Isäni ensimmäinen runo ja sävel

UUSI AAMU

1. Uusi aamu sarastaa
täyteen päivään kohta saa,
kun saapuu luokseni
Hän, Poika Daavidin.

2. Pahan pelko katoaa,
uusi toivo aukeaa,
kun kohtaan Herrani,
Armahtajani,
mun Vapahtajani.

3. Armahduksen täyden sain,
anteeksiannon Herraltain.
On taivas avoinna
mun nousta elohon.
On taivas avoinna
käydä elämään.

4. Sydämeni valmisti
itsellensä majaksi.
Nyt lähde elämän
Hän siellä mulle on.
Rakkauden lähde Hän
aivan pohjaton.

5. Riemu valtaa mieleni.
Sielustani kiitos soi.
Hän tulen sytyttää tuon
voiman taivaisen.
Elämän synnyttää Hän
iankaikkisen.

(Näistä ajoista 1960 luvulla isäni alkoi saada tulvien uusia säveliä runoihin, joita äitini samaan aikaan kirjoitti. Uotin Parantolassa pidettiin niihin aikoihin kaksi kertaa viikossa iltahartaus, tiistaisin ja torstaisin, ja puhujina oli useita lähetyssaarnaajia, evankelistoja, pappeja ja opettajia. Talossa oli eräänä ajanjaksona oma kanttori Jaakko Immonen, jonka vielä elossa oleva korkeaikäinen vaimo Rauha toimi hoitajana, RauhaPaavola ( tässäkin sukujuuressa on toisia nimitaustoja olemassa). Rauha on oman kymmensisaruksisen perheen ainoa elossa oleva henkilö nyt 2010. Rauhalta ja Jaakolta on myös omia runoja ja lauluja.

Asiakkaina ja isäni ja äitini ystävinä kävi kylpylässä useita runon ja laulunlahjaisia.
Alla seuraa yli 130 äitini runoa. Kun ja jos löydän niitä enemmän, lisään aakkosluetteloon.

Opiskelin Turussa vuosina 1964- 1972 ja niihin aikoihin sattui usein, että kotona käydessäni isä oli jälleen saanut jonkin uuden sävelen äitini sanoihin ja istuskeli meidän talomme alakerran salissa pianon äärellä soittamassa uutta melodiaa ja pyysi myös minua koettamaan, onko melodia mielestäni hyvä. Isäni ei tehnyt itse koskaan sovituksia, mutta tutki tarkasti eri musiikin teoriaa ja eri sävellajeja.

Äitini runoja ( A), 6 laulua

1. AARTET, JOTKA SAIMME TAIVAAN LAHJAKS AIVAN

1. Aarteet jotka saimme taivaan lahjaks aivan
usein tuhlataan.
Pahan voimat ajan yössä, aina työssä,
harhateille johdattaa.

2. Kodin unohdamme siellä, synnin tiellä;
kiitoslaulut vaikenee.
Mutta kun on tuska suuri, niin kuin muuri,
silloin apu lähenee.

3. Isä taivaan muistaa lastaan, rientää vastaan
kotimailleen palaavaa.
Lapsi Isän kämmenellä, sydämellä
lohdutuksen parhaan saa.

4. Rakkaus oi suurin voima, ei Hän soimaa;
synnit kaikki anteeks saa.
Unohduksen mereen heittää, armo peittää;
niit ei koskaan muisteta.

5. Riemujuhla alkaa kerran, luona Herran.
Puku siellä valkoinen.
Sen on tehnyt ihanaksi, hohtavaksi,
veri Herran Jeesuksen.
(SU, KU, EK)


2. AJAN VIRTAAN PÄIVÄ PAINUU, ILLAN VARJOT PITENEE

1. Ajan virtaan päivä painuu, illan varjot pitenee
Pesässänsä pieni lintu hiljaa vielä ääntelee.
Herra hoitaa varpusen, eikö myöskin ihmisen ?

2. Kohta syttyy iltatähti, taivaantuike kaukainen.
Ajatukset kohoavat luokse Isän ylhäisen.
Mikä onkaan ihminen samaan kaiken hyvyyden?

3. Monet, monet erehdykset Herra mulle anteeks suo.
Armoasi älä kiellä, puhdas sydän minuun luo-
Päättyessä päivän tään ristin juurelle mä jään.

4. Kerran loistaa kotivalot, lempeästi kutsuen.
Turvaan silloin minut kantaa kädet ikiaikojen.
Ihanuutta taivaanmaan täällä voin vain aavistaa.
(SU, KU, JI)


3. ALKANUT VUOSI ON KUIN OUTO TIE

1. Alkanut vuosi on kuin outo tie -
silmiltä salattu-minne meidät vie?
Oi Jeesus pyydän Sua, taluta Sinä mua,
Yksin en uskalla tiellä kulkea.

2. Kaikki me olemme vain matkalla,
vieraalla maalla kuin muukalaisina.
Elävä pyhä Tie, näkemään kerran vie
Kasvoista kasvoihin Vapahtajaani.

3. Nimesi Linna on, Jeesukseni,
eksyneen kulkijan turvakaupunki.
Kun sinne pakenen mereltä myrskyjen,
niin rauhan satamaan silloin saavutaan

4. Taivainen kirkkaus Nimessäsi,
Pimeys pakenee, yö saa päiväksi.
Nimessä Jeesuksen voima on salainen.
Siihen kun turvaudun, Hän vie kotiin mun
(SU, KU, EK)


4. ANTEEKSIANTO SYNNEISTÄ VAIN JEESUKSEN ON VERESSÄ

1. Anteeksianto synneistä
vain Jeesuksen on veressä.
On armossansa rikkaus,
Nimessään pyhä kirkkaus.
_Vain siinä mulla pelastus.

