Äitini runoja (V), 11 runoa

1. VAELTAJA, RIENNÄ, RIENNÄ!

1. Vaeltaja riennä ylös Nebon vuorelle.
Näköalat ihanimmat avautuvat sielulle
Silmäni nyt tähyävät Luvattua Maata päin.
Tule, Herra, ohjaa mua, kulje aina vierelläin.

2. Virrat vieraat houkuttavat, hämäryyteen peittyy tie.
Itkumuurin luokse usein vaeltajan askel vie.
Johda mua matkallani ylös Jerusalemiin.
Viritä mun kanteleeni kiitosvirren säveliin.

3. Silmilläin on peite vielä, näen vasta puolittain.
Joskus pyhän taivashetken tervehdyksenä mä sain;
Mutta kerran kirkkaimpana näen rannat Kaanaan maan.
Silloin syttyy sydämeni riemukkaasti laulamaan . (SU, KU, JL)


2. VAIKKA ONKIN MAAILMASSA SYNKKÄÄ, PIMEÄÄ

1. Vaikka onkin maailmassa synkkää, pimeää
Taivaan Isän silmä valvoo meitä.
Se on turva ainoa ja aivan riittävä,
Kun kompastellen käymme korpiteitä.

2. Päivänpaisteen puolella ei kulje kaikki tiet
Eikä aurinkoinen kehrää kultaa.
Varjon maasta Herran kansan matka kotiin vie, ja
Ihanaksi muuttuu tomu, multa.

3. Ota Herra armohoitoon köyhä lapsesi,
Vaikka ansioton olen aivan.
Avaa sydän ymmärtämään, että tähteni
Sä pilkattuna kärsit ristin vaivan. (SU, KU, EK)


3. VAIKKA PUHUISIN KIELIN SULOISIN

1. Vaikka puhuisin kielin suloisin, ihmisten ja enkelien,
mutta puuttuisi sydämestäni rakkaus, se taivaallinen,
olisin vain kilisevä kulkunen, taikka helisevän vasken kaltainen.
Jos mun työstäni hyvää löytyisi,
ei se mitään hyödyttäisi.

2. Vaikka uskoni vuoret siirtäisi, taikka kaiken tiedon saisin:
profetoimiset, lahjat salaiset, mutta rakkautta jos en omaisi,
silloin elämästä kaikki puuttuisi.
Lahjat parhaimmat katoavaisia,
rakkaus vain ikuisuutta.

3. Niin on Jumala rakkaudessaan armahtanut ihmislasta:
Antoi Poikansa. Häneen uskovat pelastaa Hän hukkumasta.
Hänessä vain täydellinen rakkaus.
Luonaan katoo meistä kaikki vajavuus.
Taivaan majoissa meidät tunnetaan;
saamme tulla kaltaisiksiin (SU, KU, JL)


4. VAIKKA UNHOITTAISI ÄITI LAPSENSA

1. Vaikka unhoittaisi äiti lapsensa, unhoita ei Herra milloinkaan.
Vaikka koetusten ahjoon kuljettaa, hyljätä ei saata konsanaan.

2. Tähdet pimeässä loistaa kirkkaammin, myrskyn jälkeen päivä suloisin.
En voi rakkauttaan aina ymmärtää, kätkeytyy valoon, pimeään.

3. Vaikka johdattaakin tielle Jerikon, kotitie se mulle parhain on.
Vaikka onkin joskus synkkä, sumuinen, siunausta päilyy taivas sen.

4. En voi kyllin kiittää rakkaudestaan, syntistä kun vielä armahtaa.
Katson ikävöiden rantaan Jordanin. Kerran kiitän siellä paremmin.
( SU, KU, EK)


5. VAIKKA SYNTINI OLISIVAT VERIRUSKEAT

1. Vaikka syntini olisivat veriruskeat,
Niin ne tulevat lumivalkoisiksi.
Tämä vanha ja toivorikas sana Jumalan,
Tekee sydämet aina iloisiksi.
Lumivalkea kuin huippu Hermonin,
Ihanainen niinkuin helmi hohtavin,
Sydän armahdetun syntisen,
Jonka puhdistanut on
Veri Herran Jeesuksen.

2.Vaikka olisin syntisistä suurin päällä maan,
Jeesus voi täyden armahduksen antaa.
Kauas siirtää Hän rikkomukset, pahat tekoni.
Tomun lapsen ain sydämellään kantaa.
Lumivalkea kuin huippu Hermonin
ihanainen kuin helmi hohtavin
Sydän armahdetun syntisen,
Jonka puhdistanut on
Veri Herran Jeesuksen.

3. Hiljaa kätkössä telttamajan laulu vielä on.
Ääni vankina kyynellaakson maassa.
Kunnes pasuuna Herran päivän aamun ilmottaa ,
Laulu soi sydämessa riemukkaassa.
Silloin joukko suuri valkopukuinen:
Helmiporteista he käyvät kiittäen
Eteen armollisen Jumalan.
Virsi vapauden soi,
Virsi Pyhän Karitsan.
(SU, KU, EK)


6. VAIN TUULEN HENKÄYSTÄ ON ELÄMÄMME TÄÄLLÄ

1. Vain tuulen henkäystä on elämämme täällä.
Se varjon lailla haihtuu, kuin ruoho häviää.
On turvallista tietää, on yksi pysyvää.
Se rakkaus on Herran, iäti kestävää.

