkijan perille.
(SU, KU, EK)



6. MÄ OLEN VAELTAJA ERÄMAAN
8Tämä laulu on 18.9. 1969 annettu: Muistoksi Kirstille)

1. Mä olen vaeltaja erämaan.
Kotini kaukana jo kangastaa.
On päivä polttava, tie okaista
ja turhaa kuormaa kannan matkalla.

2. Mä taivasikävän sain sieluuni,
se johtotähtenä on kotiini.
Jos itkumuurille tie päättyisi,
niin siellä kohtaan rakkaan Herrani.

3. Se hetki on kuin keidas erämaan,
kuin lähde joka janon sammuttaa.
Se on kuin lännen tuuli lämpöisin,
tai virvottava kaste Hermonin.

4. En keitaalle voi jäädä asumaan,
vaikk´ kirkkautta taivaan heijastaa.
Kun lähteen pisaran saan janooni,
niin jatkan jälleen korpimatkaani.

(SU, KU, JI)

Äitini runoja (N), 4 laulua

1. NE LÄHTIVÄT KAUKASI TÄÄLTÄ, MUUTTOLINNUT ETELÄN MAILLE

1. Ne lähtivät kauaksi täältä pois, muuttolinnut etelän maille.
On metsä niin outo kuin sairas ois , kuin jäänyt ois elämää vaille.

2. Ne lauloivat Luojalle kiitostaan, ylistivät armainta kesää.
Ei huolia tunteneet laisinkaan, HÄN varjeli pienoista pesää.

3. Me kuulimme laulelot ihanat, suvimailla sävelet soivat.
Jäi muistot niin kauniit ja kaihoisat kuin taivaisen sanoman toivat.

4. Oi Isäni lahjasi rikkaat on, minulle suo kiitoksen mieli.
Suo paistetta armosi auringon, oi viritä sydämen kieli.

5. Mä myös muuttolintunen olen vaan, kerran lähden pois ainiaaksi.
Oi johdata sieluni matkallaan Sun luoksesi, tähtien taaksi.
(SU, KU, JL)


2. NIINKUIN LASTU LAINEILLA TURVATON ON KULKIJA

1. Niinkuin lastu laineilla,
turvaton oon matkaaja
jos et Taivaan Isäni
ohjaa rantaan purttani.

2. Meren aallot korkeat
pauhullansa uhkaavat.
Anna Pyhän sanasi
valaista mun matkani.

3. Ole Jeesus Herrani
Kirkas Johtotähteni.
Silloin pääsen perille
kotimaani rannoille.
(SU, EK, KU)

3. NIINKUIN SADE HILJALLEEN (Hiljainen sade)

1. Niinkuin sade hiljainen lankee maahan janoiseen,
Herra siunauksellaan elämämme uudistaa.

2. Uupuneen ja nääntyneen armottoman sydämen
Hengen sade virvoittaa, synnin kahleet kirvoittaa.

3. Paiste armon auringon rakkautta Isän on.
Kylmä sydän säteistään syttyy uuteen elämään.

4. Hiljennä mua kuulemaan Hengen tuulen huminaa.
Siinä jälleen kohtaan Sun, Armahtajan siunatun.
(SU, KU, JI)


4. NYT PÄIVÄN PÄÄTTYESSÄ (Iltavirsi)

1.Nyt päivän päättyessä,
käyn Herra luoksesi
Ja nöyrin mielin kiitän,
kun mua varjelit.
En ansiota mitään
voi Sulle esittää,
Sun ansioosi luottain
mä ristin suojaan jään.

2. Se risti kertoo mulle
rakkaudestasi,
Kun lähdit Isän luota
ihanuudestasi.
Sä tulit tänne vaivaan,
joit kalkin katkeran.
Mun tähteni Sä kärsit
ristillä kuoleman.

3. Sä kuvaksesi kerran
Loit minut päälle maan
Ja elämäni päivät
Mä Sulta lahjaks saan.
Vaan himmennyt on paljon
Sun kuvas ihana.
Oi Herra anteeks anna
Ja vielä armahda.

4. Oi Jeesus, Vapahtaja,
Olethan kanssani,
Kun matkan päättyessä
Puretaan majani.
Suon kuolemasi mulle
Elämän lahjoittaa
Ja kirkkauden maassa
Saan kiittää Karitsaa.
(SU, JI)