2. On maailma niin meluinen
kuin meren myrsky riehuen.
Vaan keskellä sen pauhinan
saa sydän levon rauhaisan.
_ Jeesuksen veren turvissa.

3. Saa siinä suojan jokainen,
vaikk olis suurin syntinen.
Hän eksynyttä rakastaa
ja katuvaista armahtaa.
_Autuutta onko suurempaa!

4. Oi Jeesus lisää uskoa,
rakkautta ja toivoa.
Mä yksinäni elä en,
Sua ilman olen poloinen
_ Kuin kuollut lehti syksyinen.

5. Tee rakkaimmaksi ristin työ
ennenkuin viime hetki lyö.
Mun sydämeni uudista
ja kielenikin kirvota
Kiittämään veren armosta.
( SU, KU, EK)

5. ARMAHDA MINUA HERRA, OLEN EKSYNYT LAUMASTASI

1. Armahda minua Herra,
olen eksynyt laumastasi.
Ota huomaasi uupunut sielu
ja johdata taas takaisin.

2. Armahda minua Herra;
olen sokea vierellä tien.
Armon auringon lempeään
valoon nyt kaipaava lapsesi vie.

3. Sinapin siemenen verran
anna uskoa sydämeeni.
Vaikka tummana taivaskin uhkaa,
se muuttuisi taas kirkkaaksi.

4. Silmäni hämärät avaa
Sanan aarteita katselemaan.
Siellä kimmeltää tuhannet tähdet,
ne Paimenen luo opastaa.

5. Johdata matkani täällä,
maassa onnen ja kärsimysten.
Osa autuas luonasi anna;
se armosi suo minulle.
( SU, KU, EK)


6. ARMON PÄIVÄ VAIPUU IÄKS UNHOLAAN

1. Armon päivä vaipuu iäks unholaan,
illan varjot lankee ylle sairaan maan.
Pimeys ja pelko mua uhkaavat,
Auta, auta Herra, kätes ojenna.

2. Vapahtajan luona pelko häviää,
kätees armahtavaan turvallisna jään.
Jos suot huomispäivään vielä nousta mun,
auta vaeltamaan tiellä tahtos Sun.

3. Uuden aamun koitto kaukaa kajastaa,
valo kirkas hohtaa, uusi päivä saa.
Pimeyden valta kerran murretaan,
armon Pyhä Henki täyttää silloin maan.

4. Vanhurskasten maassa rauha vallitsee;
kukaan ei tee pahaa lähimmäiselleen.
Sairautta , tuskaa siell ei tunneta.
Jumala on itse kaikki kaikessa.

Äitini runoja (E), 4 laulua

• (EHTOOVIRSI, Kts. Päivä sammuu, ilta joutuu)

1. EI HELÄJÄ KANNEL KIITOSTA BAABELIN VIRTOJEN RANNOILLA

1. Ei heläjä kannel kiitosta Baabelin virtojen rannoilla.
On sävel itkua ihmisen ja epäsointuja sydämen.

2. Ei vieraalla maalla laulaa voi, sydämen ikävää kannel soi.
On siellä ihminen toivoton, niin yksinäinen ja koditon.

3. On hänellä koti kuitenkin; ihanat rantamat Jordanin.
Ja lehden vihreän öljypuun tuo toivon kyyhkynen siunatun.

4. Ei tarvitse kaukaa vuorelta katsoa seutua suloista.
Tie kaita seurassa Jeesuksen vie Maahan Luvattuun jokaisen.

5. Kun sydämen Jeesus valloittaa, surujen sävelet katoaa.
On silloin taivasta rahtunen, kun kannel virittyy kiitokseen.

(SU, KU,EK)


2. EI RAKKAUTTA SUUREMPAA KUIN ISÄN JUMALAN

1. Ei rakkautta suurempaa kuin Isän Jumalan.
Hän ainoansa uhrasi
ristillä Golgatan.

2.Hän armohelmaan nosti mun alhosta kuoleman,
pimeydestä aurinkoon
poluilta maailman.

3. Hän myrskypilven nostattaa, suo paisteen suloisen.
Hyvässä armohelmassaan
mä aina pienenen.

4. Ja vaikka vuoret kukkulat horjuisi, väistyisi,
ei väisty rauhanliittonsa;
se pysyy iäti.

5. Jos kerran pääsen perille taivaiseen kotiini,
niin siellä vasta ymmärrän,
kuinka Hän rakasti.
(SU,KU,JI)


3. EI RUKOUKSET KYYNELEET PELASTAA VOI

1. Ei rukoukset , kyyneleet,
ei työtkään parhaimmat
voi synnin orjaa pelastaa
turmion kuopasta

2. Vain yksin usko Kristukseen
ja uhri Golgatan
voi antaa rauhan sydämeen,
herättää kuolevan.

3. On Pyhä Veri Jeesuksen
sovintolähteemme.
Ja siihen saamme upottaa nyt
kaikki syntimme,

4. Hän maksoi suuren velkamme
anteeksi antaen.
Ja armon ylenpalttisen
sai orja osakseen.

5. Ei hopealla, kullalla,
katoavaisilla,
vaan verellänsä kalliilla
lunasti maailman.

6. Hän tahtoo meidät luoksensa
kaupunkiin taivaiseen.
On siellä koti valmiina,
loppuneet kyyneleet

(SU, KU, JL)


4. ELÄMÄN PÄIVÄNI LAHJAKSI

1. Elämän päiväni lahjaks saan Herralta aivan.
Jokainen niistä on merkitty kirjassa taivaan.
Auttaos niin, mun hyvä Paimeneni,
etten mä eksyisi korpeen.

2. Paljon oon rikkonut vastaasi, Vapahtajani.
Syntien taakka on kasvanut mun matkallani.
Oi Herrani, käsiisi runneltuihin,
naulat mun tähteni lyötiin.

