1. HERRALLE KIITOSTA SIELUNI KANNA
1. Herralle kiitosta sieluni kanna,
Hänelle yksin nyt ylistys anna.
Armonsa suloinen taivainen manna,
Rakkautensa mittaamaton,
niin kuin meri aava rannaton, rannaton.
2. Tuskien taivalta ristille asti.
Sieltä Hän katsahti armahtavasti.
Kirposi syntien suunnaton lasti.
Orjuuden mailta vapauteen,
Herra auttaa aina uudelleen, uudelleen.
3. Vaikkakin murheita matkalla kohtaan,
Vapahtajani mua kotiinpäin johtaa.
Sielläpä kirkkaana portit jo hohtaa.
Valitusvirret vaienneet on.
Kiitoslaulu kaikuu loputon, loputon.
(SU, KU, EK)
2. HERRAN HYVYYTTÄ TAHDON YLISTÄÄ
1. Herran hyvyyttä tahdon ylistää,
vaikk on köyhä ihmiskieli,
usein kiittämätön mieli.
Kuule kuitenkin kiitoslauluni.
2. Suurta ihmettään joudun miettimään.
Mikä onkaan ihmislapsi,
pieni piltti, harmaahapsi.
Herra taivaan, maan hoivaa luotujaan.
3. Ihmiskunnia tyhjänarvoista.
Auta, etten joudu harhaan,
menettäisin osan parhaan.
Herra armahda. Herra armahda.
4. Taivaan kunnia armolahjana
jokaiselle tulee kerran,
joka nöyrtyy eteen Herran.
Tuntee omansa Herra taivaassa.
5. Herran Jeesuksen työ on ihmeinen.
Kaikki kuormat taakat kantaa,
kaikki synnit anteeks antaa.
Kiitä sieluni. Kiitä sieluni.
(SU, KU, JI)
3. HERRAN NIMI YLISTETTY
1. Herran nimi ylistetty olkoon maassa, taivaassa.
Herran kunniasta kaikki yhteen ääneen veisatkaa.
Pelastuksen Jumalalle soikoon virsi riemuinen.
Sydäntemme kiitosuhri nouskoon ylös taivaaseen.
2. Hän on meille valmistanut pelastuksen ihanan
uhratessaan ristinpuulla rakkaimpansa, Ainoan.
Pyhä Juudan Jalopeura voitti synnin, kuoleman.
Ristinlippu, voitonlippu liehuu yllä Golgatan.
3. Herran päivä kohta saapuu, iltahuuto kajahtaa.
Kaikki Herran lunastetut voittosaattoon käydä saa.
Ylistystä Jumalalle, Karitsalle veisataan.
Ikisunnuntaihin herää ihmeissänsä lapsi maan.
(SU, KU, EK)
4. HERRAN RAKKAUS KESTÄÄ AIN, YLI KUOLEMAN RAJAN
1. Herran rakkaus kestää ain , yli kuoleman rajan,
kun mä huonona tulen vain , Isän luo, Armahtajan.
Synnit kaikki Hän anteeks antaa. Sitä armoa en voi ansaita.
Armon lähde on Golgata , sinne huolet saan kantaa.
2. Veriruskeat syntini lumivalkeiksi saavat
ristinpuulla kun aukeni tähteni pyhät haavat.
Ihmeellinen on armo Herran: Sitä käsittää ei voi järki tuo,
Lapsellensa Hän kaiken suo, taivaskodinkin kerran.
3. Isä taivaasta lähestyy, ristin juurella lastaan.
Sydän kiitokseen virittyy, armon saa ottaa vastaan.
Virsi Karitsan riemukkaasti tulvii lunastettujen majoista.
Sävel sen ikiajoista, nousee taivaaseen asti.
(SU, KU, EK)
5. HERRAN SANA LUOTETTAVA, TURVA HÄDÄN AIKANA
1. Herran sana luotettava, turva hädän aikana.
Vuoret väistyy, katoavat, Sana pysyy varmana.
Voiman lähde sydämen
Herran Sana jokainen.
2. Maan ja taivaan kauneuden Hän on luonut Sanallaan.
Näkyväiset katoo kerran, syntyy uudet taivaat, maa.
Vaihtuessa aikojen
pysyy Sana ikuinen.
3. Jeesus Kristus, Sana Herran, tuli tänne päälle maan.
Iloihimme, suruihimme, vierellämme kulkemaan.
Maahan murheen laaksojen
syttyi Valo taivainen.
4. Herran Sanassa on voima, synnin orja pelastuu.
Ihmeellisen Sanan kautta sielu , ruumis parantuu.
Kaikki lupaukset saan uskossa jo omistaa.
5. Kirkkauttaan katsellessa sydän riemuun puhkeaa.
Vaikka näen hämärästi, kangastaa jo uusi maa.
Kiitos Isän Jumalan
olkoon Armon Sanasta
(SU, KU, EK)
6. HERRAN TEMPPELI, PYHÄ KAUPUNKI KERRAN LASKEUTUVA OMPI TAIVAASTA
1. Herran temppeli, Pyhä kaupunki
kerran laskeutuva ompi taivaasta.
Herran kunnia, loisto jaspiksen
täyttää Pyhän Paikan läsnäolollaan.
Kullasta ovat kadut sen
ja helmen hohde porttien.
Kuu on kadonnut, poissa aurinko,
Herran kirkkaus valaisee sen loistollaan.
2. Herran temppelin, Pyhän kaupungin
muureilta ei enää kuulla itkua.