2. Majani mainen kerran pois viedään puretaan
ja elämäni kankaan loimetkin leikataan.
Suo Herra armos silloin kun vaivun eteesi.
Suo turvanani olla Sun pyhät haavasi.

3. On suuri juhlapäivä, kun tomun lapsi saa
taivaisen kuoron kanssa ylistää Jumalaa.
Saa nähdä Pyhän Vuoren, sen ikikallion,
Ja kaikki kauniit unet ne silloin totta on.
(SU, KU, JL)

7. VARJELE MUN SIELUANI, KÄTKE SUOJAAN KÄTESI

1. Varjele mun sieluani, kätke suojaan kätesi.
Ole Jeesus turvanani, kuule heikko huutoni.

2. Kallio mun sielulleni, Herra, voima sydämen.
Pelastuksen vuorilinna, jonka turviin pakenen.

3. Vaikka riehuu vihollinen, pahan paulat pelottaa,
Herran kösi voimallinen kuolemankin karkottaa.

4. Varjele mun sieluani niinkuin silmäterääsi.
Ilman Sinun armoasi erämaahan nääntyisin.

5. Sinua mä avukseni huudan hädän päivänä.
Sinä annat sielulleni rauhan mysrkyn keskellä.

6. Heräjä mun sydämeni Jeesukselle laulamaan.
Kaiu kannel kiitoksesta, Hänelle se soikoon vaan.
(SU, KU, JI)

8. VEISATKAA UUSI VIRSI, HERRALLE VEISATKAA!

1. Veisatkaa uusi virsi, Herralle veisatkaa
ja julistakaa aina pelastustekojaan.
Hän Herra maan ja taivaan, myös kansain Kaitsija,
Hän vanhurskas on aina, tuomitsee armossa.

2. On mieletön se aivan, ken kieltää Jumalan
ja luottaa omaan voimaan ja viisauteensa.
Hän jumalanaan palvoo vain rahaa, kunniaa
Ja sielullensa suuren vahingon siten saa.

3. Mun Jumalani asuu ylhäällä taivaassa;
Henkensä kautta täällä, kun Häntä huudan vaan.
Sieluni muista aina, saan kaiken Herralta.
Elämän hyvät lahjat on hetken laina vaan.

4. On Jumalamme suuri, Hän kaikkialla on;
Iloitkoot taivaan joukot ja maakin riemuitkoon.
Ääneni heikon liittää saan Herran kiitokseen.
Se kerran voimakkaana soi eessä istuimen (SU, KU, kaksi sovitusta: EK, JL)


9. VIERELLÄ BETESDAN LAMMIKON

1. Vierellä Betesdan lammikon
ihminen rampa, toivoton.
Ei ole hänellä auttajaa ketään.
Kurjana maassa värjöttää.
Keskellä pylväskäytävää.

2. Lammikko ihana Betesdan
lähellä kohta kuohuaa.
Kuitenkin kaukana kuin taivas maasta
avuton sielu odottaa;
Vuosien tuska ahdistaa.

3. Säälivä lupaus läheni:
-"Tahdotko tulla terveeksi?"
-"Oi Herra minulla ei ole ketään"-
Vierellä armon lammikon
Jumala itse läsnä on.

4. Toiveiden ihana täyttymys;
unohtuu murhe, kärsimys.
Sydän saa omistaa ystävän parhaan.
Ei enää rampa, toivoton;
Betesdan luona taivas on. (SU, KU, EK)


10. VOISINKO KOSKAAN UNHOITTAA SINUA JERUSALEM?

1. Voisinko koskaan unhoittaa,
sinua Jerusalem.
Helmistä kirkkain kruunussa maan,
kaupunki kultainen.

2. Menneisyys asuu muureilla
kärsimys sydämessään
Toivoen aikaa onnellista
kaupunkiin itkevään.

3. Unessa saavu portille
kaukaisen Ihanan Maan.
Perille maahna lupausten
pääsenkö milloinkaan?

4. Jumalan vuoret ikuiset
hehkuvat rakkautta.
Jumalan Maja, Jerusalem,
en voi sua unhoittaa.
(SU, KU, HK)


11. VUODET VIERII POIS KUIN EILISPÄIVÄ

1.Vuodet vierii pois kuin eilispäivä.
Ihmiselo on vain usva , häivä.
Jeesus Herrani, kulje kanssani
joka hetki täällä.

2. Aika loppuu, ystävätkin haihtuu.
Ilo, riemu usein suruun vaihtuu.
Lohduttajani, Pyhä Henki,
Suuri Armahtaja.

3. Taivas tummuu, joutuu ilta ajan.
Rauhan löydän luona Vapahtajan.
Saavu kirkkaus valaisemaan
murheen mustaa maata.

4. Isä kuulee rukoilevaa lastaan.
Taistoon uupuneen Hän ottaa vastaan.
Väistyy varjot yön.
Valkenee jo autuainen aamu.

Tämä laulu kuului 1968 painettuun Sirkka Uotin hengellisten laulujen vihkoon ja sitä saatettiin laulaa virren 357 sävelellä. Myöhemmin KU sai siihen oman sävelen ja sovituskin on.

12. VUORISTOPOLKUA