3. Ristisi juurella ainoa turva on mulla.
Rakkaus syntistä kohtaanhan suuri on Sulla.
Mä luottaa saan sanaasi armahtavaan:
Syntisi anteeksi annan.

4. Ennen kuin katkeaa eloni hopealanka,
puhdista Herra mun sieluni veresi kautta,
niin taivaassa, kirjassa kultaisessa,
löytyisi nimeni silloin.

5. Ikuinen juhla on alkava taivaassa kerran.
Harput ja kanteleet soivat vain kiitosta Herran.
Armosta vaan, kaiken mä lahjaksi saan.
Jumalan lapsena siellä.

(SU, KU, EK)

Äitini runoja (H), 11 laulua

1. HERRALLE KIITOSTA SIELUNI KANNA

1. Herralle kiitosta sieluni kanna,
Hänelle yksin nyt ylistys anna.
Armonsa suloinen taivainen manna,
Rakkautensa mittaamaton,
niin kuin meri aava rannaton, rannaton.

2. Tuskien taivalta ristille asti.
Sieltä Hän katsahti armahtavasti.
Kirposi syntien suunnaton lasti.
Orjuuden mailta vapauteen,
Herra auttaa aina uudelleen, uudelleen.

3. Vaikkakin murheita matkalla kohtaan,
Vapahtajani mua kotiinpäin johtaa.
Sielläpä kirkkaana portit jo hohtaa.
Valitusvirret vaienneet on.
Kiitoslaulu kaikuu loputon, loputon.
(SU, KU, EK)


2. HERRAN HYVYYTTÄ TAHDON YLISTÄÄ

1. Herran hyvyyttä tahdon ylistää,
vaikk on köyhä ihmiskieli,
usein kiittämätön mieli.
Kuule kuitenkin kiitoslauluni.

2. Suurta ihmettään joudun miettimään.
Mikä onkaan ihmislapsi,
pieni piltti, harmaahapsi.
Herra taivaan, maan hoivaa luotujaan.

3. Ihmiskunnia tyhjänarvoista.
Auta, etten joudu harhaan,
menettäisin osan parhaan.
Herra armahda. Herra armahda.

4. Taivaan kunnia armolahjana
jokaiselle tulee kerran,
joka nöyrtyy eteen Herran.
Tuntee omansa Herra taivaassa.

5. Herran Jeesuksen työ on ihmeinen.
Kaikki kuormat taakat kantaa,
kaikki synnit anteeks antaa.
Kiitä sieluni. Kiitä sieluni.
(SU, KU, JI)


3. HERRAN NIMI YLISTETTY

1. Herran nimi ylistetty olkoon maassa, taivaassa.
Herran kunniasta kaikki yhteen ääneen veisatkaa.
Pelastuksen Jumalalle soikoon virsi riemuinen.
Sydäntemme kiitosuhri nouskoon ylös taivaaseen.

2. Hän on meille valmistanut pelastuksen ihanan
uhratessaan ristinpuulla rakkaimpansa, Ainoan.
Pyhä Juudan Jalopeura voitti synnin, kuoleman.
Ristinlippu, voitonlippu liehuu yllä Golgatan.

3. Herran päivä kohta saapuu, iltahuuto kajahtaa.
Kaikki Herran lunastetut voittosaattoon käydä saa.
Ylistystä Jumalalle, Karitsalle veisataan.
Ikisunnuntaihin herää ihmeissänsä lapsi maan.

(SU, KU, EK)


4. HERRAN RAKKAUS KESTÄÄ AIN, YLI KUOLEMAN RAJAN

1. Herran rakkaus kestää ain , yli kuoleman rajan,
kun mä huonona tulen vain , Isän luo, Armahtajan.
Synnit kaikki Hän anteeks antaa. Sitä armoa en voi ansaita.
Armon lähde on Golgata , sinne huolet saan kantaa.

2. Veriruskeat syntini lumivalkeiksi saavat
ristinpuulla kun aukeni tähteni pyhät haavat.
Ihmeellinen on armo Herran: Sitä käsittää ei voi järki tuo,
Lapsellensa Hän kaiken suo, taivaskodinkin kerran.

3. Isä taivaasta lähestyy, ristin juurella lastaan.
Sydän kiitokseen virittyy, armon saa ottaa vastaan.
Virsi Karitsan riemukkaasti tulvii lunastettujen majoista.
Sävel sen ikiajoista, nousee taivaaseen asti.

(SU, KU, EK)


5. HERRAN SANA LUOTETTAVA, TURVA HÄDÄN AIKANA

1. Herran sana luotettava, turva hädän aikana.
Vuoret väistyy, katoavat, Sana pysyy varmana.
Voiman lähde sydämen
Herran Sana jokainen.

2. Maan ja taivaan kauneuden Hän on luonut Sanallaan.
Näkyväiset katoo kerran, syntyy uudet taivaat, maa.
Vaihtuessa aikojen
pysyy Sana ikuinen.

3. Jeesus Kristus, Sana Herran, tuli tänne päälle maan.
Iloihimme, suruihimme, vierellämme kulkemaan.
Maahan murheen laaksojen
syttyi Valo taivainen.

4. Herran Sanassa on voima, synnin orja pelastuu.
Ihmeellisen Sanan kautta sielu , ruumis parantuu.
Kaikki lupaukset saan uskossa jo omistaa.

5. Kirkkauttaan katsellessa sydän riemuun puhkeaa.
Vaikka näen hämärästi, kangastaa jo uusi maa.
Kiitos Isän Jumalan
olkoon Armon Sanasta

(SU, KU, EK)

6. HERRAN TEMPPELI, PYHÄ KAUPUNKI KERRAN LASKEUTUVA OMPI TAIVAASTA

1. Herran temppeli, Pyhä kaupunki
kerran laskeutuva ompi taivaasta.
Herran kunnia, loisto jaspiksen
täyttää Pyhän Paikan läsnäolollaan.
Kullasta ovat kadut sen
ja helmen hohde porttien.
Kuu on kadonnut, poissa aurinko,
Herran kirkkaus valaisee sen loistollaan.

