Äitini runoja (E), 4 laulua

• (EHTOOVIRSI, Kts. Päivä sammuu, ilta joutuu)

1. EI HELÄJÄ KANNEL KIITOSTA BAABELIN VIRTOJEN RANNOILLA

1. Ei heläjä kannel kiitosta Baabelin virtojen rannoilla.
On sävel itkua ihmisen ja epäsointuja sydämen.

2. Ei vieraalla maalla laulaa voi, sydämen ikävää kannel soi.
On siellä ihminen toivoton, niin yksinäinen ja koditon.

3. On hänellä koti kuitenkin; ihanat rantamat Jordanin.
Ja lehden vihreän öljypuun tuo toivon kyyhkynen siunatun.

4. Ei tarvitse kaukaa vuorelta katsoa seutua suloista.
Tie kaita seurassa Jeesuksen vie Maahan Luvattuun jokaisen.

5. Kun sydämen Jeesus valloittaa, surujen sävelet katoaa.
On silloin taivasta rahtunen, kun kannel virittyy kiitokseen.

(SU, KU,EK)


2. EI RAKKAUTTA SUUREMPAA KUIN ISÄN JUMALAN

1. Ei rakkautta suurempaa kuin Isän Jumalan.
Hän ainoansa uhrasi
ristillä Golgatan.

2.Hän armohelmaan nosti mun alhosta kuoleman,
pimeydestä aurinkoon
poluilta maailman.

3. Hän myrskypilven nostattaa, suo paisteen suloisen.
Hyvässä armohelmassaan
mä aina pienenen.

4. Ja vaikka vuoret kukkulat horjuisi, väistyisi,
ei väisty rauhanliittonsa;
se pysyy iäti.

5. Jos kerran pääsen perille taivaiseen kotiini,
niin siellä vasta ymmärrän,
kuinka Hän rakasti.
(SU,KU,JI)


3. EI RUKOUKSET KYYNELEET PELASTAA VOI

1. Ei rukoukset , kyyneleet,
ei työtkään parhaimmat
voi synnin orjaa pelastaa
turmion kuopasta

2. Vain yksin usko Kristukseen
ja uhri Golgatan
voi antaa rauhan sydämeen,
herättää kuolevan.

3. On Pyhä Veri Jeesuksen
sovintolähteemme.
Ja siihen saamme upottaa nyt
kaikki syntimme,

4. Hän maksoi suuren velkamme
anteeksi antaen.
Ja armon ylenpalttisen
sai orja osakseen.

5. Ei hopealla, kullalla,
katoavaisilla,
vaan verellänsä kalliilla
lunasti maailman.

6. Hän tahtoo meidät luoksensa
kaupunkiin taivaiseen.
On siellä koti valmiina,
loppuneet kyyneleet

(SU, KU, JL)


4. ELÄMÄN PÄIVÄNI LAHJAKSI

1. Elämän päiväni lahjaks saan Herralta aivan.
Jokainen niistä on merkitty kirjassa taivaan.
Auttaos niin, mun hyvä Paimeneni,
etten mä eksyisi korpeen.

2. Paljon oon rikkonut vastaasi, Vapahtajani.
Syntien taakka on kasvanut mun matkallani.
Oi Herrani, käsiisi runneltuihin,
naulat mun tähteni lyötiin.

3. Ristisi juurella ainoa turva on mulla.
Rakkaus syntistä kohtaanhan suuri on Sulla.
Mä luottaa saan sanaasi armahtavaan:
Syntisi anteeksi annan.

4. Ennen kuin katkeaa eloni hopealanka,
puhdista Herra mun sieluni veresi kautta,
niin taivaassa, kirjassa kultaisessa,
löytyisi nimeni silloin.

5. Ikuinen juhla on alkava taivaassa kerran.
Harput ja kanteleet soivat vain kiitosta Herran.
Armosta vaan, kaiken mä lahjaksi saan.
Jumalan lapsena siellä.

(SU, KU, EK)