Äitini runoja ( I), 2 laulua

1. IHANA JUMALAN AURINKO SULATTAA ROUDAN

1. Ihana Jumalan aurinko sulattaa roudan, lämmittää koleikon.
Kullassa hehkuvaa paistettaan, taivaan sinessä päälle maan,
ihmisten ilona loistamaan.

2. Jumalan totinen aurinko, tuhansin kerroin kauniimpi olento,
rakasti hukkuvaa maailmaa; saapui taivaasta päälle maan,
ihmisten taakkoja kantamaan.

3. Pimeni taivaalla aurinko; Jumala sääti ihmisten kohtalon,
Golgatan kummulla ostettiin orjat synneistä vapaiksi-
Elämän Antaja tuomittiin.

4. Elämän Aurinko ikuinen, puhdista sydän, sulata särmät sen.
Anna sen hehkua Sinulle vaan, yksin Sinulle laulamaan:
Karitsan kiitosta uhraamaan.
(SU, KU, EK)


2. ILTASOITON ÄÄNI KUULUU, PÄIVÄ PAINUU VUORTEN TAA

1. Iltasoiton ääni kuuluu, päivä painuu vuorten taa.
Sielu lähtee aatoksissaan unelmien maailmaan;
Ylös, ylös liitäen, yli tähtitarhojen.

2. Siel´ on kultakaupunkini, portit aina avoinna.
Muurit loistaa ihanasti ihmeellistä valoa,
tähden lailla välkkyen, aurinkoa säteillen.

3. Kuljen kultakaduillani, jalkani ei horjahda.
Näen värit ihanimmat, kuulen puron solinan,
Uuden ihmesävelmän; se on lähde elämän.

4. Majoissani, missä kuljen, tunnen tässä Herra on.
Kirkkaus niin ihmeellinen täyttää joka kammion.
Katson, katson mihin vaan, kaikkialla Jumalaa.

5. Pääsen vielä pitojuhlaan kera Herran ystäväin.
Taivaan manna, lasten herkku, sitä näen pöydälläin.
Se on ruoka enkelten, niin myös minun, ihmisen.

6. Haihtuu uni, aatos palaa jälleen savimajaani.
Kaipauksen kaupunkiini sain mä mukaan lahjaksi.
Rakas Jeesus, Herrani, johda Sinä kulkuni.

7. Kerran kaikuu iltasoitto yli koko maailman.
Kristus Kuninkaana seisoo, Voittajana vuorella.
Kuule Herra pyyntöni, tunne silloin lapsesi.
(SU, KU, EK)