2. Herran temppelin, Pyhän kaupungin
muureilta ei enää kuulla itkua.
Virta elämän, terveeks tekevän
juoksee valtaistuimelta kirkkaana.
Sen lamppuna on Karitsa,
Hän Kuningasten Kuningas,
Poika Daavidin, Ylkä Israelin-
Iankaikkisesta iankaikkiseen.

3. Kohta saapuu Hän, lähde elämän
janoovalle vettä antamaan.
Valvo morsian, kruuno odottaa;
Pyhäin kanssa palvo yksin Jumalaa.
Hän pyyhkii kaikki kyyneleet,
on kipu, murhe loppuneet.
Saavu Herrani, kirkas Kointähti.
Ennustukset täyttyy, aamu sarastaa.

(SU 1.10.1968 , KU, JI)


7. HERRA SAAPUU! HERRA SAAPUU! (Adventtiaiheinen)

1. Herra saapuu! Herra Saapuu ja pelastuksen aika koittaa.
Nyt kansa murheen laaksossa ilosanoman saa kuulla
Ja Jerusalem julistuksen: On vaivanaika päättynyt.
On synnit pyyhitty. On velka maksettu.
Ääni huutaa: ``Tie Herralle valmistakaa!``
Hän saapuva on loistossaan-

2. Kaikki laaksot korottukoot ja kaikki vuoret alentukoot.
Tie tehkää suoraks erämaan. Iloitkoon nyt Tytär Siion.
Ja riemuitkoon myös Jerusalem. Kunnia Herran ilmestyy:
Ylhäinen, Korkea, Hän Rauhanruhtinas. Hoosiannaa!
Kaunistakaa tie palmuilla ja sydämenne riemulla.

3. Katso, Herra, Herra saapuu ja palkkansa on mukanansa.
Kuin Paimen kaitsee laumaansa. Kohottakaa riemuhuuto
Nyt kaikki maa ja kaikki kansat.
Maan piiriin saapuu Kuningas,
Vanhurskas Tuomari, Pyhä Israelin. Hallelujaa!
Rakkautta Hän osoittaa ja armahduksen heikot saa.

(SU, KU, EK)

• HILJAINEN SADE Kts. (N) , NIINKUIN SADE HILJALLEEN

8. HILJAISUUTTA TULVILLAAN KEDOT, KYLÄT PYHÄN MAAN
(Jouluaiheinen)

1. Hiljaisuutta tulvillaan kedot, kylät Pyhän Maan-
Kaikki, Kaikki odottaa Messiasta, Jumalaa.

2. Uni valtaa sydämen, kedollakin paimenten.
Vuosisatain ikävä kohta alkaa päättyä.

3. Tähti syttyi loistava, tervehdys se taivaasta.
On kuin silmä enkelin. Pyhän hetken ilmoitti.

4 Lapsi pieni suloisin taivaasta on kotoisin.
Täällä kodin köyhän saa, Joosefin ja Marian.

5. Joulun ihme, ihanuus, Yöhön loisti kirkkaus.
Lupausten lapsonen, Vapahtaja ihmisten.

(SU, KU, JI)


9. HUOMASSA HERRAN OLLA ON HYVÄ LAPSELLA

1. Huomassa Herran olla on hyvä lapsella,
kuin isän kartanolla, tuulilta turvassa.
Ei siellä myrskyt pauhaa,
ei rantaan laineet lyö.
Saa siellä sydän rauhaa,
päiväksi muuttuu yö.

2. Maailman tähtitarhat kiehtoen houkuttaa.
Kuin virvatulten harhat, sen loisto katoaa.
Jos lapsi eksyy siellä,
ei kotirantaa näy,
niin pimeällä tiellä
enkeli kanssaan käy.

3. Suo lapsenasi aina mun täällä vaeltaa.
Sanasi Pyhä paina sydämen maailmaan.
Sen kaikki lupaukset saan
täysin omistaa
Ja kerran taivaan ukset
myös mulle aukeaa.
( SU, KU, JI)


10. HURSKAS SIMEON RIEMUITSI

1. Hurskas Simeon riemuitsi kerran,
kun Pyhäkössä kohtasi Elämän Herran
ja maailman Vapahtajan tunsi, syliinsä sulki.
Nyt kansansa onnen ja odotuksen,
vuosien kaihon ja kaipauksen
Hän toi sanoissaan kiittäen julki.

2. Herra, nyt Sinun Sanasi mukaan,
palvelijasi rauhassa lepoon voi mennä,
kun silmäni nähdä saivat tämän autuaan päivän.
On Jumala armossaan valmistanut
kansojen ilon ja Siionin valon.
Hän poistava on murheen häivän.
( SU, KU, EK)


11. HÄN ITKI KUN NÄKI RAKKAAN KAUPUNGIN

1. Hän itki, kun näki rakkaan kaupungin.
Hän tahtoi ja koota tahtoo vieläkin,
Kuin emo poikasiaan armaitaan,
Hän kutsuu luokseen, helmaan turvaisaan.
Vapahtaja kolkuttaa sydänten ovella.

2. Ihminen ei silloinkaan kuulla tahtonut.
Ihminen on tänään kauas loitonnut.
Kun Herra rakkauttaan osoittaa
Ja hyvyydellään luoksensa kehottaa,
Vapahtaja odottaa ovien takana.

3. Mestari, nyt turvaan yksin armoosi.
Siihen sai myös luottaa ristin ryöväri.
On hyvän veljen turva ristinpuu.
Tuhlaajapoika siellä puhdistuu.
Veressäsi, Mestari, synnit sain anteeksi.