Virta elämän, terveeks tekevän
juoksee valtaistuimelta kirkkaana.
Sen lamppuna on Karitsa,
Hän Kuningasten Kuningas,
Poika Daavidin, Ylkä Israelin-
Iankaikkisesta iankaikkiseen.
3. Kohta saapuu Hän, lähde elämän
janoovalle vettä antamaan.
Valvo morsian, kruuno odottaa;
Pyhäin kanssa palvo yksin Jumalaa.
Hän pyyhkii kaikki kyyneleet,
on kipu, murhe loppuneet.
Saavu Herrani, kirkas Kointähti.
Ennustukset täyttyy, aamu sarastaa.
(SU 1.10.1968 , KU, JI)
7. HERRA SAAPUU! HERRA SAAPUU! (Adventtiaiheinen)
1. Herra saapuu! Herra Saapuu ja pelastuksen aika koittaa.
Nyt kansa murheen laaksossa ilosanoman saa kuulla
Ja Jerusalem julistuksen: On vaivanaika päättynyt.
On synnit pyyhitty. On velka maksettu.
Ääni huutaa: ``Tie Herralle valmistakaa!``
Hän saapuva on loistossaan-
2. Kaikki laaksot korottukoot ja kaikki vuoret alentukoot.
Tie tehkää suoraks erämaan. Iloitkoon nyt Tytär Siion.
Ja riemuitkoon myös Jerusalem. Kunnia Herran ilmestyy:
Ylhäinen, Korkea, Hän Rauhanruhtinas. Hoosiannaa!
Kaunistakaa tie palmuilla ja sydämenne riemulla.
3. Katso, Herra, Herra saapuu ja palkkansa on mukanansa.
Kuin Paimen kaitsee laumaansa. Kohottakaa riemuhuuto
Nyt kaikki maa ja kaikki kansat.
Maan piiriin saapuu Kuningas,
Vanhurskas Tuomari, Pyhä Israelin. Hallelujaa!
Rakkautta Hän osoittaa ja armahduksen heikot saa.
(SU, KU, EK)
- HILJAINEN SADE Kts. (N) , NIINKUIN SADE HILJALLEEN
8. HILJAISUUTTA TULVILLAAN KEDOT, KYLÄT PYHÄN MAAN
(Jouluaiheinen)
1. Hiljaisuutta tulvillaan kedot, kylät Pyhän Maan-
Kaikki, Kaikki odottaa Messiasta, Jumalaa.
2. Uni valtaa sydämen, kedollakin paimenten.
Vuosisatain ikävä kohta alkaa päättyä.
3. Tähti syttyi loistava, tervehdys se taivaasta.
On kuin silmä enkelin. Pyhän hetken ilmoitti.
4 Lapsi pieni suloisin taivaasta on kotoisin.
Täällä kodin köyhän saa, Joosefin ja Marian.
5. Joulun ihme, ihanuus, Yöhön loisti kirkkaus.
Lupausten lapsonen, Vapahtaja ihmisten.
(SU, KU, JI)
9. HUOMASSA HERRAN OLLA ON HYVÄ LAPSELLA
1. Huomassa Herran olla on hyvä lapsella,
kuin isän kartanolla, tuulilta turvassa.
Ei siellä myrskyt pauhaa,
ei rantaan laineet lyö.
Saa siellä sydän rauhaa,
päiväksi muuttuu yö.
2. Maailman tähtitarhat kiehtoen houkuttaa.
Kuin virvatulten harhat, sen loisto katoaa.
Jos lapsi eksyy siellä,
ei kotirantaa näy,
niin pimeällä tiellä
enkeli kanssaan käy.
3. Suo lapsenasi aina mun täällä vaeltaa.
Sanasi Pyhä paina sydämen maailmaan.
Sen kaikki lupaukset saan
täysin omistaa
Ja kerran taivaan ukset
myös mulle aukeaa.
( SU, KU, JI)
10. HURSKAS SIMEON RIEMUITSI
1. Hurskas Simeon riemuitsi kerran,
kun Pyhäkössä kohtasi Elämän Herran
ja maailman Vapahtajan tunsi, syliinsä sulki.
Nyt kansansa onnen ja odotuksen,
vuosien kaihon ja kaipauksen
Hän toi sanoissaan kiittäen julki.
2. Herra, nyt Sinun Sanasi mukaan,
palvelijasi rauhassa lepoon voi mennä,
kun silmäni nähdä saivat tämän autuaan päivän.
On Jumala armossaan valmistanut
kansojen ilon ja Siionin valon.
Hän poistava on murheen häivän.
( SU, KU, EK)
11. HÄN ITKI KUN NÄKI RAKKAAN KAUPUNGIN
1. Hän itki, kun näki rakkaan kaupungin.
Hän tahtoi ja koota tahtoo vieläkin,
Kuin emo poikasiaan armaitaan,
Hän kutsuu luokseen, helmaan turvaisaan.
Vapahtaja kolkuttaa sydänten ovella.
2. Ihminen ei silloinkaan kuulla tahtonut.
Ihminen on tänään kauas loitonnut.
Kun Herra rakkauttaan osoittaa
Ja hyvyydellään luoksensa kehottaa,
Vapahtaja odottaa ovien takana.
3. Mestari, nyt turvaan yksin armoosi.
Siihen sai myös luottaa ristin ryöväri.
On hyvän veljen turva ristinpuu.
Tuhlaajapoika siellä puhdistuu.
Veressäsi, Mestari, synnit sain anteeksi.
( SU, KU)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar