Äitini runoja (M), 6 laulua

1. MAAHAN TÄNNE SYNKEÄÄN, PIMEÄÄN, SAI VALO IHMEINEN
(Jouluaiheinen)

1. Maahan tänne, synkkään, pimeään, sai valo ihmeinen.
Enkelkuoro iloviestin toi paimenten kedolle:
-"On Vapahtaja syntynyt, Hän Poika Daavidin,
vaikk´ kuninkaiden sukua, Hän nukkuu tallissa!"

2. Vuosituhansien odotus nyt oli päättynyt.
Herran ikivanha lupaus näin oli täyttynyt:
-"Oi Beetlehem, sä vähäinen oot Juudan joukossa,
On Hallitsija Ikuinen sinusta tuleva."

3. Aikain alussakin olit jo, vaan pieni lapsi nyt
Kuninkaatkin kumarsivat Sua, kun olit syntynyt.
Oi Vapahtaja maailman, kärsivä Messias,
Sielusi läpi miekka käy, myös Äidin, Marian.

4. Joulun lapsi, Rauhanruhtinas, rauhasi mulle suo!
Poista murheet, tuskat, pelkokin; tahtosi hyvä suo.
Oi sydän, sano riemuiten: Sä Jeesus Herrani,
Oot kuningasten Kuningas, mun jouluiloni.
(SU, KU, EK)


2. MAAILMAN KORPITIELLÄ SIELUNI VAELTAA

1. Maailman korpitiellä sieluni vaeltaa,
kyynelten laakson maassa odottaa auttajaa.
Tuulahdus taivaallinen uupuneen uudistaa.
Elämän lähteen vesi väsyneen virvoittaa.

2. Jumalan rakkautta ken voisi ymmärtää,
kun unohduksen mereen syntini hävittää.
Ja vaikka meren pauhuin syvyydet nousisi,
Lempeät armon laineet ne kaikki peittäisi.

3. Puhkea sydänlaulu, ylistä Golgataa,
kohoa korkeuteen, tähtien taakse saa.
Lastensa kiitoksessa on maja Jumalan.
Opeta minut , Herra, vain Sulle laulamaan.
(SU, KU, EK)


3. MAAILMAN PIMEYTEEN JUMALA ARMONSA AURINGON LOI
(Jouluaiheinen)

1.Maailman pimeyteen,
ihmisten tuskaan ja kaipaukseen
Jumala armonsa auringon loi.
Enkelten kuoro sen sanoman toi:
-"Teille on syntynyt Vapahtaja,
joka on Kristus Herra,
Daavidin kaupungissa."

2. Beetlehem, sä vähäinen;
täyttynyt lupaus on ikuinen:
Sinusta nouseva pelastus on,
Jumalan rakkaus mittaamaton.
Kuoleman varjossa vaeltavat
näkevät kirkkauden,
Lempeän Armahtajan.

3. Iloitkoot taivas ja maa:
lapsonen kehdossa halvimmassa.
Paimenet palvovat Lunastajaa;
polvistuu ruhtinaat itäisen maan.
Taivaasta tullut on
Ihmeellinen.
Alentui ihmiseksi,
Jumala, Immanuel.
(SU, KU, EK)


4. MAAILMAN TYHJILLÄ KAIVOILLA KULJIN

1. Maailman tyhjillä kaivoilla kuljin
Pukuni ihanan tomuiseks sain.
Elämän lähteeltä silmäni suljin.
Yritin pukua korjata vain.
Harhaa sain sieltä, turhuuden tieltä.
Uupunut sieluni köyhäksi jäi.

2 Jumala taivaasta katseli lastaan
heikkoa säälien, murehtien.
Lempeät kätensä ojensi vastaan,
temmaten syliinsä armolliseen.
Siinä on mulla, armahdetulla,
suloinen lepo ain sielulleni.

3. Pukuni kaunis, hohtavan puhdas
ylhäällä kotona mua odottaa.
Siinä vain kelpaan mä Isäni juhlaan,
joukkoonsa suureen ja riemuitsevaan.
Jeesus sen antoi, syntini kantoi.
Kiittää saan täällä jo ihanuuttaan.
(SU, KU, EK)


5. MINUN TURVANI ON IKIAIKOJEN JUMALA

1. Minun turvani on Jumala, Jumala ikiaikojen.
Käsivartensa mua kannattaa
läpi maailman myrskyjen.

2. Rauhan suloisen saan Häneltä, lahjana Rauhanruhtinaan.
Ilon, toivon se tuo elämään,
armon antina kaiken saan.

3. Isän rakkaus on loputon: rakkaus kaikkiin syntisiin.
Olen ansainnut vain tuomion;
syytön ristille naulittiin.

4. Taivaan perintö nyt odottaa, perintö luona Jumalan.
Taakat sydämen pois putoaa.
Kotimatkalla riemuitaan.

5. Matka pitkäkö tai lyhyt lie, isäni tietää määrän sen.
Lupauksien täyttämä tie
ohtaa kulkijan perille.
(SU, KU, EK)



6. MÄ OLEN VAELTAJA ERÄMAAN
8Tämä laulu on 18.9. 1969 annettu: Muistoksi Kirstille)

1. Mä olen vaeltaja erämaan.
Kotini kaukana jo kangastaa.
On päivä polttava, tie okaista
ja turhaa kuormaa kannan matkalla.

2. Mä taivasikävän sain sieluuni,
se johtotähtenä on kotiini.
Jos itkumuurille tie päättyisi,
niin siellä kohtaan rakkaan Herrani.

3. Se hetki on kuin keidas erämaan,
kuin lähde joka janon sammuttaa.
Se on kuin lännen tuuli lämpöisin,
tai virvottava kaste Hermonin.

4. En keitaalle voi jäädä asumaan,
vaikk´ kirkkautta taivaan heijastaa.
Kun lähteen pisaran saan janooni,
niin jatkan jälleen korpimatkaani.

(SU, KU, JI)