( SU, KU)

Äitini runoja ( I), 2 laulua

1. IHANA JUMALAN AURINKO SULATTAA ROUDAN

1. Ihana Jumalan aurinko sulattaa roudan, lämmittää koleikon.
Kullassa hehkuvaa paistettaan, taivaan sinessä päälle maan,
ihmisten ilona loistamaan.

2. Jumalan totinen aurinko, tuhansin kerroin kauniimpi olento,
rakasti hukkuvaa maailmaa; saapui taivaasta päälle maan,
ihmisten taakkoja kantamaan.

3. Pimeni taivaalla aurinko; Jumala sääti ihmisten kohtalon,
Golgatan kummulla ostettiin orjat synneistä vapaiksi-
Elämän Antaja tuomittiin.

4. Elämän Aurinko ikuinen, puhdista sydän, sulata särmät sen.
Anna sen hehkua Sinulle vaan, yksin Sinulle laulamaan:
Karitsan kiitosta uhraamaan.
(SU, KU, EK)


2. ILTASOITON ÄÄNI KUULUU, PÄIVÄ PAINUU VUORTEN TAA

1. Iltasoiton ääni kuuluu, päivä painuu vuorten taa.
Sielu lähtee aatoksissaan unelmien maailmaan;
Ylös, ylös liitäen, yli tähtitarhojen.

2. Siel´ on kultakaupunkini, portit aina avoinna.
Muurit loistaa ihanasti ihmeellistä valoa,
tähden lailla välkkyen, aurinkoa säteillen.

3. Kuljen kultakaduillani, jalkani ei horjahda.
Näen värit ihanimmat, kuulen puron solinan,
Uuden ihmesävelmän; se on lähde elämän.

4. Majoissani, missä kuljen, tunnen tässä Herra on.
Kirkkaus niin ihmeellinen täyttää joka kammion.
Katson, katson mihin vaan, kaikkialla Jumalaa.

5. Pääsen vielä pitojuhlaan kera Herran ystäväin.
Taivaan manna, lasten herkku, sitä näen pöydälläin.
Se on ruoka enkelten, niin myös minun, ihmisen.

6. Haihtuu uni, aatos palaa jälleen savimajaani.
Kaipauksen kaupunkiini sain mä mukaan lahjaksi.
Rakas Jeesus, Herrani, johda Sinä kulkuni.

7. Kerran kaikuu iltasoitto yli koko maailman.
Kristus Kuninkaana seisoo, Voittajana vuorella.
Kuule Herra pyyntöni, tunne silloin lapsesi.
(SU, KU, EK)

Äitini runoja ( J), 10 laulua

1. JEESUKSEN RISTIN JUURELLA

1. Jeesuksen ristin juurella, versoaa kukka ihana.
Sen tuoksu täyttää ääret maan. Pimeys väistyy hehkustaan.
Se armon auringon lämmössä ja armon virtojen äärillä
Puhkeaa loistoon kauneimpaan.
Tunnetko kukan sen? Se rakkaus on.
Rakkaus Isän taivaallisen.

2. Jeesuksen ristin juurella kirpoaa taakka painava.
Hän otti päälleen kipumme, sovitti suuret syntimme.
Nyt elämän uuden ikuisen, anteeksiantavan sydämen
Lahjaksi saamme jokainen:
Elämän ikuisen! Se armoa on.
Armoa Isän taivaallisen.

3. Jeesuksen luona taivaassa on koti meillä valmiina.
Ei enää surun kyyneleet sumenna silmää ihmisen.
Soi siellä kiitosta sydämet, pelastusihmeestä riemuiten.
Karitsan virttä veisaten:
Kunnia Jumalan. Soi Halleluja.
Pelastuksesta jo kiittää saan.
(SU, KU, EK)

2. JOS JOKAINEN IHMINEN PÄÄLLÄ MAAN OLISI ELÄMÄN TIEN MATKAAJA

1 Jos jokainen ihminen päällä maan Olisi elämän tien matkaaja,
Niin kukka puhkeisi lohdutuksen Tien vierelle lähimmäisen.

2. Ei silmämme kastuisi kyyneliin Orpona yksikään ei itkisi,
Kun pieni hiukkanen tomua maan Vois säteillä aurinkoa.

3. Jos saisimme jokainen omistaa Sydämen säälivän, armahtavan,
niin elää helpompi olisikin Tää päivä ja huominenkin !

4. On Elämän Laulumme vajavaa Rampana sielumme saa vaeltaa.
Vaan kerran taivaassa—tiedän sen—On jokainen täydellinen.
(SU, KU, EK)


3. JOULUN PUU (Jouluaiheinen)

1. Joulunpuu on täynnä toivoa,
Sen vierellä soi virsi riemuinen,
Ja kaukaa katsoo lapsi ihana,
Hän toivon antaa joka sydämeen.

2. Ristinpuu-vuorella Golgatan,
Sen juurelle saan jättää taakkani.
On rakkautta Isän Jumalan,
Kun joulunlapsi ristiinnaulittiin.

3. Elonpuu ja virta elämän,
on keskellä sen rakkaan kaupungin.
Ja portit hohtavaiset helmistä,
Ne Joulunlapsi meille aukaisi.
(SU,KU, H K= Hanna Koskimies)


4. JUMALANI, JUMALANI, MIKSI MINUT HYLKÄSIT? (Pääsiäisaiheinen)

1. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Tuskan huuto Golgatalla, itkee maa ja taivaskin.

2. Rakkauden lähde sammuu, ristinpuulla raukeaa.
Kaikkeinpyhin Isän sydän syntiselle aukeaa.

3. Ylösnousemuksen aamuun murheen yöstä herätään.
Kuoleman ja haudan kauhut kirkkauteen häviää.

4. Kiitos soikoon Jumalalle , tyhjä hauta julistaa.
Ylösnoussut Jeesus elää, ikikevään sydän saa.
( SU, KU, EK)


5. JUMALAN PYHÄ SANA ILMESTYI MAAILMAAN(Adventtiaiheinen)

1. Jumalan Pyhä Sana
ilmestyi maailmaan.
Hän tuli ihmiseksi,
luoksemme asumaan.
Totinen valkeus on
Pojan ainokaisen lahjana taivaasta.

