Äitini runoja ( A), 6 laulua

1. AARTET, JOTKA SAIMME TAIVAAN LAHJAKS AIVAN

1. Aarteet jotka saimme taivaan lahjaks aivan
usein tuhlataan.
Pahan voimat ajan yössä, aina työssä,
harhateille johdattaa.

2. Kodin unohdamme siellä, synnin tiellä;
kiitoslaulut vaikenee.
Mutta kun on tuska suuri, niin kuin muuri,
silloin apu lähenee.

3. Isä taivaan muistaa lastaan, rientää vastaan
kotimailleen palaavaa.
Lapsi Isän kämmenellä, sydämellä
lohdutuksen parhaan saa.

4. Rakkaus oi suurin voima, ei Hän soimaa;
synnit kaikki anteeks saa.
Unohduksen mereen heittää, armo peittää;
niit ei koskaan muisteta.

5. Riemujuhla alkaa kerran, luona Herran.
Puku siellä valkoinen.
Sen on tehnyt ihanaksi, hohtavaksi,
veri Herran Jeesuksen.
(SU, KU, EK)


2. AJAN VIRTAAN PÄIVÄ PAINUU, ILLAN VARJOT PITENEE

1. Ajan virtaan päivä painuu, illan varjot pitenee
Pesässänsä pieni lintu hiljaa vielä ääntelee.
Herra hoitaa varpusen, eikö myöskin ihmisen ?

2. Kohta syttyy iltatähti, taivaantuike kaukainen.
Ajatukset kohoavat luokse Isän ylhäisen.
Mikä onkaan ihminen samaan kaiken hyvyyden?

3. Monet, monet erehdykset Herra mulle anteeks suo.
Armoasi älä kiellä, puhdas sydän minuun luo-
Päättyessä päivän tään ristin juurelle mä jään.

4. Kerran loistaa kotivalot, lempeästi kutsuen.
Turvaan silloin minut kantaa kädet ikiaikojen.
Ihanuutta taivaanmaan täällä voin vain aavistaa.
(SU, KU, JI)


3. ALKANUT VUOSI ON KUIN OUTO TIE

1. Alkanut vuosi on kuin outo tie -
silmiltä salattu-minne meidät vie?
Oi Jeesus pyydän Sua, taluta Sinä mua,
Yksin en uskalla tiellä kulkea.

2. Kaikki me olemme vain matkalla,
vieraalla maalla kuin muukalaisina.
Elävä pyhä Tie, näkemään kerran vie
Kasvoista kasvoihin Vapahtajaani.

3. Nimesi Linna on, Jeesukseni,
eksyneen kulkijan turvakaupunki.
Kun sinne pakenen mereltä myrskyjen,
niin rauhan satamaan silloin saavutaan

4. Taivainen kirkkaus Nimessäsi,
Pimeys pakenee, yö saa päiväksi.
Nimessä Jeesuksen voima on salainen.
Siihen kun turvaudun, Hän vie kotiin mun
(SU, KU, EK)


4. ANTEEKSIANTO SYNNEISTÄ VAIN JEESUKSEN ON VERESSÄ

1. Anteeksianto synneistä
vain Jeesuksen on veressä.
On armossansa rikkaus,
Nimessään pyhä kirkkaus.
_Vain siinä mulla pelastus.

2. On maailma niin meluinen
kuin meren myrsky riehuen.
Vaan keskellä sen pauhinan
saa sydän levon rauhaisan.
_ Jeesuksen veren turvissa.

3. Saa siinä suojan jokainen,
vaikk olis suurin syntinen.
Hän eksynyttä rakastaa
ja katuvaista armahtaa.
_Autuutta onko suurempaa!

4. Oi Jeesus lisää uskoa,
rakkautta ja toivoa.
Mä yksinäni elä en,
Sua ilman olen poloinen
_ Kuin kuollut lehti syksyinen.

5. Tee rakkaimmaksi ristin työ
ennenkuin viime hetki lyö.
Mun sydämeni uudista
ja kielenikin kirvota
Kiittämään veren armosta.
( SU, KU, EK)

5. ARMAHDA MINUA HERRA, OLEN EKSYNYT LAUMASTASI

1. Armahda minua Herra,
olen eksynyt laumastasi.
Ota huomaasi uupunut sielu
ja johdata taas takaisin.

2. Armahda minua Herra;
olen sokea vierellä tien.
Armon auringon lempeään
valoon nyt kaipaava lapsesi vie.

3. Sinapin siemenen verran
anna uskoa sydämeeni.
Vaikka tummana taivaskin uhkaa,
se muuttuisi taas kirkkaaksi.

4. Silmäni hämärät avaa
Sanan aarteita katselemaan.
Siellä kimmeltää tuhannet tähdet,
ne Paimenen luo opastaa.

5. Johdata matkani täällä,
maassa onnen ja kärsimysten.
Osa autuas luonasi anna;
se armosi suo minulle.
( SU, KU, EK)


6. ARMON PÄIVÄ VAIPUU IÄKS UNHOLAAN

1. Armon päivä vaipuu iäks unholaan,
illan varjot lankee ylle sairaan maan.
Pimeys ja pelko mua uhkaavat,
Auta, auta Herra, kätes ojenna.

2. Vapahtajan luona pelko häviää,
kätees armahtavaan turvallisna jään.
Jos suot huomispäivään vielä nousta mun,
auta vaeltamaan tiellä tahtos Sun.

3. Uuden aamun koitto kaukaa kajastaa,
valo kirkas hohtaa, uusi päivä saa.
Pimeyden valta kerran murretaan,
armon Pyhä Henki täyttää silloin maan.

4. Vanhurskasten maassa rauha vallitsee;
kukaan ei tee pahaa lähimmäiselleen.
Sairautta , tuskaa siell ei tunneta.
Jumala on itse kaikki kaikessa.