2. Nyt tule lapsi armain,
Sä Joulun Ruhtinas,
Tuo rauha sydämiimme
ja murheet karkoita.
On maassa pimeää.
Kirkkaus taivaallinen sydämet valaisee.

3. Sä Herran Pyhä Siion,
Sä kansa Jumalan,
kohota riemuhuuto,
kun saapui Auttaja.
Nyt portit sydänten
Kunnian Kuninkaalle, Yljälle , avatkaa.
( SU, KU, EK)


6 JUMALAN RAKKAUTTA ON TÄYNNÄ KAIKKI MAA

1. Jumalan rakkautta on täynnä kaikki maa.
Päivittäin hyvyyttänsä me saamme tuntea.

2. Auringon, sateen alla ja myrskyn aikana
Hän hoitaa lapsiansa kuin viljaa pellolla.

3. Kirkastusvuorellensa Hän joskus meidät vie.
Ja kyynellaakson kautta käy Sanan hyvä tie.

4. Hän rakkauteen sulkee elämän aamunsa.
On uskollinen vielä, kun ehtoo saavuttaa.
(SU, KU, JI, EK)


7. JUMALAN VIRTA ON VETTÄ TÄYNNÄ

1. Jumalan virta on vettä täynnä.
Hän täyttää sydämen riemulla.
Ja vaikka Baabelin virrat pauhaa,
on rauha Jumalan lapsella.

2. Jumalan virta, elämän lähde,
anteeksiantoa pulppuaa.
Sen lähteen alku on Golgatalla-
sydämen syntisen puhdistaa.

3. Kuin äiti lapselleen lohdun antaa,
niin Herra lohduttaa kansaansa.
Ja luona ikuisen armon virran,
saa sydän parhaimman lohtunsa.

4. Ja kerran ihana kaksoisvirta
kristallin kirkkaana kumpuaa.
Sen virran rannalla lunastetut
kiittävät Jumalaa, Karitsaa.
( SU, KU, JI, EK)


8. JUMALA ON MEITÄ ARMAHTANUT

1. Jumala on meitä armahtanut,
rakkauden suuren osoittanut.
Oman Poikansa, Ainokaisen, antoi kuolemalle.

2. Vaelsimme kaikki eksyksissä.
Kukin meistä kulki omaa tietään.
Syntivelkamme Vapahtaja maksoi ristin puulla.

3. Pilkkahuudot kaikui tuskain tiellä.
Avannut ei suutansa Hän siellä.
Pyhä Karitsa - tuomittuna meidän puolestamme.

4. Yksin, hyljättynä Kristus kärsi.
Isän aivoitukset näin Hän täytti.
Haavoitettuna, että meillä rauha olisi aina.

5. Ansioton olen armoon suureen.
Polvistua tahdon ristin juureen.
Lunastajani, sydämeni laulu Sulle soikoon.
(SU, KU, EK)


9. JUUDEAN KAUPUNGIN YLLE JO LASKEUTUU RAUHA (Jouluaiheinen)

1. Juudean kaupungin ylle jo laskeutuu rauha.
Temppelin tornissa kellojen ääni ei pauhaa.
On hiljaista, tähtöset vain tuikkivat.
Paimenet kedolla valvoo, paimenet valvoo.

2. Rakkaus ihmeinen kohta jo koskettaa maata.
Sydämet kylmenneet ymmärtää sitä ei saata.
Jumalamme aika on täyttynyt,
Lapsonen seimessä itkee. Lapsonen itkee.

3. Taivas nyt aukeni, valkeus yöhömme koitti.
Jumalan laupeus kuoleman varjonkin voitti.
Paimenetkin yhtyvät ylistyksiin;
Kunnia Jumalan olkoon, Jumalan olkoon.

4. Ihmisten taloissa vielä on murhetta tuskaa.
Suurempi pimeys henkemme majoissa uhkaa.
Sydän tää on kylmä ja niin armoton.
Meissäkin Herramme itkee. Herramme itkee.

5. Tänäänkin kulkee Hän kotia etsien täällä.
Hyljätty usein on taivainen lahja maan päällä.
Sydämeni ota Sä majaksesi,
Oikean joulun saan silloin, Joulun saan silloin.


10. JÄÄ LUOKSENI HERRA, KUN ILTA JOUTUU (Iltavirsi)

1. Jää luokseni Herra, kun ilta joutuu
ja päivä on jo päättymässä.
Maan melu vaikenee, yön varjot pitenee.
Jää luokseni Herra ja siunaus suo.
Se mulle kalleinta on elämässä.

2. Jää luokseni Herra, kun aika loppuu
ja siintää ranta ikuisuuden.
Mä silloin unhottaa saan murheen maailman.
Jää luokseni Herra ja armahdus suo,
kun herään koittaessa aamun uuden.
(SU, KU, IL)

Äitini runoja ( K), 13 laulua

1. KATSELEN ILTAAN AUTEREISEEN

1. Katselen iltaan autereiseen. Viime säteet auringon pois haihtuu.
Virvatulten lailla illan varjot vaihtuu.
Jos Herra saapuisi tänään , löytäisikö minut ystävänään,
Vai löytäisikö luona vieraan leirin?

2. Kuuntelen kaukaa ääntä kellon. Rauhaa kerran sielulleni soittaa.
Iäisyys kun alkaa, viime hetki koittaa
ja sielu uupunut sotiin, väsyneenä kaipaa taivaan kotiin.
Sen saavutanko silloin omakseni?

3. Sinua huudan Vapahtaja! Syvyydestä sieluni nyt nosta,
armon kalliolle , ajan ahdingosta.
Oi Herra anteeks anna, matkan päättyessä kotiin kanna
Ja silloin tunne omaksesi.
(SU, KU, EK)

2. KELLOT SOI

1. Kellot soi, kellot soi, Joulun kellot soi.
Soivat vanhaa sanomaa enkelkuorojen.
Syntyi seimen oljilla piltti pienoinen.
Helkkyen, välkkyen Joulun kellot soi.

2. Paimenten sydän lyö. Nyt on pyhä yö.
Jumala ja ihminen, lapsi Marian,
Armon lahja taivainen Isän, Jumalan.
Helkkyen välkkyen Joulun kellot soi.

3. Kellot soi, kellot soi, Joulun kellot soi.
Isän käsi ulottuu käteen syntisen.
Riemulaulu kajahtaa maasta taivaaseen.
Helkkyen, välkkyen Joulun kellot soi.

( Sävel ja sovitus Jaakko Immonen)


3. KESTÄÄ HERRAN LUPAUKSET NIINKUIN VUORI SIIONIN

1. Kestää Herran lupaukset niinkuin vuori Siionin.
Loistaa Sanan lupaukset kuni tähdet tuhansin.
Vaikka kautta tulen liekin Herra lastaan joskus viekin
Armon rantaan saavutaan.

2. Lupausten yrttitarhaan kukka puhkes suloinen
Tuoksun kauneimman ja parhaan ympärilleen antaen.
Iisain ruusu ihanainen syntyi halpaan talliin vainen,
Rakkautta Jumalan.

3. Pyhiinvaeltajakansa lupausten matkalla
Vitsallaan ja sauvallansa Herra heitä johdattaa.
Sammuu usein tähdet taivaan - Usko, toivo vaihtuu vaivaan,
Peittyy siunausten tie.

4. Kyynellaakso loppuu kerran. Seimen lapsi kruunataan.
-ikivanha tahto Herran- kruunu orjantappuraa-
Siinä armo jokaiselle, siinä aukee sydämelle
Lupausten Kaanaanmaa.
(SU, KU, JI)

4. KIRKKAUDEN MAASSA PÄÄLLÄ LASIMEREN

1. Kirkkauden maassa, päällä lasimeren,
murheen mustat pilvet ovat kauas kaikonneet.
Siellä kunniassa lunastetut laulaa,
Käsissään harput, huilut, kanteleet.

2. Puku ihanainen, häikäisevän kirkas,
valkea kuin lumipeite Hermon vuorella.
Laulujensa aihe: Pyhä Karitsainen,
Vanhurskas Herra , Kaikkivaltias.

3. Murheen maassa vielä sydämemme huokaa,
mutta synnin kahleet kaikki kerran aukeaa.
Niinkuin häkkilintu vapauteen lentää
Sielumme silloin valoon kohoaa.
(SU, KU, EK)


5. KORKEALLE, YLÖS SINITAIVAALLE KOTKA POIKASINEEN

1. Korkealle ylös, sinitaivaalle
kotka poikasineen riemuin liitelee.
Pilvet kauniit hohtaa, päivä kimaltaa,
Kauas , kauas jättää hämäryyden maan.
Synnin turmelusta, ajan ahdistusta,
maa on tulvillansa.

2. Jos ei vielä kanna siivet heikot nuo,
emo sulillansa turvapaikan suo.
Levonhetken antaa: voimakkaina taas
kohoavat ylös pilvimaailmaan.
Herra, pyydän Sua, johdata Sä mua
Siipiesi suojaan.

3. Kirkkauteen kerran liitää sieluni
yli tähtitarhain, Herra, luoksesi,
iankaikkisuuteen, taivaan saleihin,
missä sävelvirrat puhkee kiitoksiin.
Virren, jota siellä laulan riemumiellä,
Täällä saan jo alkaa.

4. Telttamajan köydet vielä maassa on.
Uskon silmin katson taivaan asuntoon.
Tiedän: usko muuttuu näkemiseksi,
kaikki vajaa, aivan täydelliseksi.
Rakas Vapahtaja, Anna rauhan maja
Luonas sielulleni.
(SU, KU, JL)


6. KUINKA IHANAT ASUINSIJASI, HERRA JUMALANI

1. Kuinka ihanat asuinsijasi, Herra Jumalani, Herra Sebaot.
Sielu ikävöi, sydän halajaa, Herran esikartanoihin asumaan.
Löys suojapaikan lintunen, sai pesän pääskyn poikanen
Alttariltasi, Herra Zebaot, sydämeni Kuningas ja Aurinko.

2. Kansa autuas kiittää Jumalaa, vaikka usein polku kyynellaaksoon vie.
Lähteet pulppuaa, muuttuu kova maa. Siunausten virrat tulvii taivaasta.
Jumala, minun Kilpeni, katseesi käännä puoleeni.
Rukoukseni ota korviisi. Matkamiehen ikävä on luoksesi.

3. Päivä yksikin, Herra, luonasi, parempi kuin tuhat päivää muualla.
Ohjaa kulkuni, kiinnä katseeni ihanuuksiin taivaallisen huoneesi.
Oi varjele mua pahasta, ja pilkkaajankin majasta.
Armo, kunnia, Herran antama, taivaan tietä vaeltavan osana.
(SU, KU, EK)

7. KUINKA MÄ LAULAA OSAISIN VIRSIÄ HERRAN KAUNIIMMIN

1 Kuinka mä laulaa osaisin virsiä Herran kauniimmin.
Tää maa ja matkan murheet sen on vaientaneet kiitoksen,
Ja synnin synkkä korpitie sieluni kyynellaaksoon vie.
On kanteleeni särkynyt, sen soitto yöhön eksynyt.

2. Oi rakkautta Jeesuksen, kun kulkee yössä etsien.
Hän sitoo haavat nääntyneen. Saa ehjäks soiton särkyneen.
On laulu kerran kiitoksen kuin hento taimi keväinen.
Se puhkeaa ja voiman saa Golgatan uhrikummulta.

3. Kun vaivun ristin juurelle mä löydän kiitossävelen.
Se kauneimpana kerran soi, kun Jeesukseni nähdä voin.
Ei silloin enää murheet maan voi kiitosvirttä vaientaa.
Se aina vain soi kirkkaammin, Karitsan virsi ihanin.
(SU, KU, JI)


8. KUIN VETTEN PAUHU VALTAVA SOI KIITOSVIRSI TAIVAASSA

1. Kuin vetten pauhu valtava soi kiitosvirsi taivaassa,
kun joukko suuri valkoinen polvistuu eteen istuimen.

2. On siellä sydän ihmeissään: ei pimeyttä, yötäkään.
Ja maasta tullut ihminen saa nähdä Herran Jeesuksen.

3. Mä vielä silmin hämärin katselen tähtitarhoihin.
Kointähti kirkas, loistava, mua sieltä ohjaa matkalla.

4. On matkalaulu vaiennut ja soiton ääni sammunut.
Oi tule, Jeesus, opeta sen uuden virren sanoja.

5. Oi saanhan kerran minäkin Sinulle laulaa puhtaammin,
Karitsan virtta ikuista lunastettujen seurassa.
(SU, KU, JI)


9. KUN ARMOSI AURINKO LOISTAA JA SIELUUNI LUO SÄTEITÄÄN

1. Kun armosi aurinko loistaa ja sieluuni luo säteitään,
se kuoleman kauhunkin poistaa ja herättää taas elämään.

2. Suo rauhasi rauhattomuuteen. Suo minulle myös uskoa.
Ja sydämen hiljaisuuteen Sun voimaasi luo salaista.

3. Vain Jeesus tuo elämän sulle, Hän taivainen Aurinkoni.
Ja murheissaan ahdistetulle Hän lohtunsa suo lahjaksi.

4. Saan uskoa elämään uuteen. Mä toivon saan sydämeeni.
Ja kerran kun käyn ikuisuuteen on Jeesus mun vierelläni.
(SU, KU, EK)


10. KUN HERRA ARMAHTAA, TUOMIO KATOAA

1. Kun Herra armahtaa, tuomio katoaa.
Anteeksianto suloinen tuo ilon sydämeen.
Kuin taivaan aurinko Jumalan armo on.
Se joka aamu uusi on ja ansaitsematon.

2. Kun Herra armahtaa, elämän uudistaa,
on silloin suurin rikkaus Jumalan siunaus.
- Vitsallaan, sauvallaan Hän lastaan kasvattaa.
On sydämessä armahdus ja rauha, rakkaus.

3. Mä uusin silmin nään ihanan määränpään.
Ja armonlasten seurassa saan sinne matkata.
- Pukuni valkoinen, kruununi kultainen.
Se juhlapuku häissä on Kristuksen morsion.
(SU, KU, EK)


11. KUN LEHTI SYKSYINEN POIS VARISEE

1. Kun lehti syksyinen pois varisee
kauneus, hehku sen kuihtuu, himmenee.
Elämä silmuun jää, kunnes sen keväällä
Aurinko lämmöllään jälleen herättää.

2. Elämä ihmisen kuin lehti ois.
Syysmyrsky yllättää - kauas liitää pois.
Sieluni ikuinen odottaa kaihoten,
Milloin on saapuva kevät taivainen.

3. Oi, Jalo Viinipuu, Jeesukseni.
Kuin silmu oksassas olla tahtoisin.
Ei maiset myrskyt saa mua siitä irrottaa,
Ja kevään tullessa Elämän mä saan.
(SU, KU, EK)


12. KUN SINÄ HERRA ARMAHDAT

1. Kun Sinä, Herra , armahdat ja poistat taakat painavat,
niin ilon sanomattoman ja laulun aiheen ihanan
mun sydämeni silloin saa.

2. Mä olin kurja, poloinen, korvessa synnin harhaillen.
Vierellä virtain Baabelin unohdin laulut Siionin
Ja perintöni kadotin.

3. Kun olin vielä kaukana sain Herran armon kohdata.
Se taivaan anti verraton on armo ansaitsematon.
Sen lahjaks sain, mä arvoton.

4. Nyt sydämeni riemuissaan Hänelle laulaa kiitostaan.
On armo Herran suloisin kuin yrttitarha Eedenin.
Se pysyy iankaikkisiin.
(SU, KU, JI)


13. KUULIN SANOMAN MAASTA UUDESTA

1. Kuulin sanoman maasta uudesta,
jossa rauhaton saa rauhan.
Siell on kirkasta, yö ei koskaan saa,
eikä ajan myrskyt pauhaa.
Maata ihmeellistä lähdin etsimään.
Kulkeissani usein jouduin eksymään.
Vuoret ihanat , seudut kauneimmat
Kohtasin mä matkallani.

2. Usein luulinkin, nyt jo saavutin
autuaisen toivon maani
Mutta sydän on yhä rauhaton.
Yksin itkin murheissani.
Epäuskon yöhän usein vajosin.
Ihanaisen määränpääni kadotin.
Huuto sydämen, nousi taivaaseen.
Väsyneenä maahan vaivuin.

3. Kirkkaan valon näin, aivan vierelläin.
Rauha tulvi sydämeeni.
Tunsin arvoton, Herra tässä on.
Hän on tie ja ovi taivaan.
Maahan uuteen nyt mä kuljen riemuiten.
Valo loistaa, ristiltä se säteilee.
Vaikka kompastun, Herra hoitaa mun,
Johtaa Lupausten maahan
(SU, KU, EK)